Everybody's Golf: World Tour

Golfpelien tarjonta on viime vuosina keskittynyt tehokkaasti EA:n Tiger Woods PGA Tour -sarjan ympärille. Onneksi Sony on jaksanut toimia kantona EA:n kaskossa, ja mikä parasta, Everybody's Golf on mukavasti erilainen kokemus. Harvoin yksinkertainen golfailu herättää yhtä suurta huomiota kuin tämän kevään kuumin urheilupeli: Everybody's Golf: World Tour.

Tuttu juttu

Allekirjoittaneelle ensimmäinen kosketus tähän jo ensimmäisellä PlayStationilla esiintyneeseen golf-sarjaan tuli PSP-version julkaisun myötä. Tuore ote perinteiseen lajiin sekä sarjakuvamaiset hahmot iskivät heti ja iskivät lujaa. Peli on edelleen yksi PSP:n parhaista urheilupeleistä. PS3-versio tuntuu heti ensimmäisistä lyönneistä alkaen tutulta aiempia osia pelanneille. Pelattavuudesta on helppo saada kiinni, ja lyönnit osuvat kohdilleen. Alkuun käytössä on vain muutama hahmo ja ensimmäinen kuudesta kentästä, mutta lisää avautuu nopealla tahdilla.

Vaikka lyöntitekniikka perustuu edelleen lyöntinapin oikea-aikaiseen painamiseen, on PS3-versiossa mukana uusi lyöntityyli. Kun vanhalla tavalla lyödessä ruudun alalaidassa on perinteinen vaakapalkki, uusi tyyli hylkää palkit kokonaan. Backsvingi määrittää lyönnin voimakkuuden, ja täyden tehon lyönnistä saa irti kun mailan pysäyttää svingin aivan ylimmässä asennossa. Tarkkuus puolestaan määritetään downsvingin aikana, jolloin lyönti täytyy ajoittaa, kun maila on oikeassa kohdassa palloa. Uutuus on huomattavasti toimivampi kuin mitä sen kuvauksesta käy ilmi, ja sen hahmotettavuutta on korostettu pienillä graafisilla tehosteilla. Kokonaisuutena uusi tyyli vakuutti heti alusta saakka, eikä vanhaa ole sen koommin kaivannut.

Kenttiä uusi EG tarjoaa vain kuusi suoraan levyllä, mutta laatu korvaa määrän. Kentät ovat paitsi mukavan erilaisia, myös vaikeustasoltaan hyvin tasapainossa. Kaksi ensimmäistä kenttää soveltuvat kaikille aloittelijoista alkaen, kaksi keskimmäistä vaativat jo hieman harjoittelua ja kaksi viimeistä saisivat Tiger Woodsinkin hikoilemaan. Viimeisillä kentillä viheriöt ovat postikortin kokoisia ja jyrkkiä kuin laskettelurinteet. Kun tähän yhtälöön vielä yhdistetään villisti puhaltava tuuli, ovat hyvät tulokset vaikeimmilla kentillä hukuksissa syvällä hiekkaesteessä.

Laajuutta pelitiloihin

Hahmovalikoimasta löytyy reilusti erilaisia mailankäsittelijöitä, joiden keskeiset erot syntyvät voimakkuuden, tarkkuuden sekä lyöntityylin perusteella. Tärkeintä kuitenkin on, että valikoimasta löytyy jokaiselle jotain. Everybody's Golf myös palkitsee samoissa hahmoissa pitäytyvät. Pelaaminen ja etenkin menestys kasvattaa valitun hahmon uskollisuutta, mikä puolestaan mahdollistaa useampia voimalyöntejä per kierros ja vaikeita erikoislyöntejä.

Kunnollisista pelimuodoista mukana on jälleen vain haastepeli, jossa käydään läpi erilaisia turnauksia sekä pelataan otteluita muita hahmoja vastaan. Palkintoina avautuu uusia kenttiä, mailoja ja muuta enemmän tai vähemmän hyödyllistä. Mailapussiin on pakattu myös irrallisia kierroksia lyöntipelin merkeissä sekä harjoitustila, mutta näiden parissa ei tule kulutettua liiemmin aikaa.

Verkkopelin puolella svingi on erityisen hyvin hallussa. Jos PS3:n alkutaipeella on nähty vielä monenlaista yrittäjää, niin Clap Hanz ansaitsee kiitosta verkkototeutuksesta. Pelin aulat ovat kuin pieniä virtuaalimaailmoja jo itsessään, joissa syntyy aina mainiota keskustelua niin ennen kierrosta kuin sen jälkeen. Valitettavasti ongelmiakin löytyy. Puhemahdollisuus uupuu kokonaan, ja tekstichatissa on naurettavan pieni merkkirajoitus. Lisäksi näinkin hyvin moninpeliksi soveltuvassa pelissä on sääli, että kaikkien kuuden kentän avaaminen pelattavaksi moninpelin puolelle vaatii yksinpelin intensiivistä läpikäyntiä. Kuitenkin kun mukana ovat 50 pelaajan turnaukset sekä mahdollisuus tehdä suljettuja pelejä kaveriporukoille, on Everybody's Golf ehdottomasti PS3:n parhaita nettipelejä.

Pussillinen iloa

Muutos edelliseltä sukupolvelta PS3:lle ei tunnu Everybody's Golfin kohdalla niin suurelta kuin monissa muissa peleissä, mutta kyllä peli tarjoaa viihdettä myös visuaalista puolta arvostaville. Yleinen ilme on säilynyt läpi sarjan hyvin sarjakuvamaisena, mutta isopäiset hahmot on heitetty uusimman osan kohdalla romukoppaan. Itse kentissä on käytetty entistäkin enemmän koristelua.

Teknisesti peli toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta varsinkin moninpelissä on havaittavissa ajoittaista hidastelua. Onneksi hidastelua ei kuitenkaan tapahdu tärkeimmän eli lyöntien aikana, joten pienet ongelmat voi antaa hyvin anteeksi.

Pelaamista säestää edelleen hyvin pelkistetty, mutta toimiva yhdistelmä lyöntien ja ympäristön ääniä sekä, mailapojan tai -tytön. Vaikka japanilaiseen tyyliin kasassa on helposti ärsyttävä paketti, ei Everybody's Golf ole liian pirteä vaan sopivan iloinen. Musiikkipuolella ei ole tarjolla mitään erikoista tai mieleenpainuvaa, mutta pelin taustalle mukana tulevat melodiat kuitenkin soveltuvat hyvin.

Tärkeintä Everybody's Golfissa on kuitenkin se, että se on kevään piristävin esitys. Sen hyväntuulisuus ilahduttaa ja pelattavuus pitää koukussaan. Turhautuminen ei pääse yllättämään edes silloin, kun lyönnit menevät metsään. Pelaaja tietää, että voi syyttää vain taidon puutetta. Sarja on jo aikaisemmin osoittanut laatunsa, mutta silti PS3-versiossa on onnistuttu nostamaan toteutus uudelle tasolle. Everybody's Golf soveltuu nimensä mukaisesti kaikille, ja sen kimppuun kannattaakin käydä ennakkoluulottomasti.