”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”, tuumaili joku fiksu henkilö joskus. Apex Legendsin tapauksessa arvostelun ajankohdalla ei ole järin suurta merkitystä, ovathan battle royale -pelit alati kehittyviä kokonaisuuksia eivätkä kertaalleen julkaistavia avaimet käteen -paketteja. Katsauksessa siis ensimmäistä Wild Frontier -kauttaan porskuttava Apex Legends.
Battle royale siellä, battle royale täällä, battle royale tuolla
Kahdella loistavalla Titanfall-räiskinnällä taitonsa osoittanut Respawn Entertainment takoo silloin, kun rauta on kuumaa. Toki battle royale -rintamalla on tällä hetkellä ruuhkaa, mutta nopeasti Twitchin suosituimmaksi peliksi kohonnut ja miljoonien pelaajamääriä rikkonut Apex Legends tekee selkeästi paljon asioita oikein.
Peruskonsepti noudattelee PlayerUnknown's Battlegroundsin ja Fortniten kaavaa: Saarelle loikataan 60 pelaajaa sisäänsä kätkevästä lentoaluksesta, minkä jälkeen yritetään pysyä hengissä keräämällä maastosta parhaita mahdollisia varustuksia ja välttelemällä uhkaavasti pienentyvän rinkulan reunoja. Titanfall-universumiin jollain hämärällä tavalla linkittävä juoni on olemassa, mutta ketä se nyt kiinnostaa – tuskin ketään.
Bangalore, valitsen sinut!
Mennäänpä sitten suoraan niihin asioihin, jotka erottavat ilmaispelattavan Apexin kilpailijoistaan. Kolmen hengen tiimeihin jaetut kisailijat eivät ole mitä tahansa satunnaisesti vaateparsiltaan poikkeavia janttereita, vaan Overwatchin tyyliin toisistaan poikkeavilla kyvyillä siunattuja ”legendoja”. Julkaisun aikaan tarjolla oli kahdeksan sankaria, joista kaksi sai auki joko oikeilla roposilla tai vaihtoehtoisesti tovin pelailun jälkeen. Sittemmin monipuoliseen kööriin liittyi vielä yksi tulokas, joka kohotti hahmojen kokonaismäärän yhdeksään. Jokainen legenda hallitsee yhden passiivisen kyvyn ja kaksi pelaajan hallittavaksi jäävää taitoa. Näistä toista voi tykitellä taistelukentällä tiuhaan tahtiin, hitaasti latautuvan Ultimate-taidon ollessa käytettävissä huomattavasti harvemmin.
Kyvyt eivät ole pelkkää kosmeettista vaihtelua, vaan ne määrittävät suuresti jokaisen hahmon pelityyliä. Mystinen Bloodhound bongailee vaivihkaa vihuja etäisyyksien päästä, Pathfinder taas viskelee Titanfalleista tuttuja zipline-köysiä rakennusten välille. Lifeline luo tiimiläisille turvaa parannuskyvyillään kilvellä varustetun Gibraltarin viskellessä ilmaiskuja vihujen niskaan. Kaikkien hahmojen kyvyt iskostuvat selkärankaan vain tovin pelailun jälkeen, ja jokainen löytänee kööristä nopeasti sen oman suosikkinsa. Itse olen kiintynyt vahviten aseista tiukkaa faktaa selittävään Bangalore-naissotilaaseen sekä trampoliineja heittelevään nopeusaddikti Octaneen.
Julkaisusta saakka aktiivisesti pelanneena on ollut erityisen ilahduttavaa huomata, miten hyvin tasapainotettu sankariporukka onkaan kyseessä. Mukana ei ole missään vaiheessa ollut yhtään toista tehokkaampaa hahmoa, minkä lisäksi aivan jokaisella on mahdollisuus kohota areenan sankariksi. Pientä hienonsäätöä esimerkiksi hahmojen hitboxeihin ja asetasapainoon on saatu päivityksinä julkaisun jälkeen, mutta sehän onkin alati kehittyvissä verkkokahinoissa itsestäänselvyys.
Ping this, ping some of that!
Apex Legendsin kahinat eroavat kilpailijoistaan myös siinä, että kertaalleen manan maille päätyneen tiimikaverin voi palauttaa takaisin elävien kirjoihin – joskin täysin tyhjätaskuna, ilman aseita ja varusteita. Tämä tuo kisoihin aivan uuden taktisen näkökulman: lähteäkö hakemaan ringin ulkopuolelle kaatuneen kumppanin banneria vai hylätäkö tämän ruumislaatikko tylysti taistelutantereelle? Elävien kirjoihin palaavan sankarin takaisin kiikuttava alus näkyy kauas, joten paljastaako vihollisille oma sijainti vai ei? Toisaalta tiimikaverin ruumislaatikon lähettyvillä väijyy taatusti tämän murskanneita vihollisia. Niin paljon kysymyksiä, joiden vastaukset selviävät ainoastaan improvisoidusti taistelukentällä. Mainio ominaisuus kaikki tyynni.
Kolmen tiimeissä yhteistyö on aina hyvästä. Apex Legends ei kuitenkaan pakota mikrofonipohjaiseen kommunikaatioon, sillä yhteydenpito sujuu vallan mainiosti myös nerokkaalla pingausjärjestelmällä. Yksi nappi kertoo tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa, sillä muun muassa esineiden, paikkojen ja vihollisten merkkaamisen mahdollistava systeemi toimii tietyissä tilanteissa jopa sanallista kommunikaatiota paremmin. Ruudulla näkyvät visuaaliset merkit ja hahmojen selkeät huudahdukset kertovat asiansa selkeämmin kuin kiihkoissaan epäselvää englantia mölöttävä adhd-jonne. Sekunneissa sisäistettävä systeemi toimii loistavasti, sillä voittoja voi tipahdella tilille aivan hyvin myös täysin sanattomista otteluista.
Teknisesti Apex Legends on ollut pätevällä tasolla julkaisustaan saakka. Titanfallista tuttu pelimoottori pyörittää toimintaa sulavasti, eikä verkko-ongelmiakaan ole tullut vastaan kuin muutamaan otteeseen. Viivettä ilmenee harvakseltaan eikä varsinaisia pätkiviä pelejäkään ole tullut vastaan kertaakaan, mikä on suoranainen ihme. Kerrassaan ilahduttava huomata, miten valmiin paketin Respawn pukkasi pihalle helmikuussa – vieläpä täysin salassa suurelta yleisöltä. Ei early accessejä tai game previewejä, vaan valmis ja toimiva peli. Näinhän sen pitäisikin mennä.
Edessä lupaava tulevaisuus
Maaliskuussa startannut Wild Frontier -kausi toi kahinoihin mukaan Octane-hahmon lisäksi oman kokemustasonsa. Vajaan kymmenen euron hintaisen Battle Passin mukana tuleva sisältö on tienattavissa pääosin myös ahkerasti pelaamalla, joten sijoitukseen ei missään vaiheessa pakoteta – vaikka siihen suuntaan toki hienovaraisesti tuupitaankin. Kolmen aluksi lukitun hahmon lisäksi tarjolla on ainoastaan kosmeettisia skinejä, joten tietä voittoon ei onneksi saa ostettua oikealla valuutalla. Innokkaat voivat toki sijoittaa Apexiin euroja, mikäli vain hahmon ja aseiden sinällään turhanpäiväinen tuunaus viihdyttää. Respawn tuntuu olevan sen kaikkien kaipaaman kultaisen keskitien lähettyvillä, sillä maksamaton pelaaja ei taatusti tunne olevansa missään mielessä kaltoin kohdeltu niihin lompakon nyörejä ahkerasti raottaviin massikeisareihin nähden.
You are the champion
Respawn on Apex Legendsin kanssa kultasuonen äärellä. Räiskintä onnistui haalimaan nopeasti tasaisen fanikunnan – nyt on kyse vain siitä, kuinka moiset pidetään tyytyväisinä jatkossa. Kehittäjät ovat vakuutelleet pysyvänsä kausiluontoisessa sisällöntuottamisessa, mikä poikkeaa suuresti esimerkiksi Fortniten jatkuvasta (ja kehittäjiä väsyttävästä, toim. huom.) päivitystulvasta. Tukeva kivijalka on nyt valettu, toivottavasti sen päälle rakentuu ruusuinen tulevaisuus.
Titaanipäivitystä odotellessa...
