Fifa 11

Pelattavana on niin yksittäisiä otteluita kuin turnauksia. Fifa-sarjan tyyliin ottelut on kuvattu yläviistosta isometrisestä kuvakulmasta ja pelaajien hahmot ovat suhteellisen pieniä, mutta mieluummin tarpeeksi suuri kenttänäkymä ja pienet spritet kuin toisinpäin. Valmiiksi animoitua lähikuvaa saadaan esimerkiksi vaihtojen yhteydessä, maalinteon jälkeen ja puoliajalle mentäessä; pelaajahahmot kestävät myös lähitarkastelun, sillä ne ovat graafisesti kohtuullisen hyvän näköisiä. Animoinnissa onnistutaan vieläkin paremmin: hahmot on yksityiskohtaisesti animoitu, ja ne liikkuvat ja käyttäytyvät sangen realistisen oloisesti.

Pelin tekoälyssä ei näyttäisi olevan mitään pahempia puutteita, vaan pelaajat liikkuvat ja toimivat aidon tuntuisesti, mitä nyt tietokonevastustajat eivät nurmijalkapallossa juuri koskaan syyllisty taklauksiin. Osaksi hyvän tekoälyn ansiosta peli ei ole myöskään liian helppo; itselleni se tarjosi tarpeeksi haastetta jo helpoimmalla vaikeustasolla.

Ohjaustapa oman taitotason mukaan

Peliä voi ohjata joko pelkällä remotella tai remoten ja nunchukin yhteispelillä. Pelkällä motella pelatessa kone hoitaa juoksemisen ja pelaajan itsensä täytyy vain huolehtia potkimisesta. Tämä pelimuoto sopii aloittelijoille, mutta core-pelaajan kannattaa heti kättelyssä siirtyä mote-nuncha-yhdistelmään. Tällöin palloilijoita juoksutetaan nunchalla ja potkut lähtevät motella. Syötöt voi valintansa mukaan kohdentaa joko tavanomaiseen tapaan nunchukin ohjaintatilla tai vaihtoehtoisesti motella ruudulle osoittamalla. Jälkimmäinen vaihtoehto vaatii enemmän tarkkuutta ja on tosimiehelle antoisampi tapa syötellä. Tämän lisäksi liikkeentunnistusohjausta käytetään liukutaklauksessa ja self-volleyssä, jotka tehdään motea ja nunchaa ravistamalla. Liikkeentunnistusohjausta on pelissä hyödynnetty kaikkiaan harkitun onnistuneesti.

Mote-nunchalla pelatessa käytössä on runsaammin toimintoja kuin pelkällä motella kärvistellessä, mikä tekee pelaamisesta kaikin puolin haastavampaa ja monipuolisempaa. Esimerkiksi chippaaminen ja läpisyöttö onnistuvat pitämällä C-nappia pohjassa potkun ja syötön yhteydessä. Potkujen voimakkuus määritetään nappia pohjassa pitämällä. Maalia kohti lauottaessa oikean voimakkuuden löytäminen on taitolaji, sillä liian pitkään ladatut vedot menevät yleensä yli maalin ja liian vähän ladatut taasen ovat helppoja maatiaisia. Sopivan voimakkaiden potkujen laukominen saattaa olla joillekin pelaajille turhauttavan vaikeaa, mutta toisaalta se eliminoi liukuhihnamaisen maalien tehtailun ja lisää pelaamiseen haastetta ja realismin tuntua. Yleensä maalit syntyvät parhaiten syöttelypelin ja harhautusten kautta, haamulaukauksista harvemmin.

Puhuvat päät saavat kiitoksen hyvin tehdystä työstä, koska ne tunnistavat pelaajia nimeltä ja reagoivat pelitapahtumiin todella hyvin ja luontevasti. Selostajat kommentoivat monipuolisesti pelin kaikkia aspekteja syöttöpelistä puolustukseen: hyviä yksilösuorituksia kehutaan eri tavoin ja huono pelaaminen saa ansaitsemansa haukut. Katsomokin elää tilanteen mukaan melko hyvin.

Selkeissä ja loogisesti ryhmitellyissä valikoissa saa tutustua erinäisiin tilastoihin ja säätää montaa asiaa mieleisekseen. Valikkonäkymissä soiva musiikki yllättää positiivisesti, sillä kappaleita on onnistuttu haalimaan riittävän monesta genrestä, ja ne sopivat muutenkin saundeiltaan jalkapallopeliin hyvin.

Katufutiksen supersankarit

Fifa 11:ssä on myös uramuotoisia pelitiloja, joissa voi ohjata joko yhtä pelaajaa tai joukkuetta. Yhteen pelaajaan keskittyvässä moodissa autetaan miestä uralla eteenpäin ja parannellaan tämän pelitaitoja kokemuspisteiden kertyessä. Toisessa uramoodissa luotsataan kokonaista joukkuetta liigassa ylöspäin, ja välillä ostetaan ja myydään pelaajia pelaajapörssissä. Uramoodeissa yhtenä tavoitteena on suorittaa otteluissa moninaisia tehtäviä, kuten saada tehtyä tietty määrä maaleja tai olla keräämättä varoituksia. Tehtävien onnistuneesta suorittamisesta palkitaan extrapisteillä. Pisteiden haalimiseen ja oman pelaajan tai joukkueen kehittämiseen tulee helposti himo, joten uramoodeihin saattaa jäädä koukkuun pitemmäksikin aikaa.

Fifa 11:n Wii-version erikoisuus on katujalkapallo, joka on arvatenkin arcade-henkisempää mättöä. Siinä pelataan 5 vastaan 5 -otteluita ilman tuomaria pienellä kentällä, katu-uskottavan musiikin soidessa taustalla. Puhuvina päinä toimivat pelaajat itse, jotka kannustavat toisiaan omilla kielillään. Katufutis on hektisempää, vähemmän taitoon ja enemmän tuuriin ja sähläämiseen perustuvaa pelaamista kuin nurmijalkapallo. Katujalkapalloa voi potkia joko aikarajan puitteissa tai tiettyyn maalilukemaan asti, ja maalin kokoa voi vaihdella. Lisäksi pelaajille jaellaan erilaisia poweruppeja, joiden avulla he venyvät yli-inhimillisiin suorituksiin: hurjat kierrepotkut, vastustajien pökerryttäminen, matrixmaiset superlaukaukset... Realistisempaa pelikokemusta kaipaavat voivat ottaa boostit pois käytöstä.

Powerupit ovat varkain hiipineet myös uramoodeihin, joissa saa aina tietyn välietapin saavuttaessaan palkkioksi samantyylisiä jippoja. Tämä ei miellyttäne realistisen jalkapallon ystäviä, ja pelin tekijät näyttävät olevan tästä tietoisia mainitsemalla erikseen, että powerupit eivät edusta oikeaa jalkapalloa!

Fifa on yksi kaikkien aikojen parhaiten myyneitä videopelisarjoja, ja tuorein osa on EA:n mukaan nopeimmin myynyt urheilupeli koskaan. Uusimman vuosipäivityksen pelaamisen perusteella sarja on omasta puolestani menestyksensä ansainnut, koska Fifa 11 on mukavan monipuolinen ja teknisesti hyvin toteutettu jalkapallopeli, joka edustaa genrensä ehdotonta kärkeä.