Ihmelogiikka
Alan epäillä, että TT Fusion on Telltale Gamesin salainen alias, sillä molemmat studiot seuraavat tasan samaa bisnesmallia – vain genre on eri. Kerran kun menestyskaava on luotu, sitä ei lähdetä liikaa muuttamaan. Lego The Incrediblesilta ei kannatakaan odottaa ihmeitä. Perusrunko, eli huumoripitoinen toimintaseikkailu, on pysynyt samana, pelattavuus ja pelimoottori eivät ole kokeneet päivitystä, hauskat sanaleikit värittävät käsikirjoitusta ja vaikeustaso on pidetty matalana, jotta yhteispeli onnistuu vähän kokemattomammankin kaverin kanssa. Vain teema muuttuu teoksesta toiseen. Mikäs siinä kerta yhdistelmä toimii, mutta Lego-nimikkeiden julkaisutahti on sen verran kiireinen, että tietynlainen kyllästyminen suoraviivaiseen ja itseään toistavaan muottiin alkaa iskeä väkisin.
Tällä kertaa hypätään värikkääseen supersankarimaailmaan, kiitos Pixarin Ihmeperheen. Lego The Incredibles mukailee uutuuselokuvan juonta, joten kampanjan pariin ei parane hypätä, jos itse leffakokemuksen haluaa pitää tuoreena. Hyytäjä ja Ihmeperheen viisikko ovat tarinan keskiössä, missä mystinen Screenslaver hypnotisoi liikaa ruutuaikaa nauttivia kansalaisia tekemään pahojaan. Samaan aikaan superkyvyt joutuvat käyttökieltoon poliittisen päätöksen seurauksena, jonka takia viittasankarit ovat normaalia tarkemmassa syynissä. Ihmeperheen elastinen äiti hyppää markkinoimaan julkisesti sankaritoiminnan puolesta samalla metsästäen koko kampanjan pahista.
Videopeliversioon käsikirjoitusta on suoraviivaistettu vähän liikaakin, mutta legomaiset vitsit sekä sanaväännökset kantavat sen maaliin asti. Muutamatuntisen rypistyksen jälkeen avauselokuvan tunnelmat aukeavat omaksi seikkailuksi. Ratkaisu on hieman omituinen, sillä kronologinen järjestys olisi ehdottomasti toiminut rytmityksen ja logiikan kannalta paremmin.
Palikat hukassa
Peruspaketti sisältää tarinatehtävien lisäksi paljon oheistoimintaa. Pelihahmoja on avattavissa jälleen rapiat 200, kultaisia Lego-palikoita saa kerätä hiki otsalla, eikä pikkutehtävistä ole pulaa missään vaiheessa. Kaikilla hahmoilla on omat erikoiskykynsä, joita on käytettävä oikeaoppisesti, jos halajaa haalia kaikki piilotetut palkinnot ja voittaa kymmenet aikahaasteet. Pääosassa ovat supervoimakas isä, elastinen äiti, salamannopea poika, näkymättömäksi muuttuva tytär sekä arvaamattomia kykyjä oppiva perheen kuopus. Useat pulmat tarvitsevat parin eri hahmon yhteistyötä, jotta homma etenee. Mukana on Ihmeperhe-brändin lisäksi myös muita Pixar-elokuvien vierailijoita. Merensyvyyksiin pääsee sukeltelemaan esimerkiksi Doria etsimässä -leffasta tutulla kalalla. Perinteiseen tyyliin kampanjan läpäisy on vain lähtölaskenta kaikkeen muuhun.
Lego The Incredibles on helppo ja anteeksiantava nimike, kuten kaikki aiemmatkin Lego-pelit. Kuolemisesta rankaistaan vain pisteiden menetyksellä, ja toiminta nojaa pitkälti parin napin voimaan. Koko kampanjan voi läpäistä kahden pelaajan yhteistuumin, mikä on oiva tapa viettää laatuaikaa vanhemman ja lapsen kesken. Ohjeistus ja kaikki dialogi on vain englanniksi, joten osa tehtävistä vaatii kielitaitoisen apurin auetakseen. Alkuaikojen sanatonta kerrontaa kaipaisi takasin, sillä lokalisaatioita ei ole ollut tarjolla ainakaan nykykonsoliraudalle.
Tuttu ja turvallinen
Olen arvioinut viimeisen vuoden aikana kolme eri Lego-peliä. Eroja niissä ei ole nimeksikään paitsi tekstuureissa. Näennäisesti avoimet maailmat, paljon kerättävää ja ylipäätänsä yksinkertainen mutta nautittava yhteispeli ovat TT Fusionin julkaisuiden kulmakiviä. Vaikka yksi päähahmoista venyy ja paukkuu, niin on ilo huomata, että teknisesti The Incredibles toimii yllättävän hyvin. Palikkaseikkailu istuu hienosti tuoteperheen jatkoksi, mutta mitään uutta ja ihmeellistä siltä ei kannata odottaa. Kelpo teos tosifaneille, arvostelijalle pienoista pakkopullaa. Seuraavaa odotellessa.
