Pääjehun pallilla
Aiempien osien punaisena lankana on ollut nouseminen kaahausfestivaalin räkänokasta porukan tunnetuimmaksi tähdeksi. Nyt pakkaa sekoitetaan nimeämällä pelaaja tapahtuman pääjärjestäjäksi, kun bileiden sävyttämät kisailut rantautuvat kengurujen maahan. Uutta sisältöä availlaan edelleen menestyksen kautta, mutta kokemus tuntuu vapaammalta. Annetun yleisötavoitteen saavutettuaan päästään pystyttämään seuraavaa Horizon-keskusta tai laajentamaan nykyistä paikkaa entistä mahtipontisemmaksi. Temmellyskenttäänsä ei ole enää pakko vaihtaa alituiseen, vaan mielekkääksi todettua aluetta voi kehittää edelleen availlen lisää sisältöä lähistöltä. Oiva ratkaisu vähentää huomattavasti ylimääräistä kruisailua, mikäli haluaa keskittyä pelkkään kilvanajoon.
Entisestään paisuneelta kartalta ei tekemistä puutu. Kaikki tutut kisamuodot tekevät paluun, kun kavalkadiin lukeutuu muun muassa kierrospohjaisia koitoksia, etappitaipaleita, Bucket List -haasteita sekä hullunkurisia Showdown-tapahtumia esimerkiksi helikoptereita tai pikaveneitä vastaan. Vaikka kattaus on päällisin puolin perinteinen, on kisojen sisältöä jalostettu jämäkämmäksi. Offroad-pätkillä paahdetaan selkeämpiä reittejä pelloilla suunnistamisen sijaan, ja käytettävä kalusto vastaa keskimäärin aiempaa paremmin maastoa. Kisoissa ei tarvitse enää tyytyä pelkkään kehittäjien visioon, sillä pelaajat voivat kustomoida tapahtumiaan esimerkiksi kierrosmäärien tai sallittujen autoluokkien osalta ja jakaa haasteitaan muulle yhteisölle.
Myös pienemmät puuhastelut, kuten huippunopeuksien mittauspisteet, sulautetaan tiiviimmin kokonaisuuteen: hurjastelutavoitteita saavuttamalla tienataan maineen ja tähtien ohella edistymisen kannalta tärkeitä faneja. Uutuutena karttaan ilmestyy driftaukselle pyhitettyjä mutkaosuuksia. Luisutteluissa hauskuuskerroin ei kuitenkaan osu täysin nappiin, kun fiilistä sabotoi turhan kapeiden reittien ohella usein ruuhkaksi asti äityvä vastaantuleva liikenne.
Erilaisia kehitysmittareita on jopa hämmentävän paljon. Jokaisesta kisasta jaetaan autojen ostoon tarvittavien krediittien lisäksi kuljettajatasoon vaikuttavia kokemuspisteitä sekä festivaalilaajennuksen kannalta oleellisia fanipotteja. Tasonnousujen yhteydessä järjestetään vielä arvontoja palkintoinaan lisäkiesejä tai vaihtelevia rahasummia. Valikoiden uumenissa taitopisteitä vaihdetaan erilaisiin elämää helpottaviin bonuksiin peräti kolmea eri kehityspuuta availemalla. Kehittäjän yhä kiihtyvä motivoimisvimma alkaa rehellisyyden nimissä kääntyä itseään vastaan, kun tavaraa, tasoja sekä erilaista pienempää kilkettä sataa ovista ja ikkunoista.
Hauskuutta rutiinilla
Onneksi syitä rattiin tarttumiselle ei tarvitse etsiä virtuaalisista lahjakääreistä. Kaahaaminen on tapahtumasta riippumatta äärimmäisen hauskaa. Motorsportin puolelta lainattu ja sopivasti arcademaisemmaksi jalostettu ajettavuus on edelleen yksi parhaista, mitä pykälän verran kevyemmässä genressä on tarjota. Edellisosaan verrattuna tuntuma on ehkä aavistuksen dynaamisempi, sillä tehokkaimmilla takavetoisilla huolimaton kaasunkäyttö johtaa helpommin spinnauksiin. Kokemusta voi jälleen muokata mieleisekseen lukuisten apujen kautta. Autenttisuutta hakeville suodaan jopa mahdollisuus kytkeä vaurionmallinnus päälle, vaikka rikkinäisellä kulkineella nilkuttaminen ei pelin huolettomaan luonteeseen järin hyvin istukaan.
