Rautaa radalle
Ensimmäinen osa oli rosoisuuksistaan huolimatta erinomainen ajopeli – ja nimenomaan aihepiiriin haudanvakavasti suhtautuville. Autojen kiillottamisen tai varikkofiilistelyiden sijaan pääpaino pidetään nytkin mahdollisimman autenttisen kisakokemuksen luomisessa. Vaikka yhteisörahoitteisen alkuperäisosan juuret paistavat yhä kaikesta läpi, viilataan toisella kierroksella käyttöliittymää ja muita puitteita helpommin lähestyttävään suuntaan. Esimerkiksi yksittäisiin tapahtumiin sukeltaminen sujuu aavistuksen nopeammin, kun ihan kaikkea ei tarvitse säätää manuaalisesti. Pitkähköä uramoodia aloittelevaa kuskia pidellään tiukemmin ajohanskasta kiinni, ettei kovimpien kiesien kyytiin erehdy kylmiltään töpeksimään. Vasta karting-kisojen tai pikkuformuloiden valloittamisen kautta lähdetään etenemään kohti avoimempaa rakennetta ja suurempaa valinnanvaraa. Monipuolisesta kalustosta saadaan uramoodissakin maistiaisia satunnaisten kutsuvieraskisojen kautta, ettei homma ala maistumaan liiaksi puulta.
Hieman hullunkurisesti ensimmäiset mopoluokat tuntuvat jopa haastavammilta kuin isommilla leluilla päristely. Vaikka oman osuutensa hankaluuksista tuottaa luonnollisesti varsin anteeksiantamattoman pelin lainalaisuuksien opiskelu, pakottavat teknisesti kehnompien autojen ajo-ominaisuudet keskittymään tarkemmin tekemiseen. Toisaalta jutun juonesta kiinni saaminen tuntuu kaksin verroin paremmalta, kun menestystä alkaa kertyä. Samoja kisaamisen perusniksejä pääsee luonnollisesti hyödyntämään isommissakin nopeuksissa. Nykytrendin mukaiset laajat säätömahdollisuudet pitävät huolen, että haastavuuden saa joka tapauksessa vastaamaan omaa taitotasoaan.
Autopeleissä yksinkertaisin resepti petrata edeltäjistään on luoda lisää sisältöä eurojen vastineeksi. Project CARS 2:n ratapuolella kokonaan uusina juttuina esitellään sekä rallycross- että jääkisailut. Aavistuksen turhankin liukkaasta toteutuksestaan huolimatta molemmat variaatiot tuovat hauskaa vaihtelua pelkillä asfalttiareenoilla kiertämiseen. Entistä voimakkaammin ilmenevät dynaamiset säätilat muuttavat puolestaan tutuilla nurkilla kurvailemista, kun pitkissä kisoissa rankkasateen kasvattamat lätäköt vievät renkaat armotta vesiliirtoon. Autovalikoima ei edelleenkään pärjää genren todellisille mammuteille, mutta lukuisten eri luokkien ja valmistajien seasta löytyy riittävästi valinnanvaraa.
Lasit huurussa
Alkuperäinen Project CARS tuotti monelle perusohjaimen kanssa kurvailevalle harmaita hiuksia, sillä realismiin nyökyttelevä peli tehtiin selkeästi rattipelaajien ehdoilla. Tällä kertaa asiaan luvattiin ainakin markkinapuheissa selkeä muutos. Lopputulos tuntuu kieltämättä paremmalta – jopa oletusasetuksilla pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta hermojaan menettämättä. Silti viimeinen silaus ajamisen rentoudesta jää edelleen vajaaksi verrattuna esimerkiksi F1 2017:n tai Forzien loistavaan tattituntumaan. Meno muodostuu kovin kiikkeräksi vähänkään huonommin tiehen istuvilla autoilla. Ratilla ei moisesta tarvitse murehtia, ja fysiikat vaikuttavat vielä piirun verran autenttisemmilta edellisosaan nähden. Ajotavasta riippumatta säätövaraa tarjoillaan kiitettävästi tälläkin sektorilla.
Testissä ollut PlayStation 4 Pro -versio ei jättänyt liiemmin nuristavaa sulavuuden tai näyttävyyden suhteen. Huonoimmillaankin graafinen ilme on toimiva, sopivissa olosuhteissa lopputulos näyttää jopa kauniilta. Laajalti säädettävä tekoäly saa pääosin puhtaat paperit. Kisaaminen on riittävän hektistä, ja satunnaiset virheet luovat immersiota aidoista vastustajista. Oletuksena konekaverukset antavat suosiolla tietä, mutta agressiopalkkia ruuvaamalla pääsee nauttimaan rehdistä sikailustakin. Ongelmat kuitenkin alkavat eksoottisemmissa olosuhteissa: rankkasateella tai lumipyryssä kone painelee kovin epärealistisella taitotasolla fysiikan lakeja uhmaten.
Selkeiten teknistä toteutusta varjostavat enemmän tai vähemmän satunnaiset bugit, joiden olisi toivonut jäävän ykkösosan riemuksi. Osa näistä liittyy puhtaan kosmeettisiin kömmähdyksiin, mutta testisessioiden varrella tuli vastaan turhan monta kokemusta aidosti häiritsevää outoutta. Esimerkiksi liian innokkaasti aika-ajosta kisaan hypättäessä tulokset saattavat kääntyä yhtäkkiä päälaelleen. Mikäli puolestaan sortuu aloittamaan epäonnisen kisan uudelleen, rangaistaan raukkamaisesta ratkaisusta palauttamalla auto vaihde silmässä ruudukkoon. Seurauksena automaattinen varaslähtö ja hylkäys.
Sanktioiden suhteen oikeustaju on muutenkin koetuksella. Jopa maanteille sijoittuvilla pätkillä napsahtaa aikasakkoja pientareen puolelle lipsahduksesta. Nettivääntöjen kontaktitilanteiden tulkinnat ovat vielä ihan oma lukunsa. Muutoin pöristelyt ovat sujuneet verkossa kelvollisesti heti julkaisupäivästä lähtien. Yksittäisiä aulan jähmettymisiä sekä muutamaa verkkoviiveen aiheuttamaa hypähdystä lukuun ottamatta meno on vakaata. Satunnainen seurakin paljastuu pääosin kelvolliseksi, mikäli kaveripiirin laajuus tai oma kärsivällisyys eivät riitä yksityisten kisojen järjestelyyn.
Project CARS 2 ottaa eittämättä kehitysaskeleita edeltäjäänsä nähden ja tarjoaa parhaimmillaan hiuksia nostattavan hienoa kurvailua. Kilpailu genressä on kuitenkin noussut seuraavalle tasolle sitten ensimmäisen osan, joten viimeistelemättömyys sekä tietynlainen oman persoonan puute estävät uutukaista nousemasta paalupaikalle. Teknisiä kömmähdyksiä saadaan varmasti tulevaisuudessa liiskattua, mutta toisella kierroksella odotti ehjempää kokemusta suoraan starttiviivalta. Silti peliä uskaltaa jo nyt suositella vähintään alaan vihkiytyneille suurkuluttajille, eikä sisältökään lopu ihan heti kesken.
