Jenkkifutiksen huumaa
Amerikkalainen jalkapallo ei varmasti ole tässä osassa maailmaa se kaikkein seuratuin urheilumuoto. Monille lihaksikkaiden miesten adrenaliinintäytteinen taklailu ja juoksentelu nurmikkokentällä ei ole kaikkein ideaalein käsitys huvista, mutta Yhdysvalloissa tämä urheilumuoto on saavuttanut vankan kannatuksen. Myös monessa Euroopan maassa jenkkifutis on lyönyt itsensä voimalla läpi ja sitä läpimurtoa on osaltaan varmasti auttanut Electronic Artsin pitkäikäinen Madden-urheilupelisarja. Madden NFL 2003 julkaistiin lähes samanaikaisesti kahdeksalle eri alustalle. Tämän täytyy jo olla jonkin sortin ennätys ja EA:n pojilla onkin pitänyt todella kiirettä ottaen huomioon suhteellisen lyhyen vuoden kehityskaaren.
Tänäkin vuonna Madden NFL -tittelistä vastasi tuttuun tyyliin edellisien osien tekijänä häärinyt Tiburon Studios ja puheet ennen julkaisua olivat varsin kovat. Tekijät lupasivat toimittaa kauppoihin kaikkien aikojen parhaimman urheilupelin, joka tarjoaisi uskomattoman määrän pelimoodeja, kaunista grafiikkaa ja kaikenlaista kustomisoitavaa. Tämä hehkutus on ehtinyt Electronic Artsin PR-osastolle tulla tutuksi, sillä Maddenin historia ulottuu jo yli 13 vuoden taakse. Viime vuosina sarja on viimeinkin noussut sille tarkoitetulle tasolle ja se on ansaitusti lunastanut paikkansa parhaana jenkkifutispelisarjana ikinä. Segan vyöryttäessä omia urheilupelejään markkinoille EA on kuitenkin joutunut varsin tiukan paikan eteen, sillä kilpailijoiden lisääntyessä myös pelaajien vaatimustasot ovat nousseet korkealle. Tiburon on kuitenkin vastannut huutoon tuomalla kauppoihin toistaiseksi parhaan pelinsä.
Nurmikkoa ihastellessa
Ulkomuodoltaan Madden NFL 2003 on hyvin samankaltainen edeltäjänsä kanssa. Yleisö velloo katsomoissa aidon näköisesti, kenttä näyttää komealta, animaatio on kuin suoraan oppikirjasta ja ruutu päivittyy tasaisesti ilman hidastumisia tai muitakaan graafisia ongelmia. Polygoneilla pumpattujen pelaajien kypäristä löytyy hienoja heijastuksia ja tarjolla on myös muitakin visuaalisia herkkuja, kuten aidolta vaikuttavia varjoja sekä tyylikkäitä valaistusefektejä. Myös tekstuurit ovat kauttaaltaan komeaa katseltavaa. Ainoana ongelmana on vain se, että kaikki edellämainittu muutamaa uutta animaatiota lukuunottamatta on jo nähty kertaalleen edellisen vuoden versiossa. Myös edellisen osan latausajat ovat tallella melko identtisinä ja aina otteluun mentäessä saakin katsella kontrolliruutua pelin alkua odotellessa. Tämän kuitenkin kestää ja oikeastaan graafisten uudistusten puute on melko ymmärrettävää pelin multiformaattitaustan huomioon ottaen. Tiburonin graafikot saavat kaikesta huolimatta parantaa ensi vuoden versioon, jos Madden-sarja haluaa yhä säilyttää lukuisiin kilpailijoihin nähden saavutetun etumatkansa.
Sama pätee äänipuoleen, jota on yritetty hioa edellistä versiota paremmaksi lisäämällä John Maddenin rinnalle selostuskoppiin Yhdysvalloissa kuuluisuuteen nousseen puhekoneen Al Michaelsin. Näistä herroista Al on eräänlainen apuselostaja, joka jakelee asiaankuuluvia kommentteja pelitilanteesta riippuen. Maddenin ja Michaelsin yhteistyö tuntuu sujuvan hyvin, sillä selostus on hämmästyttävän hyvin ajan tasalla. Välillä apuselostaja heittää tosin katkoilla muutaman tyhmän vitsin, mutta kokonaisuutena homma pysyy hyvin tekijöiden hallussa. Mainion selostuksen lisäksi kentän laidalle tähän uuteen Maddeniin on saatu urheilureportteri Melissa Stark, joka raportoi mm. pelaajien loukkaantumistilanteista.
Soundtrackille on saatu mukaan muutama enemmän tai vähemmän katu-uskottava bändi ja artisti, joista mainittakoon P.O.D. sekä Bon Jovi. Valikoissa soi yleensä nuorta pelaajakuntaa kosiskeleva nopeatempoinen rokki, joka kuitenkin onneksi taukoaa aina ottelun alkaessa. Epävireisestä renkutuksesta saa kuitenkin kärsiä myös kesken otteluiden lyhyiden pelikatkojen aikana. Rahaa on selvästi kulutettu musiikkiosaston kuntoon saamiseksi ja kieltämättä tässä tavoitteessa ollaan myös osittain onnistuttu. Suurin osa kappaleista on ihan siedettävää kuultavaa, joten volyyminappulaa ei ainakaan heti aluksi halua kääntää pienemmälle.
