Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Ratchet & Clank: A Crack in Time

Aika yhdistää ystävät

Buddy film on 70-luvulla Hollywoodissa syntynyt elokuvien lajityyppi, jonka kantavana teemana on kahden kaveruksen tasavertainen suhde ja kumppanuuden kasvaminen tarinan myötä. Olennaista buddy filmissä on, että kumpikaan päähenkilöistä ei ole toisen apuri tai pelkkä koominen sivuhahmo. Hyviä esimerkkejä buddy filmeistä ovat esimerkiksi Tappava ase -sarja tai Sideways. Videopeleissä vastaavia tuotoksia on nähty harvakseltaan, mutta Ratchet & Clank: A Crack in Time on oikein onnistunut buddy game.

A Crack in Time on tarinallisesti jatkoa kahdelle edelliselle PS3:n Ratchet & Clankille. Tools of Destruction päättyi Clankin katoamiseen salaperäisten zonien matkaan ja Quest for Booty kertoi Ratchetin seikkailuista kumppaniaan etsimässä. Sarjan uusimman osan alussa Ratchet ja hänen supersankariystävänsä kapteeni Qwark kuulevat universumin keskipisteessä – parin metrin tarkkuudella – sijaitsevasta Suuresta Kellosta, jossa Clankia pidetään vankina. Seikkailun kuluessa selvitetään, mikä Suuri Kello on, kuka Clankin kaappasi ja miksi Ratchet on universumin ainoa lombax.

Aika kiertää samaa rataa

Kuten odottaa sopii, Ratchet & Clank: A Crack in Time on taattua Insomniac-laatua: teknisesti mallikelpoinen grafiikka yhdistettynä täydellisen sujuvaan ruudunpäivitykseen sekä partaveitsenterävään ohjaukseen tekevät pelaamisesta puhdasta nautintoa. Pelattavuuden kruunaa hyvin toteutettu äänimaailma, joka ei petä missään vaiheessa. Tätähän on sarjalta totuttu odottamaan, sillä puhtaasti teknisin kriteerein mitattuna Insomniac on yksi Sonyn pätevimmistä studioista.

Aina ensimmäisestä Ratchet & Clankista (2002) alkaen Insomniac on panostanut mielipuoliseen asearsenaaliin, jolla päähenkilö on tehnyt selvää vähintään yhtä mielipuolisista vastustajista. Aseet ovat lähes alusta alkaen kehittyneet käytön myötä. Ratchet on vastaavasti muuttunut sitkeämmäksi keräämällä energiaa vahingoittamiltaan vihollisilta. Lisäksi tulelta on voinut suojautua jatkuvasti tehokkaammiksi muuttuvilla haarniskoilla. Lisähaastetta peliin tuovat taitopisteiden ja kultaisten pulttien keräily. Tässä missään ei ole mitään yllättävää.

Mukava yllätys sen sijaan on, että jo neljännen pelinsä käsikirjoittanut TJ Fixman on onnistunut luomaan hyvin kasassa pysyvän tarinan, jossa on omat humoristiset, yllättävät ja sympaattiset hetkensä. Alkuperäinen englanninkielinen ääninäyttely on hyvää työtä; etenkin videopeliroolien leveässä leivässä pitämän Armin Shimermanin tohtori Nefarious on kaikessa kaistapäisyydessään erityisen viihdyttävä hahmo.

Aika lentää

Vaikka A Crack in Time onkin pysynyt monessa suhteessa uskollisena sarjan aiemmille osille, on siihen tuotu myös jonkin verran uusia ominaisuuksia. Selkeimpänä erona on planeettoja yhdistävä avaruus, jossa Ratchet pääsee lentelemään, ja joka tarjoaa erilaista tekemistä pääjuonen lisäksi. Galaksi on jaettu sektoreihin, joista kussakin on kourallinen kuita. Jokaisesta kuusta löytyy aseenvirittelymoduleita, kultaisia pultteja tai eksyneitä zoneja, jotka kerätäkseen Ratchetin täytyy joko tuhota vihollisia tai suoriutua tasoloikkahaasteista. Sektorin asukkaat ovat myös harvinaisen onnetonta porukkaa, ja he tarvitsevat jatkuvasti sankarimme apua erilaisiin hinaus-, etsintä- tai puhdistustehtäviin.

Sivutehtäviä ei ole pakko suorittaa, mutta zonien kerääminen tekee Ratchetin aluksesta tehokkaamman ja kestävämmän. Viritysmodulien avulla taas voi tehdä aseiden tuottamasta vahingosta näyttävämpää tai tehostaa niiden vaikutusaluetta. Galaksin eri puolilta voi kerätä myös aiemmista peleistä tutun Ryno-aseen uusimman version piirustuksia. Ryno V on kuulemma universumin vaarallisin tuliluikku, ja se päästääkin ilmoille melkoisen ilotulituksen. Suunnittelijoilta on kaikki holtti kadonnut, ja hervottoman tuhon ja hävityksen säestykseksi Ryno V soittaa Pjotr Tsaikovskin Vuosi 1812:n alkusoittoa, jota yleensä kuullaan myös amerikkalaisissa... niin, ilotulituksissa.

