Brütal Legend

Tim Schafer ei ole turha mies. Hän on ollut mukana tekemässä useita pelialan klassikoita, kuten esimerkiksi The Secret of Monkey Islandia ja Grim Fandangoa. Myös koomikko Jack Black on varsin suosittu näyttelijä, eikä olisi liioiteltua väittää, että moni suomalainen pitää metallimusiikista. Kun nämä kolme tekijää ynnätään yhteen, pitäisi tuloksena olla jotain taivaallista, eikö vain? Noh, Brütal Legend ainakin yrittää parhaansa.

Metallin mahti

Brütal Legend kertoo tarinan roudarista, jonka tavalliset keikkarutiinit saavat dramaattisen käänteen, kun lavakulissien romahtaminen lähettää hänet kauas menneisyyteen, metallin aikakauteen. Evoluutioteoriat ja muut viritelmät paljastuvat täydeksi humpuukiksi, sillä todellisuudessa maailma on saanut nykyisen muotonsa legendaarisen Örmagoden-tulipedon olemuksesta. Tässä karussa todellisuudessa ihmiset joutuvat elämään demonien ja muiden hirvitysten saunatonttuina. Toiminnan miehenä Eddie Riggs ei tyydy katsomaan kärsimystä sivusta, joten koittaa vallankumouksen aika.

Double Fine on rakentanut Brütal Legendin vahvasti teemansa varaan. Metallimusiikki ja -kulttuuri ilmenevät kaikkialla pelimaailmassa. Ansiokkaasti kirjoitettu tarina sisältää paljon huumoria, jonka laadukkaat ääninäyttelijät tuovat eloisasti esille. Blackin ohella äänessä ovat muun muassa legendaariset Rob Halford ja Lemmy Kilmister. Dialogi ei saa purskahtelemaan villisti naurusta, mutta toisaalta se ylläpitää alati sopivan kepeää tunnelmaa. Hahmojen uskottavuutta lisäävät hyvin mallinnetut kasvot, vaikka muut animaatiot jättävätkin toivomisen varaa.

Tekniseltä kantilta katsottuna Brütal Legend ei ole mestariteos. Pelimaailma herää kuitenkin henkiin fantastisten maisemien ansiosta. Jättimäiset patsaat, jylhät vuoret ja hämmentävät yksityiskohdat tekevät ympäristöistä silmälle ystävällisiä. Samalla ne antavat ymmärtää, ettei seikkailua kannata ottaa liian vakavasti. Ääniraita pelaa yllättävän onnistuneesti yhteen visuaalisen suunnittelun kanssa. Synkässä metsikössä tallustaminen tuntui aivan erityiseltä, kun taustalla soi Ozzy Osbournen "Diary of a Madman". Musiikki on valikoitu tarinalle kriittisiin kohtiin käsin, mutta muuten pelaaja saa valita kattavasta biisikirjastosta haluamansa veisut. Tyhjiä kohtia täydentää pätevä alkuperäinen ääniraita.

Teräksen varjo

Brütal Legendiä ei voi suoranaisesti lokeroida tiettyyn luokkaan pelimekaniikan osalta, sillä se sisältää kokonaisuudessaan elementtejä useista lajityypeistä. Seikkailu käynnistyy tavallisena mättönä, kun Eddie kurittaa pahuuden palvelijoita kirveellään ja kitarallaan. Avoimessa maailmassa liikkumiseen tarjotaan kuitenkin aseistettu ajokki, jolla kurvaillaan myös useissa tehtävissä. Kun remmiin kertyy tarpeeksi liittolaisia, sekoitetaan soppaan vielä hitusen strategiaelementtejä.

