Spawn, kovan onnen korpisoturi
Todd McFarlanen luomaa Spawnia erehdytään luulemaan usein Marvelin omistamaksi sarjakuvalehdeksi. Kyseessä on kuitenkin McFarlanen oman Image Comics -kustantamon tuotos. Mies tosin aloitti Marvelin palkkalistoilla 80-luvun puolivälistä jatkaen 90-luvun alkupuolelle asti kasvavan suosion kera, kunnes Marvelin toimintaan kyllästynyt visionääri siirsi pitkään suunnittelemansa Spawn-hahmon oman merkin alle. Yli 150 miljoonaa yksikköä myyneestä sarjakuvasta on tehty myös vuonna 1997 ilmestynyt, pahasti flopannut valkokangasdebytointi. McFarlanen harmiksi ensi-esiintyminen videopelipuolelle Spawn: Armageddonin voimin ei suoriudu yhtään sen paremmin.
Sarjakuvan sekä videopelin runkotarinassa Al Simmons on taistellut vuosia rakastamansa vaimon sekä työnsä välillä. Alati kasvava myötätunto ihmisiä kohtaan Yhdysvaltain suuryrityksen kylmäverisenä ammattitappajana sai hänet lopulta kyseenalaistamaan johtoportaan käskyjä, jonka seurauksena USSG-yhtiön korruptoitunut johtaja Jason Wynn antaa teloituskäskyn ja Simmons poltetaan raa'asti elävältä omien sotilaskollegoiden toimesta. Mies tekee kuitenkin sopimuksen Malebolgian, helvetin hallitsijan, kanssa ja tämä nostetaan tuhkista takaisin maan päälle kostoa janoavana Hellspawn-soturina. Tehty sopimus tekee Simmonsin kuolemasta moninkertaisesti raastavampaa kuin hänen elämänsä koskaan oli: hänen on määrä on johtaa Helvetin armeijaa kenraalina Ilmestyksen tullessa ja olla itse alustamassa maanpäällisen helvetin tuloa. Lähtölaskenta maailmanloppuun käynnistyy, eikä Spawnilla ole halua toteuttaa saamaansa käskyään ikuisen tuskan ja kärsimyksen tuojana.
Spawn: Armageddon on lyhyesti kuvattuna kolmannen persoonan vinkkelistä kuvattu puhdas toimintarymistely, jota viedään eteenpäin hyvin kevyillä tehtäväohjeistuksilla. Pelaaja sysätään heti ensimmäisen videointron jälkeen synkän New Yorkin kaupungin sivukujalle, josta saa alkunsa kaupunkiin tunkeutuvan helvetin ja taivaan portteja avaavan voimakehän tutkiminen. Spawnin uppiniskaisuutta ojentamaan ilmestyy voimakentästä ensimmäiset manalan luppakorvat ja maanpäällinen tukkapöllytys alkaa.
Helvetillistä toimintaa
Antisankarimme tunnetaan sarjakuvissa melkoisena tappokoneena kylväen kuolemaa ympärilleen, eikä bittivastine jää tästä juuri jälkeen. Spawnin perusaseistuksen kulmakivellä, legendaarisella taistelukirveellä opetetaan useimpia lähietäisyydelle ennättäviä monsterihännystelijöitä tavoille ja pidemmän kantaman piruparkoja tervehditään Spawnin symbioottisesta taistelupuvusta singottavilla metalliketjuilla. Ketjuilla voi myös kahlita levottomia vihulaisia ja murskata nämä paikoilleen. Pahimpien sarvipäiden ilmestyessä näköpiiriin saattaisi taivaallisempi edustaja tarttua suosiolla raamattuun, sen sijaan kostoa vannova sankarihahmomme nykäisee hihastaan vaatimattomasti Helvetin voimia, joiden avulla voi ampua äkäisiä energialatauksia tai vaikkapa hidastaa aikaa Max Payne -hengessä vastapuolta nopeampiin hyökkäyksiin.
