Mestarin paluu
Ideaworks3D on ollut yksi harvoista ainoastaan N-Gagelle pelejä
kehittävistä firmoista. Tähän mennessä tiimi on lähinnä keskittynyt
kääntämään vanhoja nimikkeitä pelipuhelimelle, mutta nyt pelaajia
lähestytään täysin uudella ajopelillä. Colin McRae Rally 2005
ei yritä olla maailmaa mullistava peli, vaan se pyrkii tekemään asiat
varmalla ja hyväksi todetulla tavalla. Tarjolla on siis perinteistä
rallia, jonka ensiluokkainen toteutus onnistuu kuitenkin nostamaan
tuotoksen harmaasta keskikastista suoraan N-Gage-pelien huipulle.
Colin McRae Rally 2005 on kuin kotikonsoleiden rallipäristelyt, mutta
pienemmässä mittakaavassa. Koko MM-sirkuksen sijaan pelissä kierretään
kahdeksan eri maan rallikisat, joissa kussakin on kahdeksan
erikoiskoetta. Pakettiin mahdutetut 64 pikataivalta kattavat oikeista
kilpailuista tutut maasto- ja sääolosuhteet. Ajamaan pääsee niin
Ruotsin lumilla tuimassa pyryssä kuin myös Iso-Britannian muta- ja
sorateillä sateen piiskatessa konepeltiä. Suurin osa ajosta suoritetaan
soran päällystämillä rallipoluilla, mutta mukaan on mahtunut muun
muassa kaksi asvalttirallia. Kuten oikeassa rallimaailmassa, poikkeaa
eri alustoilla ajaminen merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi
asvaltilla pidon ollessa hyvä ei jarrua täydy käyttää niin paljon kuin
mutateillä.
Ratasuunnittelu on toteutettu erinomaisesti. Eri
kisapaikat maastoineen muistuttavat esikuviaan, ja esimerkiksi
Australian sekä Suomen ralleille korkeat loikat ovat tunnusomaisia.
Hienona yksityiskohtana Colin McRaen kartanlukija Nicky Grist
on nuotittanut erikoiskokeet, eikä jäljessä ole juuri moittimista.
Grist osaa varoittaa tiensivuissa olevista kivistä ja kertoa eteen
tulevien mutkien jyrkkyyden sekä pituuden. Valitettavasti pelistä
löytyy tusinan verran kohtia, jolloin nuotitus on auttamattomasti
myöhässä. Tällaisissa tilanteissa useimmiten tuloksena on ojanpenkkaan
lentäminen, tosin moninpelissä tilanne on sama molemmille
ihmispelaajille.
Kiihdy kulta, kiihdy
Yksinpelissä pääosa ajasta kuluu mestaruusmoodissa, jossa kahlataan
kaikki osakilpailut läpi. Vaihtoehtoisesti myös yksittäisiä
erikoiskokeita sekä kisoja voi pelata tekoälyn ohjaamia konekuskeja
vastaan. Lisäksi Time Trial –pelimuodossa voi yrittää parantaa
ennätysaikojaan haamuautoa vastaan. Osakilpailujen voitoista palkitaan
uusilla autoilla, kuten myös koko mestaruussarjan voittamisesta. Vielä
alussa käytössä on vain muutama perusmenopeli, mutta hyvien
pelisuoritusten kautta autojen kirjo kasvaa kuuteentoista. Valikoiman
laajentuessa aina vain nopeammat ja helpommin ohjattavat vauhtihirmut
tulevat pelaajan ulottuville.
Käytännössä edes vaikeimmalla
vaikeusasteella pärjätäkseen ei tarvitse perusautoa kummempaa vehjettä.
Pelin vaikeustaso on nimittäin hinattu sen verran alas, että vaikka
osakilpailun kaikki erikoiskokeet häviäisi voittajalle kymmenellä
sekunnilla, voitto irtoaa melko helposti. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että kolme minuuttisilla pikataipaleilla pelaaja voi nuohota
ojanpohjia useampaankin kertaan ilman sen suurempia vahinkoja.
Vaikeusastetta hieman kohottamalla olisi kisoihin voitu saada hienoja
kamppailuja voitoista, mutta tällaisenaan jännitys jää kovin laimeaksi.
