Demon's Souls Remake on palvelus faneille ja raastavan hyvä peli

Jokainen mitä tahansa Souls-peliä pelannut tietää idean: kun kuolet, aloitat kentän alusta. Muistan edelleen ensimmäisen kokemukseni Demon's Soulsin parissa. Lueskelin tästä erilaisesta ja tuskastuttavan vaikeasta toimintaropesta KonsoliFINin foorumilta ja innostuin. Peliä ei siihen aikaan oltu julkaistu Euroopassa, joten päädyin täysin vasten luonnettani tilaamaan aasialaisen version, joka onneksi oli englannin kielellä varustettu. Tuskastelin tutoriaalin vaivoin läpi ja kuolin ja kuolin ja kuolin. Nakkasin levyn hyllyyn pölyttymään pettyneenä. Vasta kuukausien jälkeen rohkaistuin antamaan seikkailulle uuden mahdollisuuden. Ja voi pojat, se oli sitten menoa.

Alun tuskaisuus vaihtui pian onnistumisen kokemuksiin. Jokainen läpäisty kenttä oli saavutus. Tunsin kehittyväni ja oppivani koko ajan enemmän ja enemmän. Juuri tämä on homman suola, joka saa vaikeudesta huolimatta yrittämään aina uudestaan. Kokemus onnistumisesta ja raadollisuudesta, sekä kyky olla antamatta koskaan periksi kantavat pitkälle.

Tuttu ja melkein turvallinen

Alkuperäistä teosta tahkonneet ovat jälleen kuin kotonaan. Pelin kehityksestä vastannut Bluepoint Games ei ole hirveästi muuttanut pelimekaniikkaa tai kokemusta, vaan lähinnä parantanut kokonaisuutta tuoden upean ilmestyksen uudelle konsolisukupolvelle. Valitettavasti myös jotkin tutut ominaisuudet, kuten esimerkiksi tavaroiden monistaminen ja kallioilta alas loikkivat viholliset, ovat kaikki paikallaan. Myös valtaosa alkuperäisistä ääninäyttelijöistä on saatu mukaan, mikä tietysti tällaiselle nostalgiamatkalaiselle maistuu.

Tuttuun tapaan matka aloitetaan hahmonluonnilla, joka on selvästi yksityiskohtaisempi kuin aiemmin. Tälläkin kertaa pelaaja voi luoda shrekmäisiä peikkoja tai alienin näköisiä matkalaisia näin halutessaan, mutta myös realistinen ritariköriläs on toteutettavissa. Varsinaista hahmoluokkaa ei ole, vaan alussa valittava paketti määrittelee lähinnä ensimmäiset varusteet ja kyvyt. Tämän jälkeen kaikki on vapaata riistaa valinnoille, ja pelaaja voi kehittää tyypistään voimaan painottuvan nuijamiehen tai taikuuteen luottavan velhon – tai jotain tältä väliltä.

Lyhyt tutoriaali ohjastaa kontrollien pariin, ja tässä vaiheessa kaikki tuntuukin vielä melko helpolta. Tutoriaalin lopussa märkä rätti heitetäänkin sitten jo kasvoille ensimmäisen kerran. Ensimaistiainen tulevasta on annettu. Tämän jälkeen matka ohjautuu Nexukseen, mikä toimii eräänlaisena keskusaulana maailmojen välillä. Salaperäinen alue tuleekin nopeasti tutuksi, sillä varsinaista avointa maailmaa ei ole, vaan siirtyminen eri kenttien välillä tapahtuu pääasiassa Nexuksen kautta. Tarina on Souls-peleille uskolliseen tyyliin lähinnä kryptisen mystinen läjä lorea ja mielikuvia. Kerrontaa tehdään paljon hahmojen ja tavaroiden kautta, mutta aivan kaikki ei tavalliselle tallaajalle kerrasta aukea. Suomenkieliset tekstit kuitenkin ilahduttavasti löytyvät. Tämä on varmasti monenkin mieleen tuoden hieman helpostusta ymmärrykseen.

Virheistä on opittava

Demon's Soulsin keskiössä on taisteleminen. Siltä ei yksinkertaisesti voi välttyä. Onkin syytä napata seikkailuun rutkasti kärsivällisyyttä ja malttia mukaan, sillä nappeja huitomalla ei taival nimittäin kauaa kestä. Kannattaa myös asennoitua siihen, että kuolema on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja jokaisesta tyhjän potkaisusta on otettava opiksi. Ethän sentään halua juosta samaan kohtaan kuolemaan yhä uudelleen, ethän? Tämäkin typerältä kuulostava virhe tulee koettua, sillä turhautuminen nostaa päätään helposti, ja kuollessa niille sijoille putoavat sielut haluaa tietysti jokainen pelastaa.

Tarkka väistely ja suojautuminen onkin kaiken A ja O. Pelaajan stamina-palkki on rajallinen, ja jokainen isku, torjunta sekä väistö vähentää kuntoa. Vihollisen liikkeet onkin opittava tunnistamaan, jotta iskut pystyy ajoittamaan oikein. Varusteet ovat tässä avainasemassa, sillä jokaisella miekalla ja kirveellä on omanlaisensa liikerata ja iskunopeus. Aseita voi joko pitää yhdessä kädessä kilven koristaessa toista kättä, tai ottaa tehokkaamman kahden käden otteen luopumalla samalla kilven tuomasta suojauksesta. Kapeissa käytävissä suuret aseet voivat koitua kohtaloksi: Tehokkainkaan sotakirves ei hyödytä, jos se kolisee seiniä pitkin osumatta kohteeseensa. Uusi DualSense-ohjain pääsee oikeuksiinsa, sillä iskut ja osumat tuntuvat intensiiviltä kehittyneen tärinäpalautteen kautta.

