Epämediaseksikäs
Dune II:n ja Command & Conquerin jälkeen PC-pelivalikoimat ovat olleet sen verran pullollaan reaaliaikaisiksi strategiapeleiksi kutsuttuja tekeleitä, että niistä on ollut helppoa erottaa jyvät akanoista. Conflict Zone leimattiinkin pelimediassa heti keskinkertaiseksi genrensä edustajaksi, joten konsolikäännökseltä oli hiukan vaikea odottaa mitään. Tietojen mukaan PlayStation 2:lle julkaistu tuotos ei kuitenkaan ole suora käännös PC-versiosta, vaan pikemminkin kuolleeksi julistetun Dreamcastin vastineesta. Vaikka ranskalaisen MASA-pelitalon tekele onkin konsolipuolella niitä harvoja RTS-pelejä mitä markkinoilta löytyy, pelityylistä pitävienkin kannattaa karttaa Conflict Zonea kuin ruttoa.
Peli antaa mahdollisuuden ryhtyä joko ICP- tai GHOST-joukkojen komentajaksi, tarkoituksena tietenkin kukistaa vastapuoli. Molempien puolueiden kampanjat poikkeavat toisistaan niin tavoitteiden, menettelytapojen, kuin pelikarttojenkin osalta. ICP on tarinan parempi puolisko, jonka on huolehdittava omien joukkojensa ohella sota-alueella vilisevistä siviileistä, kun taas GHOST-joukot paiskaavat siviilit vankisellejä koristamaan. Pakolaisista huolehtiminen onkin yksi tapa pitää huolta joukon imagosta median silmissä. Uutisväen raportit vaikuttavat paremman sotakaluston hankkimiseen, joten oman organisaation railakkaita perinteitä kannattaa kunnioittaa. Täten GHOST-joukkojen ei tarvitse niinkään välittää sivullisista uhreista, mutta ICP:lle on tärkeää pitää kyseinen lukumäärä mahdollisimman alhaalla. Muutoin peli on varsin perinteinen RTS-nimike: rakennetaan tukikohtaa, kasvatetaan armeijaa ja hyökätään vihollisten hermokeskuksiin kenttä toisensa jälkeen.
Monimutkaisuus, Conflict Zone on nimesi
Vaikka sattuisi pitämäänkin RTS-peleistä, syy Conflict Zonen kehnouteen selviää jo pelin varsin huikeassa tutoriaalissa. Koska peli ei tue minkäänlaista hiirtä taikka näppäimistöä, on kaikki lukuisat komennot ujutettu mahdollisimman monimutkaisesti Dual Shockin vähäisille näppäimille. Tämän takia komentoja jaellaan jopa erilaisilla R- ja L-näppäimiä hyödyntävillä yhdistelmillä, joiden muistaminen on turhauttavaa heti ensi metreiltä asti. Koska kaikki tiedonmuruset eivät varmasti jää mieleen, tulee varsinaisessa pelissä kontrollilista esille selectiä painamalla. Tämä onkin ihan hyvä juttu, sillä ulkomuistiaan testatessa voisi vahingossa vaikka hävittää koko armeijansa itsetuhokäskyllä. Tutoriaalia tapittamalla kuitenkin selviää reilusti sellaisia yksityiskohtia, joita ei muualta löydy. Tosin mikäli opastuksessa ehtii pudota kärryiltä matkan varrella, mikä on varsin todennäköistä, koko pitkä litania on käytävä uudelleen alusta ilman minkäänlaisia skippausmahdollisuuksia.
Kun peli lähtee varsinaisesti käyntiin, meinaa tulla tippa linssiin. Kontrollien ohella peli on reunoja myöten täynnä genrelle tyypillisiä kliseitä, eikä median lellittelemisen lisäksi siitä löydy juurikaan mitään uutta ja innostavaa. Kentät ovat muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta perinteistä tukikohdan ja armeijan kokoamista, tosin tässä kuvioihin astuu muutama ihmetyksen aihe. Rakennettavia rakennuksia ei nimittäin pääse asettelemaan kuin ennalta määrätyille paikoille, eikä rahaakaan tarvitse keräillä lainkaan. Valuuttaa ropisee pankkitilille vain sormia napsauttamalla, eikä niiden alkuperästä ole tietoakaan. Kun vihdoinkin syntyy pientä kahinaa vihollisjoukkojen kanssa, lopputulos riippuu täysin joukkojen määrästä ja laadusta. Tämän tiedon perusteella ei ole kovinkaan vaikea arvata, miten pelissä pärjää parhaiten.
Erilaiset rakennukset, sotilaat ja alukset eivät myöskään pääse yllättämään. Pakolais- ja keskitysleirejä sekä mediakeskuksia tuskin löytyy ihan jokaisesta alan pelistä, mutta kaikki muu on häpeilemättömästi lainattu kilpailijoilta. Kyllähän ne toimivat Dune II:n sekä Command & Conquerin aikoihin, mutta melkein vuosikymmenen ja tuhansien kloonien jälkeen asian laita ei ole täysin sama. Harmillisen kehnoksi osoittautuu myös joukkojen tekoäly – niin omien, kuin vihollisten. Edes liikkuminen pisteestä A pisteeseen B ei suju ongelmitta ja paikallaan pysyminenkin on eliittijoukoille ylivoimainen tehtävä. Vihollisjoukotkin käyvät vain suinpäin kimppuun, vaikka heidän muutamaa solttupoikaansa olisikin odottelemassa reilu kolmenkymmenen tankin rykelmä.
Kuraa isolla K:lla
Visuaalisesti peli on tökeröäkin tökerömpää jälkeä suttuisine rakennuksineen ja yksityiskohdattomine maisemineen. Sotilaat ja alukset ovat varsin köyhänoloisia ja omat joukot erottaa vihollisista vain värin avulla. Pelin zoomausmahdollisuutta harvemmin haluaa käyttää, ettei joukkojen karuja piirteitä tarvitsisi katsella lähemmin. Zoomauksen ohella kamerakulman pyörittely onkin yllättävän monipuolista ja sen kanssa kikkailu on onneksi huomattavasti helpompaa kuin joukkojen. Tämä ei kuitenkaan paranna kokonaisilmettä, jota kaiken kukkuraksi vaivaa nykiminen ja laskeva ruudunpäivitys. Ensimmäisen pelikerran jälkeen täytyikin ihan tarkistaa puuttuiko pelilevykkeen PlayStation-tekstin perästä numero 2. Myös pelin audiopuoli jatkaa samaa linjaa muun pelin kanssa, kiitos varsin mitäänsanomattomien melodioiden ja keskinkertaisen äänityöskentelyn. Tutoriaalissa kuultavan lässytyksen vielä kestää jotenkuten, mutta erittäin lähelle sietokykyrajaa siinäkin lähestytään. Omat joukotkin huudahtelevat koko ajan samoja repliikkejä tilanteesta riippumatta, eikä asialle voi tehdä muuta kuin vaimentaa televisio. Muut äänet räjähdyksistä ja aseiden paukkeista lähtien ovat perustavaraa, jota on vaikea ryhtyä ylistämään vakavalla naamalla.
Kaiken kaikkiaan Conflict Zone on armotonta kuraa, jota on vaikea suositella kenellekään. Mikäli kulahtaneen peli-idean, kehnon audiovisuaalisen toteutuksen ja idioottimaisen tekoälyn antaisikin anteeksi, on raja vedettävä viimeistään äärimmäisen monimutkaisiin kontrolleihin. Tämä on harmi, sillä konsolipuolelle todella kaivattaisiin PC-tasoisia RTS-pelejä. Vaikka kuinka pelottavalta se saattaa kuulostaakin, PS2-omistajien kannattaa Conflict Zonen sijasta hieroa tuttavuutta mieluummin vaikka Army Men RTS:n kanssa. Parasta kuitenkin on jättää molemmat tuotokset rauhaan, ihan mielenterveyden vuoksi.
