Metroid Prime: Federations Forcella on edessään aikamoinen ylämäki. Peli ehdittiin tuomita joka suunnasta ennen julkaisuaan ja puuhattiinpa sille myös sen kuoppaamista vaativa vetoomus. Oli miten oli, peli saapui markkinoille nyt syyskuussa, eikä lopputulos vaikuta kaiken negatiivisen hälyn arvoiselta.
Kyseessä ei ehkä ole yhtä loistokas jatkumo kotikonsoleilta tutuille Metroid Prime -peleille, mutta ei se myöskään ole kupillinen rasvattuja turtanoita.
Nyt on palkkionmetsästäjän vapaapäivä
Federation Force sijoittuu muiden Metroid Prime -pelien maailmaan, jossa ihmissotilaat taistelevat avaruuspiraatteja vastaan. Tällä kertaa pääosassa ei vain ole tuttu palkkiometsästäjä Samus Aras, vaan yksi Federation Force -pataljoonan rivisotilaista. Pelaaja istutetaan taisteluhaarniskan puikkoihin suorittamaan niitä tehtäviä, joihin Samus ei ehdi, halua tai kiinnostu ottamaan. Luvassa on hirmujen räiskimistä, erilaisten esineiden noutamista, pelastusretkiä ja tutkimista.
Peli ei keskity eeppiseen seikkailemiseen sarjan aiempien osien tapaan. Tämä näkyy jo siinä, että kukistetuista vihollisista ja muista uroteoista kerätään pisteitä. Tämä voi tuntua sarjan nimeen vannovista pelaajista lähes pyhäinhäväistykseltä, mutta kyseessä on kovin erilainen eläin aiempaan verrattuna. Myöskään tarinarintamalta ei parane odottaa paljoa, sillä juonikuviot ovat kovin pintapuoleisia.
Tarjolla on päälle parikymmentä tehtävää, joita suunnataan hoitamaan joko yksin tai maksimissaan neljän pelaajan ryhmässä. Kentät eivät ole kovinkaan pitkiä, sillä alkupuolen missiot pystyy selvittämään parhaimmillaan hieman päälle viiden minuutin. Matkan edetessä tehtävät pitenevät ja vaikeutuvat, mutta ne ovat silti kertarykäisyn pituisia kokonaisuuksia. Kentissä ei ole välipisteitä, joten jos kuolet matkan viimeisillä metreillä, on koko hoito otettava alusta.
Ja nuo vihollisia räiskimällä saatavat pisteet, mitä niillä tehdään? Pelaajalle annetaan pistetilin saldon mukaan mitaleita tehtävien lopulla, maksimissaan kolme kappaletta per tehtävä. Niille ei suoranaista hyötykäyttöä löydy, ellei niiden metsästäminen itsessään ole tarpeeksi viihdyttävää.
Kukaan ei tarvitse Samusta tänään
Näppäinasettelu on kumman looginen Metroid Primensä pelanneille. Eri toiminnot tuntuvat nimittäin olevan oikeilla paikoillaan. Sarjaan nyt vasta tutustuvien pitäisi myös päästä nopeasti kärryille, kiitos pelin alussa olevan tutoriaaliräiskeen.
Ainoa enemmän totuttelua vaativa mekaniikka on tähtääminen 3DS:n gyroskoopin avulla. Itse konsolin suuntaaminen siis liikuttaa sankarin katsetta oikeaan suuntaan. Tämä ratkaisu on loppupeleissä kohtuullisen toimiva ratkaisu, joskin vihollisiin lukittuminen napinpainalluksella auttaa huomattavan paljon. New 3DS:n tai Circle Pad Pron omistajat voivat ottaa käyttöön toisen ohjausmetodin, joka siirtää tähtäämisen oikeanpuoleiseen analogitattiin. Myös tämä vaihtoehto tuntuu luontevalta ratkaisulta, joskin New 3DS:n C-tatti ei toimi aivan niin tarkasti kuin haluaisi.
Tahdon omistaa Metroidille vuorokauden
Tarjolla on kaksi pääasiallista pelitilaa koettavaksi. Ensimmäisenä tarjolla on kampanja, jossa aiemmin mainitut tehtävät saa koettavakseen. Jokaisen mission voi pelata joko yksin tai moninpelaten maksimissaan neljän räiskijän kesken. Kampanjakenttien huomaa olevan selkeästi suunniteltuja pelattavaksi yhtä suuremmalla pelaajamäärällä. Mikään ei kuitenkaan pakota hyppäämään verkon puolelle, mutta yksinpeli voi tuntua ajoittain hieman raskaalta. Moninpelatessa meno on parhaimmillaan kovinkin hauskaa.
Tehtävissä on kiitettävän paljon vaihtelua, eikä homman nimenä ole joka kerta edetä paikasta a paikkaan b tykki laulaen. Välillä tuhotaan jättimäisiä hirmuja, tutkitaan vihollistukikohtia tai puolustetaan erilaisia kohteita. Kaikki ei tosin ole pelkkää herkkua, sillä mukaan on mahtunut muutamat esineiden noutamiseen keskittyvät typerät missiot. Ja tarkoitan muun muassa sinua, tehtävä 13. Selkeästi mielenkiintoisimmat puuhat päästään kokemaan kampanjan puolenvälin jälkeen, mikä on himppu liian myöhään.