Yhtä merkittävä uudistus on aiemmin sivurooliin jääneen Clankin osuuksien kasvattaminen. Suuren Kellon huoltajaksi koulittava Clank on saanut uusia ominaisuuksia, ja osaa nyt hidastaa paikallisesti aikaa ja luoda itsestään kopioita. Näitä kykyjä tarvitaan haastehuoneissa, joiden läpäiseminen edellyttää muun muassa useamman napin painamista yhtä aikaa. Neljän Clank-kopion liikkeiden koordinoiminen saa myöhemmissä haasteissa aivot mukavasti solmuun.

Aika päättää tarinat

Ratchet & Clank: A Crack in Time on vakuuttava päätös Future-trilogialle. Koko sarjahan on paria poikkeusta lukuunottamatta parantunut osasta toiseen, eikä viimeisinkään peli tuota pettymystä. Ratchet & Clankeille ominainen pelaamisen ilo on yhä tallella, ja nyt myös Clank-osuuksista on onnistuttu tekemään mielenkiintoisia. Uudistusten puutteestakaan ei voi valittaa.

Perheen pienempiä varmasti ilahduttaa ihan kelvollisesti toteutettu suomenkielinen lokalisointi. Tosin suomennoksessa on monet ratkaisut tehty vähän turhan suoraviivaisella tavalla, ja nimien englantilaisen ääntämisasun käyttäminen särähtää korvaan. Olisi ollut todella mielenkiintoista kuulla, millaiseen lopputulokseen esimerkiksi Harry Pottereiden kanssa erinomaista jälkeä tehnyt Jaana Kapari olisi päässyt.

Vaikka A Crack in Time onkin tasapainoinen ja sopivan mittainen ja kestää hyvin uusintapeluuta, olisi Clank-haasteita – varsinkin niitä vaikeampia – saanut olla enemmänkin. Toisaalta lataustauot olisivat voineet olla lyhyempiä ja aseet vielä mielikuvituksellisempia. Näistä pikku puutteista huolimatta kyseessä on erittäin hyvä peli. Jos Insomniac päättää sarjan tähän, loppuu karvapallon ja metallimiehen saaga huipulla. Mutta kyllä näin laadukasta tasoloikkaräiskintää mielellään näkisi sen seitsemännenkin osan.

Galleria: 

Kommentit

Hyvä arvostelu ja kiitos alun prologista, joka oli mainio.

Tuosta lokalisoinnista. En ymmärrä miten se vieläkin voidaan nähdä vain perheen pienemmille, kun kuitenkin sen sisältämät vitsit ovat usein suunnattu aikuispelaajille. Kyllä suomenkielinen ääninäyttely on ihan jokaista pelaajaa varten, sen verran laadukasta kamaa ollut pitkin pelisarjan. Kyse on luxuksesta, josta pääsee nauttimaan valitettavan harvoin.

Esimerkki löytyy läheltä, KFIN Median videoarkistosta: http://www.konsolifin.net/media/media/1541/Ratchet__Clank_A_Crack_in_Tim...

Seuraavaan osaan saavat keksiä jo jotain ihan uutta, jotta mielenkiinto sinänsä hyvin hauskassa pelisarjassa säilyisi. Uusia pelihahmoja vaikka sieltä naisväen puolelta ilahduttamaan parivaljakkoa. Kenties verkkopeliäkin voisivat jo harkita, kyllähän noilla aseilla ja noissa maisemissa kelpaisi pientä erää ottaa. Uncharted 2 sen todisti ettei tämä ole automaattisesti pois yksinpelistä.

Viime vedos tästä lajista oli kyllä hupaisa yllätys. Hauskaa, että tämä uusikin miellytti ja arvosanan mukaan laatupelattavaa on taas tarjolla. Netistä kaapattujen tietojen mukaan tämäkin on sitten 60fps, ellen väärin ole käsittänyt. Aluksi luulin pelisarjan olevan "karvapallo nöfnöf" -hubailu perheen pienimmille. Mutta voi juma sitä ilotulitusta ruudulla joka kaikessa sulavuudessaan pakotti uskomaan tämän olevan laadukas pelisarja johon on panostettu todenteolla. Jos tämä on vain perheen pienimmille tarkoitettu pelisarja, niin sitten toivon, että aikuisillekkin ruvettaisiin tekemään yhtä hyviä pelejä. Oikein harmittaa, ettei nyt juuri ehdi pelaamaan tätä.

Ja tuosta ääninäyttelystä. Tools of destructionissa suomenkieliset höpötykset olivat ensimmäiset missään pelissä, joita jaksoi kuunnella pelin loppuun asti. Tästä uudesta en tiedä, mutta edellistä voin suositella suomenkielisenä.

Ostopäätös on tehty. Kiitokset arvostelusta.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi