Encore
Rotankoloista baarien kautta kohti suuria kaupunkeja ja isoja esiintymislavoja kulkee aloittelevan rokkarin polku. Kaikkien palvomaksi rock-tähdeksi ei tulla yhdessä yössä ja Stonehengelle pääsevät vain parhaimmat. Yleisö repeää, kun Suuri Kepittäjä palaa lavalle soittamaan vielä yhden kappaleen, joka toivottavasti on juuri se puuttuva tajunnan räjäyttäjä. Voimasointu jyrähtää ja yleisö lysähtää takaisin tähän maailmaan - isku meni huti.
Kysymyksessä on vuoden musiikkipelin seuraava ja paranneltu painos, Guitar Hero II, joka kantaa edeltäjänsä nimeä kunnialla. Joskus siis päivityksessä onnistutaan ja kakkonen onkin ykkönen. Pelituntuma on parantunut, ja tällä kertaa hammer on - ja pull off -liikkeet voivat onnistuakin. Lisäksi peliin on saatu mukavia uusia ominaisuuksia, kuten basso- ja komppikitaran soittomahdollisuus, sekä tehokas harjoitteluympäristö.
Mikäli hanska kipeytyi ensimmäisen osan pelaamisesta ja vamma on vielä akuutti, niin kannattaa hetkeksi keskittyä hyvään hoitoon tai pelikauppojen kaukaa kiertämiseen.
Pitkä ja kivinen tie huipulle
Tarjolla on tuttu Gibson SG:n muotoja noudattava ohjain, jonka pahin puute on edelleen liitäntäjohdon pituus. Piuha on valitettavan lyhyt ollakseen riittävä edes kotiareenalle siinä vaiheessa, kun on aika antaa tunteille valta. Kitara muodostuu viidestä erivärisestä sävelpainikkeesta, rämpyttimestä sekä kammesta ja on kaiken kaikkiaan vallan toimiva kokonaisuus.
Pelin aluksi valitaan oma alter ego. Tarjolla on nippu staroja, joiden katu-uskottavus on hiottu huippuunsa. Mikäli ulkoasu alkaa tuntua tylsältä kesken kiertueen on ansaituilla keikkapalkkioilla mahdollista hankkia uutta ja rokimpaa kokoonpanoa.
Soittaminen toimii seuraavasti: taustalla näkyy esiintymispaikka, missä varsinainen show pyörii. Keskellä ruutua loistaa kitaran kaula, jossa säveliä kuvaavat pallot liikkuvat alaspäin. Soinnut muodostuvat useammasta pallosta ja niistä saa myös pisteitä enemmän - luonnollisesti tämä vaatii useamman sormen samanaikaista toimintaa, joka on oma mielenkiintoinen haasteensa. Nuotin ollessa alareunassa näkyvän ympyrän kohdalla painetaan oikean väriset painikkeet pohjaan, ja rusautetaan rämpytintä joko ylös tai alas. Nappi pidetään pohjassa siitä lähtevän viivan määräämän ajan. Turhista iskuista rangaistaan, joten etenemisen kannalta instrumentin hallinta on välttämätöntä.
Mukana on myös tähden näköisiä säveliä, joilla kerätään Star Poweria, joka purettaessa tuplaa pisteet. Keräämisessä ei ole virheille sijaa. Tähtivoiman käyttöönotto tapahtuu tuttuun heavy rock-tyyliin, eli otetaan leveä haara-asento ja käännetään kitaran kaula kohti taivasta.
Aloittelevan artistin ei kuitenkaan tarvitse kylmiltään sännätä yleisön eteen. Tarjolla on mahdollisuus hioa taitoja treenikämpällä, joka tässä yhteydessä on rokkarin oma makuuhuone. Uramoodin statistiikkatiedot ovat varsin kattavat ja niitä kannattaa hyödyntää harjoittelussa, jossa on mahdollisuus viilata kappaleen osia eri tempovalinnoilla.
Varsinaiset esiintymismanööverit on jokaisen hiottava loppuun peilin edessä. Valitettavasti ne eivät välity rokkimittarille, joka kertoo kuinka soitto sujuu - pahimmassa tapauksessa mittarin lipuessa punaistakin punaisemmalla vihelletään peli poikki.
Uramoodin lisäksi on tarjolla pikapeli ja moninpeli, jossa Suuret Sankarit mitataan. Tällöin on myös muut bändin kielisoittimet valittavissa. Vaihtoehtona on mahdollisuus basson paukuttamiseen, sekä joissain kappaleissa myös komppikitaran hallinta.
Jokaisella esiintymispaikalla on omat biisinsä, ja helpoimmilla vaikeustasoilla riittää, että läpäisee osan kappaleista. Vaikeammilla taas ei ole armosta tietokaan vaan keikka on heitettävä kokonaisuudessaan läpi.
Vierivä kivi ei sammaloidu
Pelisessioissa kannattaa tällä kertaa oikeasti muistaa terveydelliset näkökohdat - harvan bändin keikat kestävät paria tuntia putkeen ja näin ollen tiukkaan tykitykseen tottumaton käsi joutuu toteamaan tämän varsin pian. Unohtamatta pitkällisen session aiheuttamaa näköharhaa, joka tuo tullessaan kalpean aavistuksen kuusikymmentäluvun sulavista seinistä.
Kokonaisuus käsittää yhteensä 40 kappaletta ja näiden lisäksi on tarjolla 24 bonuskappaletta, jotka voi ottaa käyttöön kiertueelta ansaituilla tuloilla. Osa kappaleista on alkuperäisversioita ja osa covereita, jotka valitettavasti pahimmassa tapauksessa hieman latistavat tunnelmaa.
Parhaat hetket koetaan siinä vaihessa, kun sormet liikkuvat oikeille nappuloille kuin itsestään, ja pelaaja pääsee nauttimaan soittamisen riemusta sekä taustan tapahtumista.
Loistava paketti, joka tarjoaa riemua ja iloa niin yksin- kuin moninpelinä.