Autokatras on entistä monipuolisempi. Valmistajien uutuuksien ohella silmiinpistävimmät lisäykset kohdistuvat suomalaisittain eksoottiselta vaikuttaviin paikallisiin malleihin sekä offroad-osaston täydennyksiin. Monenkirjavien rantakirppujen ja putkirunkoisten hiekannielijöiden ansiosta kuoppaisillekin reiteille löytyy enemmän valinnanvaraa perinteisten katumaasturimöhköjen kylkeen. Forzan ratapuolelta lainattu Autovista-toiminto mahdollistaa peltilehmien tarkemman syynäyksen aina moottoritilasta lähtien. Hyvästä valikoimasta huolimatta viime vuosina yleistynyt lisäsisältöpakettien tyrkyttäminen jättää karvaan maun: osa kaupassa näkyvistä herkuista vaatii virtuaalivaluutan sijaan aidon kahisevan käyttöä.
Sisältä ja ulkoa yksityiskohtaisesti mallinnetut autot näyttävät hyvältä mutta sarjalle tyypillisesti hieman muovisilta liioitellun värikkyytensä vuoksi. Todelliseksi tähdeksi nousee lopulta ympäristö. Australiasta on saatu loihdittua äärimmäisen mielenkiintoinen temmellyskenttä, joka on samalla kaunis katsella. Erityisesti dynaamisesti vaihtuvat vuorokaudenajat ja säätilat saavat maailman elämään. Vaihtelevuuden varjopuolena maakohtaiset erityispiirteet jäävät vääränpuoleisen liikenteen unohtaen hieman paitsioon. Hauskuuden kannalta lukuisten teemojen yhdisteleminen yhteen jättikarttaan on silti ehdottoman hyvä ratkaisu.
Yhteisöllisyyden korostaminen kuuluu kiinteänä osana Forzaan, eikä tuorein tulokas tee poikkeusta. Yksin suhaillessakin kadut vilisevät kaverilistalta tuttuja nimimerkkejä ihmispelaajien käytöstä imitoivan Drivatar-järjestelmän ansiosta. Ominaisuus toimii vaihtelevasti: Kisoissa tekoäly vakuuttaa, mutta vapaan kruisailun aikana festarikansa hurjastelee toisinaan kuin päättömät kanat. Tällä kertaa pelaaja pääsee palkkaamaan virtuaalikavereita tiimiinsä oman Drivatarin vierailessa vastaavasti muiden sessioissa, mikä lisää yhteisöllisyyden illuusiota. Monipuoliset tulostaulut sekä haastetilat mahdollistavat ystävälistan kuninkuuden tavoittelun sujuvasti soolosuorittamisen keskellä. Varsinaiseen moninpeliin jää kaipaamaan suoraviivaisempaa pikaliittymistä kisoihin. Nykyisellään online-auloissa kuluu melkoisesti aikaa vapaan päristelyn esisekoiluun.
Pari vuotta sitten ilmestynyt Forza Horizon 2 aiheutti välittömän vau-efektin ottamalla edeltäjäänsä verrattuna huikeita kehitysaskeleita joka osa-alueella, ja pelisessiot venyivät kuin väkisin yömyöhälle. Tällä kertaa kyseessä on pikemminkin hyväksi havaitun kaavan evoluutioversio, joka ehostaa pakettia sopivista kohdin. Vaikka kolmas Horizon on kiistatta genrensä paras huristelu, ei se kuitenkaan täysin onnistu yllättämään edellisen puhkipelanneita konkareita. Ensikertalaisille luvassa on toki herkkua koko rahan edestä.