Hampaisiin asti omavaraista aseistusta pullisteleva Spawn kerää matkansa varrella lukuisia perinteisiä aseita katkaistusta haulikosta pieniin konetuliaseisiin, helikopterin konetykkeihin sekä sinkoihin, joiden maallinen tulivoima silpoo lihalliset sarvipäät voimalla takaisin pannuhuoneen puolelle. Jokaisella aseella on kuitenkin omat heikkoutensa ja vahvuutensa eri demoni- ja hirviötyyppejä vastaan, joten pieni tarkkaavaisuus vastapuolen suuntaan on taisteluissa tarpeen. Kehitystiimi Point Of View on saanut isännältään Namcolta yllättävää tukea sisäänrakennetun tähtäysmekanisminsa osalta, sillä Spawn lukitsee kohteensa ja liikkuu tämän ympärillä kuin Jack Slate viime vuoden alkupuolella ilmestyneessä Dead To Rights -toimintapelissä. Kustannustehokas ja toimiva ratkaisu, joskaan ei akrobaattisuudessaan täysin Spawn-tyylille uskollinen.
Pelissä on lukuisia rimanalituksia ja hiomattomuuksia, joita on hyvin vaikea pureskelematta niellä: muun muassa taistelumekanismi on hyvin vaatimattomasti toteutettu tarjoten aivan liian vähän vaihtelua yhteenottoihin. Taistelukirveellä ei tehdä kahta peruskomboa enempää liikkeitä, ja ketjuilla leikkiminen on tehty potentiaaliaan huomattavasti kesymmällä otteella. Taisteluihin olisi tuotu aivan uutta ulottuvuutta antamalla pelaajalle esimerkiksi vihollisen kahlitsemisen lisäksi mahdollisuus retuuttaa tätä ympäriinsä ja heittää lopuksi vaikka päin muita vihulaisia. Nyt Spawnin tavaramerkiksi muodostuneen aseistuksen käyttö on jätetty pahasti puolitiehen. Lisäksi vahinkomallinnukset ovat täysin olemattomat vihollisten ja objektien reagoidessa iskuihin kuin haamut: osuu muttei uppoa.
Taisteluiden itseääntoistavuuden, tylsyyden ja jännitteettömyyden lisäksi kamera pysyy huonosti menossa mukana. Tähtäysmekanismin aktivoiminen kääntää kameran automaattisesti kohti lähintä vastustajaa, mutta mikäli kameran kääntösäteen välillä sattuu olemaan objekti, jää kamera vain puolittain kohteeseen päin ja ampuminen tehdään kohdetta näkemättä. Suuremmissa rähinöissä tämä aiheuttaa moninkertaisesti harmaita hiuksia, sillä ympäristön bugaava havainnoiminen pahimmillaan joka puolelta hyökkääviä paholaisen kätyrejä vastaan on tappava yhdistelmä. Optioissa oleva kameranopeuden muokkain on lisäksi täysi fiasko vaikuttaen vain horisontaaliseen nopeuteen ja tähänkin aivan liian radikaalein vaihtoehdoin.
Harmaata betonia ja raskasta metallia
Kenttäsuunnittelu ei helpota Spawnin kohtalon tuskaista käännytystyötä, vaan puskee umpilineaarista väylää niin New Yorkin kaduilla, sisätiloissa, maan alla kuin pilvenpiirtäjien kattotasoillakin. Missään vaiheessa pelaajalle ei anneta liikkumisen vapautta rakennelmien eri tasoilla, johon Spawnin kaltainen supervoimin varustettu sarjakuvahahmo varmasti kykenisi. Eri korkuisten kattotasanteiden välillä annetaan liikkua, mutta tämä tapahtuu rajatuilla alueilla erityisin ikonein varustettuna, joihin Spawn voi singota ketjunsa ja vetää itsensä tasolta toiselle. Värikkäillä ikoneilla on haluttu brassailla enemmänkin, mikä näkyy tasaisesti ripotelluilla isoilla checkpoint-merkeillä, jotka väriä vaihtamalla turvaavat pelaajan navigointia pelialueilla. Jos näin lineaariset kentät kehitystiimin mielestä kaipaavat pelaajan kädestä ohjaamista, voisi näille tarjota samantien myös lämmintä rintamaitoa ja tutin suuhun.
