Uutuuden viehätystä ja valitusta
Yksi mielenkiintoinen seikka pistää silmään joka ainoa vuosi. Pelikavereiden kiinnostus uutta änäriä kohtaan on usein ollut "ihan hyvä tää vanhakin on" -tasoa, mutta julkaisupäivänä kaikki unohtuu ja ilman uutta Änäriä ei vain osata olla. Kiekkokausien käynnistyessä eri sarjoissa sama halutaan kokea virtuaalisessa muodossa. Se kertoo osaltaan, miten pitkälle virtuaalijääkiekko on kehittynyt vetovoimansa osalta, vaikka valittamisen aiheita piisaa joka vuosi. Päällimmäisenä ajatellaan, että muutokset ovat vain marginaalisia ja näin ollen täysi hinta tuntuu korkealta, kun odotukset ovat katossa edeltäjäänsä nähden.
Virtuaalikiekon houkuttelevuus pohjautuu hyvin pitkälti oman itsensä haastamiseen toisten taitoja vastaan ja etenkin EASHL-pelimuodossa myös yhteisöllisyyteen. Kavereiden kanssa on mukava rentoutua porukassa, ja lyhyet jutustelutauot pelien välissä ovat tervetulleita. Tämän suhteen NHL 19 ei ole onnistunut kovin hyvin, sillä taukoja on kerta kaikkiaan liikaa, ja valikoissa vietetään turhan paljon aikaa otteluiden välissä. Teknisen puolen huolimaton toteutus näkyy vielä monta viikkoa julkaisun jälkeen yhteyskatkoksina ja pelien löytäminen etenkin isommalla porukalla on äärimmäisen haastavaa. Päivitysten jälkeen tilanne on parantunut hieman, mutta serverit arpovat edelleen liikaa ottelun onnistumisen kanssa. Valehtelematta noin yksi neljästä hausta onnistuu niin, että kaikki pelaajat pääsevät samaan kaukaloon. Kaveria ei tietty jätetä odottelemaan vaan kaikki palaavat pukukoppiin uutta yritystä varten – ja taas odotellaan.
Uudistusten laastarointia
Kuten jo beetatestivaiheessa tuli ilmi, niin jäähyherkkyys oli nostettu lähestulkoon turhauttavalle tasolle. Käytännössä puolustavien pelaajien paras ase, eli mailapuolustus oli vaihdettu kaksiminuuttisten tulvaan. Julkaisupäivän jälkeen olikin huvittavaa seurata, miten lukuisten valitusten jälkeen "pokettelu" sai jatkua viimevuotisen version tapaan ja uudistus lakaistiin maton alle. Electronic Artsin foorumille linkitettiin muun muassa tämä video, jossa mailalla saa sohia mielensä mukaan ja vieläpä ilman suuntaa – lapa menee aina kiekkoa kohti. Tilanne ei ole aivan niin mustavalkoinen mitä video antaa ymmärtää, sillä viimeisimmän patchin myötä mailahäirinnässä on sopivasti potkua, ja jäähyt tulevat mailan osuessa selkeästi jalkoihin.
Kaksi viikkoa ennen julkaisua EA:n omassa lehdistötilaisuudessa kerrottiin ne tutut jargonit, eli kaikki on uutta ja jännittävää. Kiinnostavinta oli kuulla pelaajien antaman palautteen vaikuttavan pelin säätöihin kaikkein eniten, joten yleisön mielipiteet ovat tärkeässä asemassa. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää, ja erilaiset säädöt yritetään tehdä sen mukaan, että uutukainen tuntuu tuoreelta ja raikkaalta – hyvältä vastineelta rahalle. Pelaajan näkökulmasta muutokset ovat niin kosmeettisia, että mukautukset tuntuvat ennemminkin NHL 18:n versiolta 1.5 kuin jokasyksyiseltä uutuudelta.
Kassien aukomista ja tuttuja meriittejä uusilla mausteilla
Kuten aikaisempina vuosina, HUT on edelleen kova sana intohimoisen änäristin kortinkeräyshuuman pyörityksessä. Mikromaksut ovat tänäkin vuonna oikotie onneen, mutta onneksi tämä koskee vain yhtä pelimuotoa, ja tiukat 1v1-väännöt voi mitellä ilman mikromaksuista saatavaa etua. Kokonaisvaltaisesti HUT toimii hieman paremmin kuin EASHL yhteyden puolesta, mutta omat ongelmansa löytyvät siltäkin puolelta, esimerkiksi viiveen muodossa.
World of CHEL on suurin uudistus NHL 19:ssa. Sen alta löytyy muun muassa Ones-pelimuoto, jossa kamppaillaan pipolätkätunnelmissa yhteen maaliin pelaten. Kolmen pelaajan keskinäinen kilpailu on varsin mukavaa viihdettä ja pitää sisällään päivittäisen kiekkorankingin, jossa voi vertailla paremmuuttaan muiden online-pelaajien kesken. Myös tuttu NHL Threes tarjoaa viihdettä tuttuun tapaan ja parhaimmillaan koheltaminen jäällä ilman sääntöjä on jopa viihdyttävämpää kuin muut pelimuodot. Threesin kruunaa hulvaton juontaja tunnelmaa luodessaan.
Erilaisia haasteita suorittamalla ansaitaan lätkäkasseja, jotka ovat lähinnä kosmeettista sisältöä. Erilaiset varusteet tuntuvat turhalta krääsältä, mutta vaikkapa tuuletukset ja taklausten jälkeiset huudot ovat parhaimmillaan hauskoja pelin piristämiseksi. Luonnollisesti myös kotihallia pääsee päivittämään esimerkiksi maalitorven, pelipaitojen ja maalilaulun osalta.
Nostalgiaa kaipaaville NHL 19 tarjoaa kahdensadan kiekkolegendan paketin, johon mahtuu viisi suomalaista. Jari Kurri, Teemu Selänne, Jere Lehtinen, Jyrki Lumme ja Teppo Numminen löytyvät näiden legendojen joukosta.
Kokonaisuutena NHL 19 on edelleen lajinsa paras (ja ainoa) edustaja, ja pelitunteja tulee taatusti kertymään paljon. Tekninen puoli tökkii kuitenkin niin paljon, ettei sitä voi katsoa kovin suopein silmin. Kun kaukaloon asti maltetaan odottaa, niin kaikki on taas yhden ottelun ajan kivaa. Tällaisenaan AAA-luokan täysihintainen tekele tarjoaa silti niin vähän muutoksia, ettei se tällä kertaa ansaitse kahta tähteä enempää. Päivitysten myötä raakileesta voi tulla vielä hyvä peli, nykyisellään NHL 19 tarjoaa hyvän pelikokemuksen vain jos sitä pääsee pelaamaan valikoiden tuijottelun sijaan.