Varsinaista kokemusta hahmo ei kerää, vaan vihollisia kaatamalla saa omaan taskuun keräiltyä sieluja, jotka toimivat valuuttana kauppoihin ja hahmon kehittämiseen. Peli ei hirveästi kerro mitä kannattaisi tehdä, joten oivaltamisen iloa tarvitaan jälleen runsaasti. Lähtökohtaisesti minkä tahansa ominaisuuden kehittäminen vahvistaa hahmoa, mutta tietysti paukut kannattaa satsata peilaamaan haluttua pelityyliä ja varustearsenaalia.

Tämä paikka taas?

Graafisesti tuore konsolisukupolvi näyttää hyvältä. Demon's Souls on äärimmäisen kiillotettu ja paranneltu tapaus. Tasainen 60 ruudun päivitysnopeus hivelee liikettä ja ohjausta. Vanhat tutut maailmat ovat saaneet rutkasti yksityiskohtia lisää säilyttäen kuitenkin oman tunnusomaisen fiiliksensä. Se tunne kun astut ensimmäisen kerran Latrian torniin tähyilemään sellejä on kuumottava. Pelon tunne on aito astellessa toinen toistaan kolkompiin kerroksiin tähyillen pimeässä oikeaa reittiä, ja ainoa valonlähde on hetkittäin lyövä salaman valo. Kenttäsuunnittelu on häkellyttävää. Monitasoiset alueet ovat vaihtelevia ja täynnä yllätyksiä sekä salaisuuksia. Kuollessa kentän siis joutuu aloittamaan alusta, mutta matkan varrelta löytyvät ja aukaistavat oikopolut tuovat helpotusta ja päämäärää aina hitusen lähemmäksi.

Ansat, halpamaiset kuolonpaikat ja väijytykset voivat yllättää. Maassa olevia viestejä ja muiden pelaajien jättämiä veritahroja tutkailemalla voi saada vihiä edessä olevasta haasteesta. Viesteissäkin voi piillä myös vaara, sillä osa niistä saattaa johdattaa varomattoman sinisilmäisen pelaajan kuolemaan. Kentät myös muovautuvat pelaajan tekojen myötä. Ihmismuodossa kuollessasi kenttä vajoaa kohti pimeyttä, jolloin viholliset voimistuvat ja tietyt tapahtumat voivat aktivoitua. Jokainen voitettu loppuvastus puolestaan nostaa maailmaa kohti valoisuutta, helpottaen etenemistä. Kuoleman koittaessa sielumuoto typistää kestävyyspalkista puolet pois. Henkiin herääminen vaatii joko tietyn esineen käyttöä, tai muiden avustamista verkkopelin välityksellä. Vaihtoehtoisesti myös ympäristön pääpahiksen lahtaaminen herättää pelaajan taas henkiin.

Jokaisen kentän lopussa odottaa isompi vastus, joka yleensä ei kaadu vielä ensimmäisellä yrittämällä. Tutut pahikset ovat saaneet uutta lihaa ympärilleen, mutta käyttäytyvät kuin ennen muinoinkin. Pääpahiksen kaataminen on valtaisa kokemus, ja palkintona odotteleva isompi sielu tuo uutta varustetta tai taikaa repertuaariin. Kentät ja isot taistot voi kokea myös yhteistuumin muiden kanssa, kun ihmismuodossa pelaaminen avaa yhteistyö-moodin käyttöön. Tämä on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä samalla maailma avautuu myös muiden pelaajien invaasioille. Mikäs sen kivempaa kuin juosta vihamielinen pelaaja kintereillä, kun taivaalta sataa kolmen metrin mittaisia harppuunoita niskaan. Kun epäreilulta tuntuva kuolema koittaa, on onneksi uudelleenheräämisen aika lyhyt, kiitos tehokkaampien konsoleiden. Latausajat nimittäin ovat liki olemattomat.

Kuoleminen on yleensä ihan kivaa

Kaiken kaikkiaan Demon's Souls Remake on todella suuri palvelus sarjan faneille, ja moni hakkaakin tätä tatit vinkuen nuoruuden uudella innolla. Peli jakaa mielipiteitä, eikä todellakaan sovi kaikille. Osa ei ymmärrä haastavuuden viehätystä. Loput mahtailevat vielä kiikkustuolissakin läpäisseensä seikkailun ilman housuja ja osumia. Itse kuulun pelisarjan faneihin, ja palaan mielelläni tähän synkän vaikeaan maailmaan takaisin. Uudelleenpeluuarvoa löytyy vaikka kuinka paljon, ja läpäisyt erilaisilla hahmoilla tuovat jokaiseen pelikertaan aivan uuden mausteensa. Pelin läpäisyn jälkeen voi matkaa jatkaa New Game plussassa, joka nostaa vaikeusastetta jokaisen matkan päätteeksi. Muuta muutosta ei tarjolla ole, mutta ylimääräinen haaste on luonnollisesti useankin mieleen.

Vaikka kyseessä on remake, jäin silti kaipaamaan muutamia parannuksia esimerkiksi vihollisten tekoälyyn tai 11 vuotta vanhojen glitchien korjaamiseen. Ja vaikka pelin valikot ovatkin parantuneet, niin en tähän päivään mennessä tiedä mistä voin tarkistaa varusteiden kyky-vaatimukset. Huomaan jälleen kerran googlettavani näitä asioita, jotka esimerkiksi myöhemmistä Souls-peleistä löytyvät. Lisäksi tietynlainen onttous ja tyhjyys vaivaavat Demon's Soulsin maailmaa verrattaen sarjan myöhempiin peleihin.

Ei silti huono peliksi, joka hakkaa haastajastaan sielut ulos ilta toisensa jälkeen.