Samaan aikaan LEGOn uutuuselokuvan kanssa markkinoille saapuu myös leffaan perustuva lisenssipeli, nimihirviö LEGO Ninjago Movie Video Game. Ennakko-odotuksista huolimatta hulvattoman sanayhdistelmän takaa paljastuu viihdyttävä seikkailu, eikä halpa rahastuskeino. Ninja go!
Emonuoret ninja-asuissa
Ninjago on LEGOn oma tuoteperhe, jossa ryhmä nuoria tukkajumalia yhdistävät voimansa ja taistelevat pahuutta vastaan ninjakyvyillään. Jokaisella heistä on oma elementtivoimansa, joiden avulla turpakäräjät onnistuvat helpommin. Vesi, jää, tuli ja vihreys (luit oikein) ovat pääosassa kun erikoisliikkeitä aletaan iskeä vihulaisten kiusaksi. Jääpyörre jäädyttää vesiputouksista kulkureitin, ja vihreys kasaa isoista LEGO-palikkakasoista uusia vempeleitä. Japanissa tapahtuvaa toimintaa väritetään feodaaliajan maisemilla ja nykyhetken teknologialla. Onpa päähahmoilla myös lohikäärmeitä apunaan. Pari lyhyttä lentokohtausta ei tosin nouse suuriksi elämyksiksi.
Paha Lord Garmadon hyökkää Ninjago Cityyn armeijansa kanssa, jolloin Master Wun oppilaat nousevat pelastamaan kotikaupunkiaan. Juoni mukailee lähdeteosta, vaikka välillä hypitäänkin kohtauksesta toiseen liiemmin selittelemättä – ja mukana on myös paljon animaatioelokuvasta lainattuja välivideoita. Kannattaakin käydä teatterissa ensin, jos juonipaljastukset eivät tunnu houkuttelevalta ajatukselta. Tarina ei ole kovin yllättävä, mutta toimii hyvänä tekosyynä kahdeksaan kappaleeseen jaetulle pääkampanjalle. Pääosassa on vihreäasuinen Lloyd, joka kamppailee sisäisten demoniensa kanssa, sillä pääpahis on hänen isänsä. Liian vakavasti isä-poikasuhdetta ei oteta, vaan lämminhenkinen huumori kukkii suuntaan jos toiseenkin.
Yksi tai kaksi palikkaa ruudulla
Tekemistä Ninjagosta ei uuvu, vaikka kampanja onkin koettu viidessä tunnissa. Kenttiin pääsee palaamaan vapaasti, joten satojen kultapalikoiden, piilotettujen hahmomallien ja kolikoiden perässä voi samoilla pitkästi tarinan jälkeen. Lisäksi tarjolla on juoksukilpailuita sekä taisteluareenoita, joissa voi mätkiä pahislaumoja ennen loppuvihulaisen kohtaamista. Kaiken kaikkiaan 100% läpäisy vaatii omistautumista, muttei ihan niin paljoa kuin edellisissä LEGO-seikkailuissa. Kenttäkohtaisia pistetavoitteita ei enää ole, vaan mittari kasvaa kollektiivisesti läpi pelin avaten uusia kultapalikoita. Kaikkea ei siis kentissä tarvitse hajottaa lisätienestien toivossa.
Garmadonin joukkoja vastaan voi taistella joko yksin tai kaverin kanssa samalta ruudulta pelatessa. Alkupuolella hahmoja on vain kaksi valittavana, mutta mitä pidemmälle taistelu pahuutta vastaan etenee, sitä enemmän vaihtoehtoja tarjotaan. Ukkelia voi vaihtaa kätevästi lennosta liipaisinnapin taakse piilotetusta valikosta, ja tietyt toiminnot vaativat juuri oikean sankarin. Pulmat ovat simppeleitä, mikä tukee leppoisaa ja viihdyttävää etenemistä. LEGO Ninjagossa pääroolissa on hauskuus.
Vähän omaa, vähän lainattua
Pelin ulkoasu on uskollinen Ninjago-sarjalle. Hahmot näyttävät samalta kuin tv:ssä tai valkokankaalla, eikä kenttien yksityiskohdissa ole säästelty. Ninjago City ympäristöineen on eläväinen ja värikäs paikka, jossa on paljon tutkittavaa. Tarina vie kaupunkimaisemista viidakon kautta vuoristoon. Graafisesti suurta loistoa ei nähdä, mutta toisaalta toiminta näyttää ruudulla autenttiselta LEGO-meiningiltä. Palikat lentävät ympäriinsä asioiden hajotessa, ja saadaanpa vitsiä väännettyä hahmomalleistakin: äiti tarkistaa, että poikansa kädet ovat tällin jälkeen pysyneet sormettomina.
LEGO-peleissä on tunnetusti viittauksia muihin teoksiin, eikä Ninjago tee poikkeusta. Hahmot osaavat juosta seinillä kuin Titanfall-sotilaat, ja eräässä loppupuolen taistelussa soitetaan tultasyökseviä kitaroita Mad Maxin hengessä. Parhaat naurut takaa kehräävä karvakorva, joka eksyy pikkuruisten LEGO-hahmojen maailmaan aiheuttamaan kaaosta ja paniikkia.
Voi kissanviikset
On Ninjagossa omat genrelle tyypilliset ongelmansakin. Tuttu vitsaus eli kamera kiusaa aika ajoin. Varsinkin ahtaissa tiloissa ruutu pyörii outoihin kuvakulmiin, eikä vastustajien hyökkäyksiä aina ehdi näkemään. Vaikeustaso on onneksi matala, eikä kuolemasta rankaista, joten ongelmaa ei voi pitää kovin suurena. Kenttien välillä latausajat ovat myös tuskastuttavan pitkiä, ja toiminta alkaa loppua kohden toistamaan itseään. Pieniä kauneusvirheitä, jotka rokottavat kokemusta vain hitusen.
Eniten harmittaa suomenkielisen lokalisaation puuttuminen. Palikkaukot heittelevät vitsejä tehtävien ja välivideoiden aikana, mutta vain englanniksi. Pääasiassa nuoremmille pelaajille suunnattu seikkailu olisi ehdottomasti hyötynyt vähintään kotimaisesta tekstityksestä, sillä läpänheitto on nopeatempoista ja täynnä kielikuvia. Leffan Hollywood-kuuluisuudet ovat skipanneet peliversion, ja äänessä ovat tuntemattomat lahjakkuudet. Ääninäyttely on kuitenkin korkeatasoista, joten Kumail Nanjianin ja Jackie Chanin puuttuminen harmittaa vain itse leffan nähneitä. Vitsit – niin visualiset kuin sanalliset – osuvat maaliin ilman kuuluisuuksiakin.
Ei pelkästään palikoille
Värikäs LEGO Ninjago Movie Video Game on nimestään huolimatta suoraviivaista hauskanpitoa. Elokuvan juonta seuraileva seikkailu nostaa hymyn huulille ja kirvoittaa jopa muutamat naurut hölmöjen vitsiensä ansiosta. Pienet kameraongelmat ja antikliimaksinen loppu eivät kokemusta pilaa, ja LEGOn uutuutta uskaltaa suositella varsinkin aikaisemmista tanskalaislelufirman nimikkeistä pitäville. Vielä kun näitä saisi suomeksi puhuttuna, niin viidennen tähdenkin voisi mätkäistä arvosanaan.