Toinen moodi on saanut nimen Blast Ball. Kyseessä on eräänlainen jalkapallon ja räiskinnän ristisiitos. Tarkoituksena on ammuskella isokokoista palloa vastustajan maaliin kolmen pelaajan joukkueissa. Menoa värittävät erilaiset erikoisvarustukset, joita palloa tykittämällä tipahtelee kentälle. Vaikka tähän pelimoodiin onkin jonkin verran ajatusta kenties uhrattu, jää se silti lyhytikäiseksi kuriositeetiksi. Sitä pelaa muutamat matsit, jonka jälkeen palaa mieluummin kampanjan pariin.
Pallomatseja päästään pelaamaan myös Download Play -toiminnon avulla, joten paikallisesti pelattaessa vain yksi pelikasetti riittää Blast Ball -matseihin. Mikäli haluat, voit myös ladata pelkän pallottelun 3DS:n eShop-kauppapaikalta.
Olla nelistään
Yksi federaatiovoiman isoimmista plussista on aiemmin mainittu moninpeli. Soolona pelattavat tehtävät eivät täytä kaikkea pelin potentiaalia, mutta porukalla niiden selvittäminen on parhaimmillaan sangen hauskaa puuhaa. Etenkin isojen monsterien kaataminen sekä tiettyjen alueiden puolustaminen on vallan mainiota useammalla pelaajalla touhutessa. Onnistunut tehtävä ja muiden pelaajien jakelemat Good Job -huudahdukset lämmittävät myös mieltä. Ja tosiaan, kommunikointi muiden kanssa hoidetaan nipulla valmiiksi äänitettyjä kommentteja. Ääni-chatti olisi ollut mukava lisä, mutta myös tekstit ajavat asiansa.
Arvostelua tehdessä peliseuran löytäminen ei ollut kovinkaan isotöinen homma. Tarjolla oli aina verkkoon hypätessä muita pelaajia tehtävineen, mutta myös oman seurueen pystyttäminen tuotti seuraa muutamien hetkien odottelun jälkeen. Ja jos mukaan mahtuu osaavaa sakkia, on pelailu vallan toimivaa. Pätkimistä tai muuta paukkumista ei vastaan tullut, joskin parit hassut kerrat osa joukkiosta tipahti pois linjoilta kesken tehtävien.
Vaikka moninpelistä ei muuten perustaisi, niin siitä on kuitenkin kiistatta hyötyä. Kun soolona räiskiessä vaikeustaso nostaa tien pystyyn, voi tämän samaisen tehtävän suorittaa verkossa tiimityönä. Tämä tuli haastavimmissa missioissa enemmän kuin tarpeeseen, sillä joukossa on todella voimaa. Niitä muutamia kurjempia kenttiä ei valitettavasti saada muuttumaan kullaksi verkkopelin avulla, mutta ne ovat tiiminä edetessä kuitenkin vähemmän raastavia.
Isot Alangot
Graafisesti peli ei suorastaan häikäise, vaan siitä tulee kovasti mieleen Nintendo 64 -konsolin räiskinnät. Se näyttää kuitenkin paremmalta käsikonsolin ruudulta kuin kuvissa tai tuubi-videoilta. Erikoinen ratkaisu on muuttaa pelimaailman ihmishahmot erikoisen isopäisiksi ja näin myös Samuksen kypärä on tuttua isokokoisempi. Tämän ratkaisun syitä sopii ihmetellä, mutta siitä ei ole käytännössä paljoa tarvetta napista. Musikaalisesti menossa on mukana tuttua Metroidia, mutta erikoisesti myös kovin paljon Tähtien Sotaa. Osa sävellyksistä sopisi nimittäin kuin nakutettuna Reyn, Kylo Renin ja kumppanien taisteluiden taustalle.
Kampanjan kertaläpäisyyn saa kulutettua peliaikaa noin kahdeksan tuntia. Tämän lisäksi tarjolla on monien mitalien haalimista ennätyspisteiden perässä juosten, Blast Ball -moodi sekä pelaajan haarniskaa kehittävien modien kerääminen. Onpa tarjottavana myös mahdollisuus suorittaa kaikki tehtävät vaikeammalla vaikeustasolla. Näillä kaikilla saa pelikelloon lisättyä useammat tunnit lisää, mutta kovinkaan pakottavaa tarvetta niiden täydelliselle kokemiselle ei kampanjan pelaamisen jälkeen tälle arvostelijalle tullut.
Metroid Prime: Federation Force on selkeästi mainettaan parempi peli. Sen pelailee mielellään kertaalleen läpi, mieluiten moninpelinä soolona seikkailemisen sijasta, mutta se ei missään nimessä lyö vertoja muille Prime-sarjan seikkailuille. Tuskinpa sitä sellaiseksi on tarkoitettukaan. Kyseessä on varsin hyvä esimerkki siitä miten räiskintäpelit sopivat myös käsikonsoleille.