Hämähäkkimiehen seikkailuja on seurattu jo vuosikymmeniä niin sarjakuvien, piirrettyjen, elokuvien kuin videopelienkin muodossa. Viimeisenä mainitun kirjo saa lisää väriä, sillä uusinta hämähäkkimieselokuvaa uskollisesti seuraava videopeli, Spider-Man, julkaistiin kaikille uusille konsoleille jokunen aika sitten. Sen enempää pelin tai elokuvan yksinkertaista juonta pilaamatta sanottakoon, että pelissä yritetään napata Vihreä Menninkäinen, pelastaa Mary Jane ja palauttaa järjestys New Yorkin vilkkaaseen kaupunkiin. Ei aivan kädenkäänteessä suoritettu tehtävä.
Peräänny, rumilus!
Peli alkaa suhteellisen näyttävällä esirenderoidulla videolla. Kun tämän jälkeen pääsee itse peliin, ei silmiään tarvitse enää hieraista hämmästyksestä näyn ollessa ikävän kolkko. Pelin eri ratojen näyttävyyttä toisiinsa verrattaessa ensimmäinen rata on kuitenkin sieltä ylimmästä päästä, sillä se on ulkorata. Heti sen jälkeen pelaajaa järkytetäänkin sisäradalla. Sisäratojen tekstuurit toistavat itseään ja niiden yleinen suunnittelu on lähinnä säälittävää. Onneksi kuitenkin ulkoradat ja varsinkin öiset sellaiset pelastavat Spider-Manin grafiikkapuolen joten kuten. Yleisesti ottaen pelin räjähdykset, valoefektit ja muut vastaavat ovat kiitettävästi tehtyjä.
Musiikkeina pelissä toimivat vaikuttavat, elokuvastakin tutut sävellykset. Ne luovat elokuvanomaisen tunnelman ja muutenkin pitävät tason korkealla - tai eivät ainakaan laske sitä. Ääninäyttely taas ei ansaitse kiitosta. Tobey Maguiren kommentit hämähäkkimiehenä kuulostavat lähinnä nörtin uhoamiselta. Tasaiseen äänensävyyn hän pelottelee vihollisiaan kovilla kommenteilla, kuten "Peräänny, rumilus" tai "Revin sinut kappaleiksi". Vihreän Menninkäisen repliikit onneksi kumpuavat edes vähän enemmän ammattitaitoisuudesta.
Kameran ja ohjauksen yhteistyö takkuilee
Suurin pelin ongelmista on sen kamera. Se ei tunnu milloinkaan olevan oikeassa paikassa ja kun haluat kääntää sen selän taakse joko käyttämällä tattia tai pikaisesti painamalla L2:sta, kamera kyllä menee oikeaan paikkaan, mutta sankarimme vain jatkaa suoraan juoksemista kuin tuli takapuolen alla. Tämä ei tietenkään voi toimia pelissä, jossa hahmon pitäisi ohjautua siihen suuntaan mihin tattia käännetään. Hämähäkkimiehen voi kyllä kääntää juoksemaan takaisin kameralle sopivaan suuntaan, mutta se suoritetaan nykäisemällä tattia johonkin suuntaan ja siihen tarvitaan ripaus tuuria - epäkäytännöllisyyden huipentuma. Varsinkin näin vauhdikkaassa pelissä jos kamera ei toimi, voi olla varma että pelituntuma kärsii katastrofaalisesti.
Jos ei oteta huomioon kameran aiheuttamaa ärsytystä ohjausta kohtaan, kontrollit toimivat kaikin puolin ihan mukavasti. Hämähäkkimies käyttää seittejään elokuvaa huomattavasti monipuolisemmin, joka on tietysti tarpeen videopelin ollessa kyseessä. Hän osaa niin sitoa vihollisia verkkoon, suojautua verkolla luodeilta kuin hyppiä paikasta toiseen seitin avulla. Seinillä ja katoissa kiipeily onnistuu myös mutkitta. Itse taistelukohtaukset ovat varsin yksitoikkoisia, vaikka liikkeitä onkin tusinapeleistä poiketen suurehko määrä. Perinteisistä potkuista ja lyönneistä hämähäkkimies suoriutuu vaivatta ja käyttääpä hän seittiäkin apunaan. Peliin on myös piilotettu yksinkertaisia lyönti-, potku- ja seittiyhdistelmiä, joita on yhteensä pari kolme tusinallista. Yleensä niistä tulee kuitenkin käytettyä vain muutamaa, sillä niiden määrästä huolimatta ne eivät ole teholtaan tai monipuolisuudeltaan järin vaihtelevia.
Ennen pelin aloitusta kannattaa kuitenkin käydä läpi harjoittelumoodi. Harjoittelumoodissa puolihauska selostaja kertoo sinulle kaikki perusliikkeet ja saat vähän tuntumaa itse pelin kontrolleihin. Niin taistelut kuin seitinkin käyttö käydään huolellisesti läpi, tehtävää aina hitusen vaikeuttaen.
Lyhyestä virsi kaunis
Pelin keskinkertaisuudesta huolimatta siitä on luultavasti lyhyeksi viihdykkeeksi hämähäkkimiehen kovimmille faneille. Muiden ei kannata peliin koskea, elleivät alehyllystä sitä satu löytämään. Lyhyen elinkaaren ja kyseenalaisen pelinautinnon kun pitäisi tuskin ketään saada lompakkoaan raottamaan - itse avaisin korkeintaan kolikkopussia suojaavan vetoketjun. Lisenssipeleissä Spider-Man menee kuitenkin kärkisijoille, jota ei tosin naurahtamatta voi saavutukseksi kutsua.