Isot miehet kentällä
Mielenkiintoisessa nippelitiedossa ja erilaisessa valikkokikkailussa Madden painii omassa sarjassaan. Pelaaja voi nyt luoda omia kuvioitaan uudella Create-A-Play -editorilla. Lisäksi omia Dream Team -joukkueita voi yrittää koota, oman mielikuvitusjoukkueen luomisesta nyt puhumattakaan. Vapaus on melkoinen muihin vastaaviin titteleihin verrattuna, sillä etenkin omien taktiikoiden kehittäminen on yllättävän addiktiivista puuhaa. Myös uuden joukkueen luomisessa on mukana paljon vapautta, sillä lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa voi muutella mielensä mukaan omaa unelmaryhmäänsä luodessa.
Eri pelimoodien osalta Tiburonin uutuudella on asiat hallinnassa. Pikapelin lisäksi tarjolla on harjoitusta, tilannepeliä, Franchisea, turnausta, kahden minuutin peliä, sekä kaksi kokonaan uutta moodia, Football 101 ja Minicamp. Näistä Franchise-moodi itsessään on kokenut pienehkön uudistuksen. Realismia hamuaville tulee mukavana yllätyksenä, että ensimmäiseen kauteen mentäessä tietyt pelaajat ovat loukkaantuneena tosielämän tilanteen mukaan. Lisäksi pelaajien kehittäminen ennen kauden alkua on mahdollista, mikä nousee kokonaan uuteen arvoonsa, kun moodia pelaa itse kehitetyllä joukkueella. Tällöin nuoria kykyjä saa helposti koulutettua tuleviksi supertähdiksi, joita voi sitten hyödyntää myöhemmin haluamallaan tavalla.
Uusista moodeista Football 101 on eräänlainen paranneltu harjoittelumoodi, joka on selvästi suunnattu aloitteleville Madden-pelaajille. Siinä näytetään ensin tietty toiminto ja pelaaja yrittää sitten suorittaa sen annettujen ohjeiden mukaisesti. Onnistuneista suorituksista annetaan pisteitä, joilla voi ostaa mukana olevia Madden-kortteja. Näillä sarjan ystäville jo tutuksi tulleilla lisäbonuksilla voi parannella pelaajien ja tiimien ominaisuuksia sekä saada käyttöönsä kokonaan uusia joukkueita. Toinen uusi moodi, Minicamp, vie sinut kiertueelle ympäri Pohjois-Amerikkaa ja edessä on tusinoittain suoritettavia minipelejä. Tämä kiertuemoodi sisältää mm. tarkkuussyöttelyä, harhautusratoja ja muita vastaavia elementtejä. Kun läpäiset yhden harjoituksen pronssimitalin arvoisesti, saat avatuksi simuloidun pelitilanteen, joka liittyy jotenkin juuri suoritettuun minipeliin. Simuloidun tilanteen läpäisystä taas on luvassa Madden-kortti sille joukkueelle, jolla pelasit. Kaikki tämä tarjoaa pelaamista tuntikausiksi, sillä mukana on tukuittain eri vaikeusasteita lisähaastetta tuomaan. Kiertuemoodin läpäiseminen vaikeimmilla asetuksilla vaatii jo todellista taitoa, jota varten pelaaja tavallaan pakotetaan harjoittelemaan entistä lujempaa.
GameCube-version omistajien on kuitenkin syytä muistaa, että Franchise-moodin ja tilastojen täydelliseen tallentamiseen menee muistikortilta tilaa massiiviset 59 paikkaa. Tästä syystä uuden tallennusvälineen osto on edessä, jos Madden NFL 2003:sta haluaa nauttia täysin siemauksin.
Jokavuotinen riesa
Electronic Artsin valtava tuotantokoneisto lykkää tasaiseen tahtiin ulos enemmän tai vähemmän laadukkaita urheilupelejä, joista vähiten inflaatiota laadullisesti on kokenut juuri Madden NFL -sarja. Eräät nimeltämainitsemattomat jääkiekko- ja koripallopelit ovat viime aikoina joutuneet kovan kritiikin kohteeksi uusien ideoiden puutteen takia ja monet tekijöiden lanseeraamat uudistukset on kyseisissä projekteissa leimattu lähinnä epätoivoisiksi yritelmiksi. Pelit on kuitenkin saatava ulos ajallaan vuoden välein, joten nykyisillä kehitysajoilla Electronic Artsin kannattaisi ehkä harkita tuotantostrategioitaan uudelleen. Toisaalta jo pelkät nimet myyvät, joten muutosta ei ainakaan lähiaikoina ole luvassa.
Madden NFL 2003 on sensijaan varsin iloinen poikkeus tähän monotoniseen kaavaan. Visuaalisesti titteli on samaa kauraa kuin edellinen osakin, mutta heti äänimaailmasta lähtien tarjolla on edelliset osat helposti ylittävää tavaraa. Eri kustomisointimahdollisuudet ovat huimat ja valtava määrä moodeja tuo varmasti paljon iloa kylmiin syysiltoihin. Lisäksi peli on todella realistinen, minkä pitäisi miellyttää niin lajin seuraajia kuin satunnaisia katselijoitakin. Täydellä lisenssillä varustetuista jenkkifutispeleistä on täällä päin maailmaa huutava pula, joten on varsin mieluisaa, että se ainoa varsinainen uutuus tällä saralla on todella laadukas sellainen. Ensi vuoden osaan jää vielä jonkin verran pientä hiomista, mutta todennäköisesti 12 kuukauden kuluttua luvassa on jälleen kerran erinomainen urheilutitteli. Seuraavaa Maddenia odotellessa voimmekin katsoa vaikka Superbowlin viime kauden mainion finaalin muutamaan otteeseen videolta, tämän osan pelaamista tietenkään unohtamatta.