Graafinen ulkoasu on siisti, mutta varsin vaatimaton. Tummanpuhuvat tekstuurit noudattavat toteutukseltaan perustoimintapelin keskilinjaa erikoistehosteiden rajoittuessa räjähdysten partikkeliefekteihin, pienimuotoisiin valaistuksiin sekä aseiden ja ketjujen aiheuttamiin kipinöihin. Ronskit veriroiskeet, makaaberit sisälmykset sekä muut shokkikuvat loistavat hieman yllättäen poissaolollaan pelin korkeahkosta ikärajasta huolimatta. Hirviöistäkin on tehty harvinaisen pliisuja niin toteutuksen kuin toimintansakin osalta. Nämä kaavamaisesti liikkeensä paljastavat monsterien maanantaikappaleet ovat pelaajalle yksi syy lisää pyöritellä silmiä päässään kehitystiimin tekemille ratkaisuille. Spawn itse on mallinnettu kuitenkin kohtuullisen hyvin, ja miehekkäästi tarpova antisankari pysyy myös hyvin pelaajan kontrollikäskyissä mukana, sikäli kun rajatut liikkeet ja kamera siihen antavat mahdollisuuden.
Äänipuolen osalta annettakoon tunnustus taustalla kasarihenkisellä otteella soivasta syntetisaattoriraidasta, joka tuntemattoman säveltäjäeditori Rik Schafferin toimesta tuo paikoin mieleen mestarillisesti maailmanlopun tunnelmaa maalailleen Brad Fiedelin musiikillista antia The Terminator -elokuvassa. Tämä tuo juuri oikeaa fiilistä pelaamiseen, jota on ikävä kyllä haluttu maustaa myös toisentyyppisellä musiikillisella ratkaisulla. Jokaisen toimintakohtauksen alkaessa ilmoille täräytetään Marilyn Mansonin tiukkaa heavyriffiä, jonka tarkoituksena on ilmeisesti mehustaa rymistelyä. Tällä yhdistelmäratkaisulla onnistutaan vain rikkomaan orastavan tunnelmanluonnin nuput ja luodaan musiikillisesti hyvin tyylitön lopputulos. Pelin tahatonta komiikkaa säestää Spawnin useilla eri tavoilla tuottama räkäinen hörötys vihulaiskurmotuksen ohella. Muusta äänimaailmasta ei jää käteen kuin taistelukirveen ja ohjaimen symbioosina tuottama jämerä jyrähdys, joka nousee lattean äänimaiseman ainoaksi valopilkuksi, myös Dolby Digital 5.1 -raidalla.
Ketjut vilttiin ja vilttiketjuun
Spawn: Armageddon on jättimäisen apokalyptisistä lähtökohdistaan lähes torsoksi amputoitu toimintahakkelus, jota ryyditetään kehnosti istutetuilla ylipitkillä tasoloikkaelementeillä. Arcadepeleihin keskittynyt brittiläinen kehitystiimi Point of View yhdessä Namcon kanssa ovat hukanneet totaalisesti sataan ensimmäiseen lehtijulkaisuun perustuvan Spawn-lisenssin ja sarjakuvamaailman suomat mahdollisuudet työstäessään vaisua ja itseääntoistavaa toimintapeliraakiletta. Reilun parinkymmenen lyhyen ja näennäistarinavetoisen tehtävän jälkeen pelaajalle ei jää kuin paha mieli. Kun lisäksi peli läpäistään vain ja ainoastaan pelaamalla kaikki kolme vaikeustasoa kokonaan läpi, lienee tahattoman koomisuuden huippu lopullisesti saavutettu. Nihkeät suosittelut isolla varauksella pahimpaan toimintapelinälkään sekä fanaattisimmille Spawn-faneille.
