Hyrule Warriors

The Legend of Zeldan yhdistäminen Koei Tecmon Dynasty Warriors -sarjan pelimoottoriin kuulosti aluksi hämmentävältä idealta. Nyt kun Hyrule Warriors on viimein täällä, hämmennys on vaihtunut iloksi. Epätodennäköinen hybridi on jollain käsittämättömällä tavalla ilahduttavan toimiva kokemus.

Hakkaa ja sivalla

Omega Force -studion kehittämä, hack and slash -sarja Dynasty Warriors -sarja on tunnettu vimmaisista taisteluistaan. Pelattavan hahmon kimppuun hyökkää kerralla kymmeniä vihollisia, jotka myös aika usein lakoavat yhdestä iskusta. Nyt Dynasty Warriorsin taistelutyyli on siirretty Zelda-sarjan maailmaan, Hyruleen. Hahmokaarti koostuu niin ikään lukuisista The Legend of Zelda -peleistä. Seikkailun aikana tavataan tuttuja hahmoja koko historian ajalta, kuten Ganondorf, Ghirahim, Midna, Ruto ja King Dodongo, muutamia mainitakseni. Vaikka Hyrule Warriorsin pääpaino on taistelussa ja RPG-henkisessä hahmojen ja aseiden parantelussa, runsaat välivideot ja lataustaukojen aikana kuultavat kertomukset avaavat mättämisen taakse kirjoitettua tarinaa.

Hyrule Warriorsissa on neljä pelimuotoa: tarinavetoinen Legend Mode, vapaata taistelua aiemmin läpäistyissä kentissä tarjoava Free Play, hauskasti ensimmäisen The Legend of Zeldan karttaa hyödyntävä Adventure Mode ja yhteistyö-moninpeli Challenge Mode. Mielenkiintoisessa ja laajassa Adventure Modessa kartan alueet avautuvat vasta voitettujen taistojen jälkeen. Karttaan on myös piilotettu salaisuuksia, joiden avulla aukeaa esimerkiksi uusia hahmoja ja aseita.

Jostain syystä verkko-ominaisuudet rajoittuvat vain Miiverse-yhteisöön lähetettäviin automaattiviesteihin ja ladattavaan lisäsisältöön. Harmi, sillä Hyrule Warriors olisi ollut varsin oiva tapaus verkossa pelattavaksi. Lohdutuksena Nintendo kuitenkin panostaa lähitulevaisuudessa ladattavaan lisäsisältöön, jota tulee saataville kuukausittain.

Näennäisen helppoa

Hyrule Warriors vaikuttaa aluksi kasuaalimaisen helpolta, sillä vihulaisporukkaa lakoaa yhdestä iskusta kymmeniä ja tukikohtien pikkupomotkin kaatuvat muutaman miekaniskun jälkeen. Parin kentän jälkeen isommat pomotappelut näyttävät kyntensä, ja megalomaaniset örkit putoavat polvilleen vasta tarkasti ajoitetuista ja oikeilla aseilla varustetuista tyrmäyksistä. Kaiken tohinan keskellä täytyy ottaa huomioon Hyrule Warriorsin muut sankarit ja NPC-hahmot, jotka joutuvat aika ajoin pulaan. Kesken mättämisen voi joutua juoksemaan kentän toiselle laidalle pelastamaan alakynteen jääneet kaverinsa.

Asevalikoima vaihtelee hahmojen mukaan miekoista loitsuihin, mutta pommit, jousipyssyt, bumerangit ja koukut kulkevat kaikkien mukana. Pomotappeluihin tarvitseekin usein edellä mainittuja esineitä. Jokaista pääasetta voi parantaa ennen seuraavaan episodiin siirtymistä, jos vain kentistä on kerätty tarvittava määrä rupia-kolikoita. Rupioilla ja kerätyillä esineillä voi parantaa myös omaa kokemustasoaan ja ostaa hahmojen kykyjä.

Ohjainvalikoiman runsautta

GamePad-ohjauksen perusteet oppii helposti. Nujakointi saattaa vaikuttaa aluksi yksinkertaiselta. Pidemmälle edettyään sankareille voi kuitenkin ostaa lisää aseita, joiden komboiskut vaativat jo reippaasti enemmän peukalon liikettä X ja Y-nappien välillä. Pelaaminen onnistuu myös GamePadin ruudulta, joka ainakin perheelliselle, yhden TV:n omistavalle on aina plussan arvoinen ominaisuus.

Yhteistyötilassa toinen pelaaja käyttää GamePadia sekä ohjaamiseen että tapahtumien seuraamiseen, toisen pelaajan valitessa joko Wiimote + Nunchuk -yhdistelmän tai Wii U Pro -ohjaimen. Wiimote-ohjaus tukee myös vanhaa kunnon huitomistekniikkaa, mutta sitä vierastavat voivat edelleen lyödä miekkaa nappia painamalla. Ilmeisesti päivitykset ovat korjanneet yhteistyötilaa vaivanneet ruudunpäivitysongelmat, sillä arvostelusession aikana toiminta oli nautittavan sulavaa.

Yksityiskohtien puutetta

Hyrule Warriors on graafisesti nätti ja värikäs, eikä ruudunpäivityksessä ole liiemmin ongelmia. Harmittavasti kehittäjät ovat ilmeisesti käyttäneet Dynasty Warriorsin vanhempaa pelimoottoria, sillä Wii U:lla on nähty huomattavasti yksityiskohtaisempiakin ympäristöjä. Kenttien samankaltaisuuden vuoksi Hyrulen maailma on nyt paikoin jopa tylsähkö. Koei Tecmo -yhteistyö näyttäytyy aluksi myös hiukan hämmentävällä tavalla, sillä Nintendon peleissä ei muistaakseni näin antavia kaula-aukkoja ole ennen nähty.

Vanhat Zelda-fanit voivat huokaista helpotuksesta: tälläkään kertaa hahmot eivät puhu. Tekstityksen taustalla kuultava hölmö ääntely ja äännähtely saattaa tosin ärsyttää joitakin. Nopeatempoisen metallin valitseminen taustamusiikiksi voi kirjoitettuna vaikuttaa huonolta päätökseltä, mutta onneksi se sopii Hyrule Warriorsin tunnelmaan mainiosti.

Odottamattoman hyvä

Hyrule Warriors on todellinen yllättäjä. Epätodennäköinen yhdistelmä tarjoaa lopulta kymmeniä tunteja hauskuutta eri pelimuotojen ja Zelda-sarjan historiasta ammennettujen ominaisuuksien ansiosta.

Eniten Hyrule Warriorsista saavat irti fanaattisimmat Zelda-intoilijat, mutta se toimii hienosti myös itsenäisenä nimikkeenä. Toivottavasti Nintendo lisää yhteistyötä entisestään Koei Tecmon kanssa, jos yhtiöt saavat aikaan jo näin laadukasta pelattavaa kahden pelisarjan yhdistämisellä.