Tällaista monitoimipakettia onkin odotettu jo hetken verran. Tarjolla on 20-luvun svengaavaan Chicagoon sijoitettua X-COMin hengessä tapahtuvaa vuoropohjaista toimintaa, 2000-luvun taitteen Gangsters-peleistä vaikutelmia ottavaa bisnessimulaatiota ja Jagged Allianceista vaikutelmia ammentavaa tiiminrakennusta.
Toimivaa bisneksen kehittämistä...
Kaupunki valloitetaan rakennus ja kaupunginosa kerrallaan. Chicago on jaettu kymmeneen kaupunginosaan, joista jokainen on kohtuullisen suurikokoinen. Alueella on joitain kymmeniä toimintaan soveltuvia rakennuksia. Pelaaja aloittaa vähin varoin, mutta laajentuminen tapahtuu varsin nopeasti valtaamalla autiotaloja itselleen huligaaneilta sun muilta talonvaltaajahipeiltä lyijyn voimalla.
Takaisinvallatut talot voidaan ottaa kunniallisten ja lähes lainkuuliaisten bisnesmiesten tuottavaan käyttöön rakentamalla rahaa tuottavia salakapakoita, bordelleja ja kasinoita. Näiden voiteluaineeksi tarvitaan luonnollisesti alkoholia, jota tuotetaan kalliimmassa panimolaitoksessa. Lisäksi kaupunginosaan voi rakentaa yhden tukikohtana toimivan turvatalon ja vierailijoita houkuttelevan hotellin.
Liiketoiminnan tekeminen kannattavaksi ei ole kovin vaikeaa, mutta mukana on monta säädettävää muuttujaa. Rakennuksia voi päivittää korkeatasoisemmiksi ja paremmin suojelluiksi rahalla. Optimointi ei ole kovin vaikeaa, vaikka mikromanageeraus on myös mahdollista. Rakentamalla sopivia rakennuskomboja (vaikkapa viisi salakapakkaa) avautuu alueelle synergiabonuksia. Myös myydyn salaviinan laatu täytyy täsmäyttään alueen kulutustottumuksiin.
Vastassa on jopa parikymmentä kilpailevaa suurempaa ja pienempää jengiä. Vaikka rähinöinti voi olla houkuttelevaa, vaikuttaa aseiden laulattaminen kadulla negatiivisesti kaupunginosan maineeseen johtaen tulojen laskuun. Käytännössä kaikki alueen autiotalot kannattaa vallata hippipunkkareilta ennen vakavampaa jengirähinöintiä. Rauhanomainen rinnakkainelo on hyödyllistä, sillä kilpailijoiden kanssa on mahdollista solmia molemmille osapuolille bonuksia tuottavia diilejä.
...tiukkaa toimintaa...
Toinen puoli pelimekaniikkaa ja suurin osa peliajasta kuluu taistelujen parissa. Käytännössä kyseessä on hyvin suoraviivaisesti X-COMeista vaikutelmia ottava vuoropohjainen, taktinen toiminta. Jokaisella hahmolla on käytössään kaksi toimintapistettä, joista yhden pisteen kuluttava ampuminen päättää vuoron. Näin ollen vaikkapa liikkuminen ja ampuminen on mahdollista, muttei päinvastoin. Jotkin raskaammat aseet vaativat molemmat toimintapisteet.
Lisäksi käytössä on valikoima erilaisia ensiapupakkauksen kaltaisia välineitä sekä erikoistaitoja. Puolustustaisteluissa komennossa voi olla myös rivisotilaita, mutta suurin osa taisteluista tapahtuu erikseen rekrytoitavien gangsterien avulla. He kerryttävät kokemusta ja saavat sitä myötä käyttöönsä yhä paremmaksi kehittyviä turpasaunatyökaluja.
Käytännössä suurin ero vastaaviin taktisiin peleihin on se, että räjähteitä on käytössä hyvin rajallisesti. Näin ollen suojan takana kyykkiminen on erityisen turvallista. Tekoäly ei pelaa kovin fiksusti, vaan rynnäköi jopa ilman suojaa pelaajan asemia kohti tai jumittuu kaukaisuuteen räiskimään pistooleilla pelaajan kiikarikiväärejä vastaan. Tämä vaikuttaa taktiikkaan varsin passivoivasti.
Taistelut talonvaltaajia vastaan ovat hyvin helppoja, sillä tusinaurpot kuukahtavat jo ensimmäisestä laukauksesta. Sen sijaan kilpailevia jengejä vastaan taistellessa hikeä puskee otsalle, sillä vastassa on vastaavia kivääreitä ja luotiliivejä kuin pelaajalla. Taistelun aikana ei ole mahdollista tallentaa, mikä on erityisen stressaavaa kaltaiselleni tallennushuijarille.