Puuttuvaa haastetta paikkaamaan on pakettiin lisätty kunnollinen
moninpeli. Bluetoothin välityksellä voi pelata lähiverkossa kaveria
vastaan ja N-Gage Arena –palvelun avulla päästään haastamaan muut
verkkopelaajat. Arenan moninpelissä kilpaillaan parhaista ajoista
kullakin 64 erikoiskokeella, mutta valitettavasti kokonaisten
osakilpailujen ajaminen isommalla porukalla ei onnistu. Tästä
huolimatta verkkopeli on erittäin toimiva. Vastustaja näkyy ruudulla
haamuautona, ja väliaikojen perusteella on helppo verrata omaa ja
vastustajan suoritusta. Positiivisista on vielä sekin, että verkossa
pelaamisen käyttökustannukset ovat alhaiset. Esimerkiksi vasta muutaman
tunnin pelailun jälkeen dataa on liikkunut noin puoli megatavua.
Kokonaisuudessaan verkkopeli on erinomaisen onnistunut. Erikoiskokeita
on huomattavasti mukavampi ajaa oikeaa ihmistä vastaan, varsinkin kun
toisen ajosuoritusta voi seurata haamuauton muodossa. Oikeastaan ainoa
suurempi ongelma verkkopelissä on vähäinen väkimäärä. Jo pienellä
yrityksellä on helppo päästä kymmenen parhaan joukkoon erikoiskokeiden
aikavertailussa, mutta toivottavasti ajan kanssa pelaajamassat kasvavat.
Virittelyä siitä pitäville
Osakilpailut ovat jaksotettu kahden erikoiskokeen mittaisiin pätkiin.
Niiden välissä pelaaja pääsee aina piipahtamaan varikolle tunnin
ajaksi. Huoltotauolla on tarkoitus korjata kovassa kyydissä
vahingoittuneet osat ja säätää auto tulevia pikataipaleita silmällä
pitäen. Esimerkiksi kuivan ja sateisen kelin renkaat ovat saatavilla
kaikille maastotyypeille. Lisäksi varikolla voi säätää ohjattavuutta,
vaihdelaatikkoa ynnä muita ajon kannalta tärkeitä elementtejä.
Virittely pelissä on sinällään hieman ylimääräinen lisä, sillä myös
ilman säätämistä pärjää aivan hyvin aikavertailussa.
Ohjattavuus on onnistuttu sovittamaan N-Gagen ristiohjaimelle
yllättävän hyvin. Auto tottelee käskyjä kiitettävästi, eikä analogista
ohjaussauvaa jää kaipaamaan. Kaasutus ja jarrutus onnistuvat 5- ja
7-näppäimillä, kun taas käsijarrua voi käyttää 4-nappulalla. Autopelien
perinteiden mukaisesti automaattivaihteiston ohella vaihteiden
vaihtamisen voi hoitaa myös itse. Tämä ei ole kuitenkaan suositeltavaa,
sillä manuaalivaihteiston käyttäminen vaatii turhankin paljon
sorminäppäryyttä.
Erittäin hyvä, muttei täydellinen
Graafisesti peli on korkealla tasolla. Autot näyttävät ulkoa päin
hyviltä, ja niiden saamat vahingot voi havaita myös puhelimen pieneltä
näytöltä. Eri rallikilpailujen ympäristöt ovat melko autenttiset, eikä
jäljessä ole juuri valittamista. Pienenä rikkana rokassa ovat kehnohkon
näköiset sääefektit. Esimerkiksi pienet mustat sadepisarat eivät
vakuuta. Sen sijaan erikoismaininnan ansaitsee ruudunpäivitys, joka
pysyy koko pelin ajan nopeana ilman sen kummempia hidasteluja.
Ääniefektit ovat nekin toteutettu hyvin. Vauhtihirmujen murina tuo
mieleen oikeat ralliautot, ja musiikkikin on valikoissa mukavaa
kuultavaa.
Colin McRae Rally 2005 sopii hyvin niin pitkiin
peliputkiin kuin myös lyhyisiin viiden minuutin pikasessioihin. Se on
onnistuttu hienosti tasapainottamaan nautittavaksi taskupeliksi, joka
on helppo aloittaa ja lopettaa vaikkapa junassa kotimatkalla.
Perinteisyydestään huolimatta pelissä ei ole juuri moittimista.
Muutamat pienet virheet korjaamalla, kuten vaikeusastetta kohottamalla,
oltaisiin vielä lähempänä täydellistä ajokokemusta. Tällaisenaankin
kyseessä on kuitenkin paras taskukonsoleille tehty rallipeli.