Sanonnan mukaan monipuolisuus on rikkaus, mutta Brütal Legendin kaikkia kantteja ei ole ehditty hioa tarpeeksi. Tavallisissa taisteluissa Eddie osaa kirveellä huitomisen lisäksi ahdistella vastustajiaan sähäköillä kitarasoinnuilla. Toiminta pystyy tarjoamaan kevyttä viihdettä, eikä se vajoa turhauttavaksi pakkopullaksi missään vaiheessa. Taisteleminen kärsii kuitenkin kulmikkaista kontrolleista ja animaatioista sekä vaisusta liikearsenaalista. Hurjalla hotrodilla kaahailu puolestaan ei tarjoile mielenkiintoisia haasteita, kun aseilla tähtääminen on pitkälti automatisoitu.

Metalliteema näkyy hienosti strategiaosuuksissa, jotka koostuvat kahden lavashow’n välisistä mittelöistä. Pelaaja ohjaa Eddietä taistelukentällä ja käskee samalla joukkojaan. Osapuolet pyrkivät valtaamaan resurssipisteitä, joiden avulla värvätään lisää sotureita ja päivitetään omaa tukikohtaa. Mielenkiintoinen konsepti ei toimi käytännössä ihanteellisesti. Strategian miettiminen on hankalaa, kun suurin huomio kiinnittyy kinkkisen komentojärjestelmän kanssa painimiseen ja vihollisten harventamiseen omin käsin. Hektisimmillä hetkillä pelaamisesta tulee helposti turhauttavaa, kun kaikista tapahtumista ei pysy enää ajan tasalla.

Avoimesta pelimaailmasta on tehty tutkimisen arvoinen. Ympäristöön on ripoteltu hyvissä määrin yksitoikkoisia sivutehtäviä sekä erilaista kerättävää ja suoritettavaa. Kaikesta palkitaan tavalla tai toisella. Yksinkertaisimmillaan Eddie kerää fanien kunnianosoituksia, jotka käyvät valuuttana Metallin Vartijan eli Ozzyn ylläpitämässä kaupassa. Ihailijoiden voimalla voi hankkia päivityksiä aseistukseen ja liikearsenaaliin, mutta merkittäviä muutoksia pelimekaniikkaan ne eivät kuitenkaan tuo. Mielenkiintoisimpia palkintoja ovat pelimaailman historiaa käsittelevät legendat, jotka auttavat syventämään tarinaa.

Kaksiteräinen kirves

Alun perin Brütal Legendistä oli tarkoitus kehkeytyä strategiapohjainen moninpeli. Kyseinen komponentti kuuluukin pakettiin tarinatilan kylkiäisinä. Yksinpelistä tuttuja lavataisteluita voi harrastaa tekoälyä tai ihmispelaajia vastaan. Jälkimmäinen vaihtoehto paljastuu huomattavasti houkuttelevammaksi, sillä näin jopa sankarihahmojen kaksintaisteluista voi tulla varsin hauskoja kohtaamisia, kun molemmat jakavat ja väistelevät iskuja aktiivisesti.

Pelitapahtumiin saadaan lisää strategisuutta toisistaan poikkeavilla liittoumilla, joista ainoastaan Eddien johtaman Ironheaden salaisuuksiin pääsee tutustumaan kampanjan aikana. Joukkueet poikkeavat toisistaan muun muassa johtajan erikoisvoimien ja joukkojen värväystavan taholta. Brütal Legend erottautuu selvästi markkinoiden valtatarjonnasta, mutta syksyn suurten nimikkeiden puristuksessa se jää auttamatta heikoille jäille: verkkopeliä vaivaavan pelaajapulan takia seuran hakeminen voi kestää tuhottoman kauan, eikä tekninen toteutus ole huippuluokkaa.

Loppujen lopuksi Brütal Legendin koukkuna onkin mainio yksinpeli, jonka raivaa tosin läpi parissa illassa. Kaikkien kilkkeiden kerääminen tuo mittariin lisää joitakin pelitunteja. Kokemuksen viihdyttävyys piilee miellyttävässä tunnelmassa, joka syntyy vaivalla luodun maailman, metallirikkaan ääniraidan ja mietityn käsikirjoituksen fuusiona. Jos on valmis sietämään pelillisiä epätäydellisyyksiä, kannattaa Brütal Legendille ehdottomasti antaa mahdollisuus.