...ja ripaus roolipeliä
Empire of Sin onnistuu välttämään bisnespeleille tyypillisen luppoajan, jossa kaikki palaset ovat paikallaan, eikä pelaaja voi tehdä muuta kuin odottaa kassan karttumista ennen seuraavaa liikettä. Useimmissa peleissä tämä kierretään mahdollistamalla ajan nopeuden säätäminen. Nyt ajan voi pysäyttää, mutta nopeutta ei voi muuttaa. Tälle ei ole varsinaisesti tarvetta, sillä kartta on Anno-pelien tapaan täynnä erilaisia pienempiä ja suurempia tehtäviä, joiden suorittaminen tarjoaa rahaa, varusteita ja muuta hyvää.
Tyypillisesti tehtävät ovat melko lyhyitä rykäisyjä, joissa pitää tyhjentää rakennuksia tai kuljettaa tavaroita. Kaikeksi onneksi käytössä on taksi, jonka avulla siirtyminen tapahtuu nopeasti. Mukana on myös hieman monimutkaisempia ketjuja, joissa matka voi viedä viiteenkin eri sijaintiin. Keskusteluissa on mukana pientä roolipelimäisyyttä, sillä aseiden ei ole pakko laulaa, vaan myös uhkailu, kiristys, lahjonta ja imartelu ovat käytössä. Tehtävät eivät valitettavasti ole bugivapaita, vaan ajoittain triggerit jäävät turhauttavasti käynnistymättä.
Aikaa kuluu myös gangsteritiimin kasaamiseen, kouluttamiseen ja varustamiseen. Käytössä voi olla enintään kymmennen erikoismiestä, mutta provikkapohjaisen palkkavaatimuksen vuoksi täydellä tiimillä kassa voi tyhjentyä turhan nopeasti. Erityisesti varustelujumppa on melko aikaa vievää, sillä parhaimmillaan ja pahimmillaan jokaisen taistelun jälkeen käytetyt terveyspakkaukset on palautettava ja uudet aseet tarkistettava.
Hieman roolipelien hengessä jokaisella rekrytoitavalla gangsterilla on oma tarinansa sekä erikoistehtävä. Hahmoilla on myös selvästi indikoituja ystävyys-, rakkaus- ja vihasuhteita toisiinsa. Tämä muistuttaa jonkin verran Jagged Alliancen tai jopa Baldur's Gaten tapaa luoda hahmoille persoonallisuutta ja ryhmädynamiikkaa. Osa erikoistehtävistä on aivan hulvattomia. Esimerkkinä on kuolleen ystävänsä pelastamista kaipaava lääkäri. En spoilaa liikaa kertoessani, ettei happipullo ja auton akku riitä urotekoon.
Suositellaan kohtuullisin annoksin
Kyseessä on hyvin kunnianhimoinen toteutus, joka yhdistelee herkkupaloja monien eri genrejen parhaimmistosta. Julkaisija Paradox Interactive on selvästi vaatinut ensimmäisen pelinsä kehittäneeltä Romero Gamesilta korkeaa tasoa. Mukana on tanakkaa vuoropohjaista toimintaa, keskiraskasta bisnesoptimointia sekä kevyttä roolipelimäisyyttä. Peliajan tasapainotus on keskimäärin melko onnistunutta, sillä pelaaja pääsee keskittymään eri toiminta-alueisiin haluamassaan järjestyksessä.
Ongelmat tulevat kuitenkin siitä, että homma alkaa tuntua tarpeettoman nopeasti työltä. Yhdessä kokonaisesssa pelissä jo ensimmäisen kaupunginosan valloituksen jälkeen pikkuisten rakennusten valtaaminen helposti tapettavilta luuserijengiläisiltä tuntui työltä. Ja sitten tätä samaa pitää tehdä vielä yhdeksälle muulle alueelle! Saisipa helpot voitot jotenkin automatisoitua. Tehtävät ja vaativammat jengisodat pitävät mieltä virkeänä, mutta intensiiviseen ahmintaan tämä ei sovellu yhtä hyvin kuin vaikkapa Civilizationit.
Mukana on monta oivaltavaa ideaa, ja uskon pelaajien olevan keskimäärin tyytyväisiä, varsinkin kun peruspeli ilman lisäosia maksaa vain nelisenkymppiä. Svengaava jazz ja monipuolinen pelimekaniikka ovat vetoavia, ja kyseessä on luultavasti paras mafiateemainen bisnessimulaattori tähän asti. Monotonisia perustaisteluita lukuun ottamatta kokemus on kokonaisuutena mielenkiintoinen ja positiivinen.
