Lorelai on Rem Michalskin kehittämän The Devil Came Through Here -trilogian kolmas ja viimeinen osa. Suurelle yleisölle sarja on luultavasti hieman tuntemattomampi, mutta aiemmin julkaistut The Cat Lady ja Downfall saavuttivat suuren suosion tarinavetoisten point and click -seikkailujen fanien keskuudessa. Kaikki pelit keskittyvät rankkojen aiheiden, kuten masennuksen sekä muiden mielenterveydellisten ongelmien ympärille, ja sukeltavat syvälle ihmismielen synkimpiin syövereihin.
Pääosassa tarina
Aikuisuuden kynnyksellä oleva Lorelai asuu rapistuneessa kerrostaloasunnossa elämänilon menettäneen äitinsä, pikkusiskonsa ja juopon isäpuolensa kanssa. Neitokaisen lyhyt elämä on ollut täynnä vastoinkäymisiä: hänen oikea isänsä kuoli syöpään tytön ollessa teini-ikäinen. Eräänä päivänä hänen elämänsä ottaa askeleen vieläkin huonompaan suuntaan, ja Lorelai menettää kaiken hänelle rakkaan. Sankaritar ei kuitenkaan aio luovuttaa, eikä edes kuolema pysty estämään häntä saamasta kostoaan.
Teoksessa käsitellään aikuistumisen tuskaa, alkoholismia sekä perheväkivaltaa, joten kauhuilu ei ehkä sovi herkimmille. Rem Michalskin vahvuus on aina ollut tarinankerronnassa, mutta tällä kertaa juoni ei aivan yllä aikaisempien nimikkeiden tasolle. Ehkä syy on siinä, että Lorelain hahmokaarti jää pelaajalle kovin etäiseksi: Päähenkilöä lukuun ottamatta suurin osa hahmoista tuntuu valjuilta ja persoonattomilta, eivätkä he herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen.
Vaikka pelin teema kuulostaakin melankoliselta, ei joka ikistä hetkeä vietetä kurjuudessa velloen, vaan myös ajoittaisia ilon hetkiä esiintyy. Esimerkiksi tunnettuihin videopelimaailman henkilöihin ja ilmiöihin viittaavat letkautukset saavat aikaan pieniä naurunpyrähdyksiä.
Pulmat eivät aiheuta ongelmaa
Pelillisesti Lorelai ei oikeastaan poikkea muista 2D point and click -genren tuotoksista. Ainut ero on se, ettei hiirtä käytetä ollenkaan, vaan kaikki tekeminen hoituu pelkästään näppäimistöä rämpyttäen. Keskustelujen lisäksi pelaajalle tarjotaan ratkottavaksi muutamia pulmia. Mielikuvituksettomat aivopähkinät eivät juuri kehuja saa: nämä harvakseltaan esiintyvät ongelmat ovat aivan lapsellisen helppoja, eikä niiden selvittämisessä kauaa nokka tuhise.
Seikkailun parhaimpiin puoliin lukeutuu tunnelmaan sopiva musiikki sekä ajoittain jopa loistava ääninäyttely. Kunniamaininnan ansaitsee Lorelain ääninäyttelijä Maisy Kay, joka on nappivalinta rooliinsa ja saa hahmonsa tuntumaan todelliselta. Myöskin edellisten osien tummanpuhuva, rosoinen grafiikka on korvattu paremmilla ja värikkäämmillä visuaaleilla. Tekijöiden taidot ovat selvästi varttuneet pelisarjan mukana, sillä kaikki osa-alueet näyttävät nyt ammattimaisemmilta kuin koskaan ennen.
Hieman alle kuusituntinen pyrähdys hämyisässä maailmassa jää inhottavan keskinkertaiseksi päätökseksi muuten niin loistavalle, tunteisiin vetoavalle sarjalle. Lorelaita ei voi haukkua huonoksi peliksi, mutta kehittäjien edellisiin tekeleisiin tutustuneet tietävät, miten hienosti he osaavat kuvata ihmismielen synkimpiä salaisuuksia. Tämä luomus ei valitettavasti yllä sille samalle tasolle.
