Saman lisenssin alla
Disneyn The Haunted Mansion perustuu yhtiön huvipuistossa sijaitsevaan kummitustaloon, jonka pohjalta on tuotettu myös samanniminen elokuva. Pelillä ja elokuvalla ei ole tapahtumapaikan lisäksi juurikaan yhteistä, joten Eddie Murphy -faneille peliä ei voi heidän idolinsa varjolla suositella. Aivan toisilleen vieraita tuotteita elokuva ja peli eivät kuitenkaan ole, sillä osa paikoista on selkeästi elokuvasta tunnistettavissa. Lisäksi molemmissa vihjepankkina toimii sinisen pallukan sisällä oleva pää. Myös hauska laulukvartetti on molemmissa tuotoksissa. Kaiken kaikkeaan voisi sanoa, että pelissä esitetään eri tarina samoissa puitteissa. Tässä tapauksessa peli vetää elokuvaa huomattavasti pidemmän korren.
Valoa kansalle
Pelaajan tehtävänä on auttaa talonmiehen pestin saanutta Zekeä palauttamaan komento talossa takaisin hyville hengille. Paha on nimittäin ottanut talossa vallan ja puhunut puolelleen suuren joukon apureita. Zeken tehtävänä on kerätä kaikki kadonneet henget talteen ja suistaa paha päällikkö vallastaan. Käytännössä tämä onnistuu selvittämällä pieniä minipelejä eri huoneissa. Kun tehtävä on läpäisty, huoneeseen syttyvät valot, ja vanha iloinen meininki palaa. Tehtävien välissä, ja joskus niiden aikanakin, Zeke joutuu ammuskelemaan vastustajan kätyreitä taikalyhdyllään. Minipelit ovat varsin mukavia ja tunnelmallisia. Välillä harrastetaan perinteistä tasoloikkaa, välillä houkutellaan sinkoilevia esineitä kohti haluttuja maaleja tai ratkaistaan mielenkiintoisia puzzleja. Tästä kaikesta jäi mukava maku suuhun, sillä minipelit olivat mukavan haastavia ja persoonallisia. Ainoa ongelma on, että vaikeustason nostaminen ei vaikuta minipeleihin, joten kerran läpäisty tehtävä on oikeastaan loppuun kulutettu.
Kentän läpäisemisen jälkeen kerätään eksyneet henget talteen ja edetään kohti uusia haasteita. Pelin edetessä Zeke esittää kuolintodistuksia muutamille valituille haamuille, jotka tällöin luovuttavat säilyttämänsä esineen. Esineet lisäävät Zeken aseen ominaisuuksia tai tehoja. Mitä enemmän taas henkiä on lyhdyssä, sitä useampi ovi eri huoneisiin avautuu. Tämän vuoksi peli on varsin lineaarinen; kovin montaa suorittamatonta kohdetta ei ole samanaikaisesti pelattavissa. Huoneita ei voi pelata uudelleen läpi, kun tehtävä on kerran selvitetty. Sen sijaan meininki talon käytävillä ei rauhoitu, vaikka ötökät lahtaisi useammankin kerran. Tämä on hieman turhauttavaa, sillä taloon eksyy aika helposti ja kehää kierrettäessä samat vitsaukset hyppivät uudestaan silmille.
Ei omaperäistä, mutta toimii ehkä juuri siksi
Pelin ideaa ei voi moittia ainakaan liian omaperäiseksi, sillä tällaisia hiivi, kerää, taistele ja ratkaise –konseptilla tehtyjä hengentuotoksia on tarjolla jo vaivoiksi asti. Haunted Mansion kuitenkin puoltaa olemassaolonsa persoonallisella tunnelmallaan, ja se on suunnattu selkeästi nuoremmalle ikäpolvelle kuin väkivaltaisemmat kilpailijansa. Konseptiin olisi tosin toivonut jotain viilausta, sillä tällaisenaan taistelukohtaukset tuntuvat lähinnä väkisin mukaan ujutetuilta.
Pelin ohjaamiseen vaadittavat kontrollit ovat varsin yksinkertaisia, eivätkä ne juurikaan poikkea muista vastaavista tapauksista. Pelissä on hyvä tutor-ominaisuus, joten ohjekirjaa ei tarvitse selailla perusjuttuja selvitettäessä. Kameran kieputtelu on välillä tarpeen, ja se onnistuu oikean tatin lisäksi alimmilla olkanäppäimillä. Manuaalinen zoomailu olisi joissain kohdissa tarpeellinen ominaisuus, sillä varsinkin takaa-ajokohtauksissa kamera on liian lähellä sankariamme. Taistelutilanteet ovat erittäin sekavia ja kamera surraa missä sattuu. Pelikokemus ei kuitenkaan mene pilalle kameran sekoilun vuoksi, sillä taistelu hoituu automaattitähtäyksellä ihan mukavasti.
Vaikeustasoa nostettaessa taistelut muodostavat suuremman osan haasteesta, sillä ilkeiden ötököiden ja haamujen määrä sekä niiden kestävyys lisääntyvät. Tällä tavoin peliin on saatu lisää haastetta, mutta taistelukohtaukset ovat erittäin paljon mielenkiinnottomampia kuin puzzlet. On vaikea kuvitella, miksi hämähäkkien ja muun saastan räiskiminen jaksaisi inspiroida kovinkaan kauaa. Kovimmalla vaikeustasolla peli muistuttaa murrosikäisen elämää; on niin vaivalloista ja vaikeaa, kun kaikki ovat aina kimpussa. Taistelukohtauksien kruununa on täysin naurettava loppukahakka, joka aivottomuudessaan hakee vertaistaan.
Laulukvartetit maailmankartalle
The Haunted Mansion on hyvännäköinen peli, vaikka se ei mitään järisyttävää tarjoakaan. Ympäristö on uskottavan näköinen, ja yksityiskohtiin on kiinnitetty riittävästi huomiota. Kummitustalon tunnelma tulee hyvin esille hiivittäessä pitkin huonosti valaistuja käytäviä. Valaistusefektit luonnollisesti ovat merkittävässä roolissa, sillä pelin ideanahan on juuri valon taistelu pimeyttä vastaan. Huomautettavaa on vain pelin teksteissä, jotka ovat sahalaitaisia ja suttuisia.
Äänimaailma ansaitsee myös kiitokset, ja erittäin mukavasti yhteen soiva mieslaulukvartetti on piristävä lisä soppaan. Ääniefektit ovat toimivia, sillä varsinkin kuulokkeet päässä pelattaessa meinaa muutamaan otteeseen tärähtää huonot housuun; sen verran kovia tunnelmanvaihteluja on tarjolla.
Pikkukivaa
Disney's The Haunted Mansion on ihan kelpo yksinpeli, jossa riittää puuhaa pariksi illaksi. Vaikeustason nosto lisää pelin ikää, mutta ei tuo mukanaan vastaavaa hauskuutta. Jos vaikeustason säätäminen toisi mukanaan lisää minipelejä tai vaikeuttaisi niitä, tulisi peliä luultavasti tahkottua läpi kaikilla mausteilla. Kummitustalo ei tarjoa mitään uutta genreensä, mutta toistaa vanhat hyviksi havaitut elementit mielenkiintoisessa ympäristössä. Taistelupätkiä lukuun ottamatta peli on vähintäänkin kelvollinen lisenssituotos, ja sitä voi suositella pehmeänä laskeutumisena todellisten "säikyttelijäpelien" pariin.
