Sveitsiläisen Okomotive-studion kehittelemä tuotos on hieno kokemus, joskaan ei se pelimäisin peli koskaan.
Upea debyytti
FAR: Lone Sails alkaa ilman sen kummempia selityksiä, ja sama meno jatkuu läpi pelin. Pelaajan ohjattavaksi annetaan punapukuinen hahmo, joka jättää kotinsa taakseen ja hyppää ison aluksen sisään. Mitä tästä eteenpäin tehdään, sitä ei kerrota. On pelaajan tehtävä selvittää, mitä menopelin eri painikkeilla tehdään, ja millä keinoin purkki saadaan liikkeelle.
Tästä alkaa matka, jolla kohdataan paljon ihasteltavia maisemia, kohtalaisesti puzzleja sekä jonkin verran petollisia sääilmiöitä. Jos nimikettä pitäisi jotenkin lokeroida, olisi se 2D-seikkailu hienoisilla aivopähkinöillä varustettuna. Ehkä tätä parempi kuvaus olisi kuitenkin kokemus.
Mitä vähemmän seikkailun tapahtumista tietää etukäteen, sitä parempi. Jopa tämän arvostelun lopussa oleva traileri kannattaa jättää hyvillä mielin kesken, jotta edes pientä yllätystä mahtuu matkaan.
Herkkua kaikille aisteille, pois lukien makuaisti
Homman nimenä on saada kulkupeli liikkeelle ja kohti tuntematonta määränpäätä. Noin puolet peliajasta kuluukin aluksen sisällä juuri tätä asiaa edistäen. Milloin bensatankkiin pitää syöttää jotain energiaksi kelpaavaa, milloin turhat höyryt pitää päästää pihalle, ja milloin jokin osanen on joko hajonnut tai tulessa. Aluksen päällä on puolestaan oma namiskansa purjeille, jotka kannattaa valjastaa tuulen puhaltaessa oikeaan suuntaan.
Kun purkista on pakko poistua, on edessä yleensä jonkin sortin este. Koska menopelillä on tasan yksi suunta – suoraan eteenpäin – on pelaajan tehtävänä keksiä, miten ajokki saadaan joko esteen ylitse tahi läpi. Mitkään ongelmat eivät ole kovinkaan vaikeita, eikä virheitä voi käytännössä tehdä. Toinen syy poistua aluksesta on matkan varrelta löytyvän rojun poimiminen. Lähes kaikki kelpaa löpöksi bensatankkiin.
Matkaa höystetään tunnelmallisella ja parhaimmillaan kauniilla musiikilla, jota soitetaan harkiten. Erityisen hienoja hetkiä ovat ne, joina aluksen mikään osanen ei vaadi huomiota, ja jolloin voi vain ihastella pelin tuhoutunutta maailmaa hienon musiikin soidessa. Tosiaan, FAR: Lone Sailsin maailma on tuhoutunut syystä tahi toisesta. Matkalla kohdattavat talot, rakennukset ja kylät ovat kuin haamuja entisestä loistostaan. Siellä täällä on nähtävillä maalauksia ja julisteita siitä, miltä maasto aikanaan näytti. Mukava yksityiskohta, tämä.
Ehkä pari miinusta, mutta kosolti plussaa
Ainoat asiat, joista peliä paranee rokottaa, ovat varsinaisten pelillisten elementtien puuttuminen sekä lyhyt kesto. Iso osa ajasta matkataan aluksen kyydissä joko purjeet ylhäällä taikka moottori hyrräten. Moottoria käytettäessä päästetään yhdestä namiskasta turhat höyryt pihalle ja kenties ahdetaan polttoainetta laivan kitusiin. Aivopähkinätkään eivät turhan vaikeita ole, kuten todettua.
Arviota varten pelikelloon kertyi aikaa jotakin kolmen ja neljän tunnin väliltä, joskin nopeamminkin olisi päästy. Keräsin matkan varrelta kaiken mahdollisen roinan kyytiin ja sijoitin sen ympäri alusta. Tähän puuhaan kului kosolti "hukka-aikaa", vaikka se hupaisaa olikin. Tarjolla on jopa trophy siitä hyvästä, että koko matkan suorittaa alle 99 minuutissa. Joten kyllä, kovin pitkästä seikkailusta ei ole kyse. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri tämän takia, haluaisi kokomuksen aloittaa alusta vaikka samoin tein.
Vähä varsinainen tekeminen sekä lyhyt kesto kallistaisivat arvosanan neljään tähteen, mutta tunnelma ja halu palata takaisin sen pariin kallistavat vaa'an viiteen.
FAR: Lone Sails on mainio tekele, joskaan ei kovin pitkäaikainen sellainen.
