Ajoituksen mestarit
Layers of Fearin tekijätiimi antaa heti alkuun suosituksen, jonka mukaan kuulokkeiden käyttö parantaa kokemusta. Itse olen vahvasti samaa mieltä, sillä sankarin tai sankarittaren hidas askellus, näennäistä nopeutta antava juoksunappi, hämyisät olosuhteet ja yleisesti karmiva tunnelma sopivat kuulokkeista kuuluvien ääniefektien kanssa yhteen kuin kansi vakkaansa.
Pienet ja välillä isommatkin säikytykset vaikuttavat heti alkuun laadukkailta, sillä jo ensimmäisen pelitunnin aikana erilaisia efektejä osattiin viljellä hyvin odottamattomissa kohdissa ja olosuhteissa. Välillä vaisto saattoi varoittaa, ja tuolloin yhden esimerkin mukaisesti suljin oven automaattisesti takanani. Muutaman askeleen jälkeen kuulin pelottavan kolahduksen oven takana olevalta käytävältä. Pysähdyin hetkeksi ja ajattelin, että vältinkö sattumalta kuoleman tämän avulla?
Pitemmälle etenemisen jälkeen on helppo todeta, että tekijätiimissä on suoranaisia ajoituksen mestareita, sillä en osannut aavistaa kuin harvoissa kohdissa joutuvani säikytyksen kavahduttamaksi.
Puzzleja ja helpotuksia
Etsitään vihjeitä, tutkitaan laatikoita, poimitaan peliä edistäviä esineitä ja kuunnellaan tarvittaessa kertojan kumisevaa ääntä. Muun muassa näihin asioihin törmätään varsin usein paikkoja tutkittaessa. Tyypillisesti oven avaamisen jälkeen pelaajan eteen annetaan vaikkapa iso huone, jossa on monia yksityiskohtia. Tunnelma on hiljainen, vain aivonystyrät raksuttavat. Askelten äänet kuuluvat vaimeina, ulkona pyryttää ja puulattiat narisevat. Kenties tämä luo ihanteelliset olosuhteet arvoituksen ratkaisemiselle, vai haudotaanko taas uutta yllätystä niskakarvojen kohottamiseksi? Toisinaan palapelit ovat jopa liiankin helppoja, mutta välillä ne hidastavat menoa liikaakin, vaikka onnistumisen tunne jääkin päällimmäiseksi sinnikkään yrittämisen ja onnistumisen jälkeen.
Oletettavasti moni ilahtuu, mikäli haluaa nauttia enemmän vain kauhusta, sillä valikkoon on laitettu helpotuksia niitä halajaville. Joka nurkan tutkimisen vähentämiseksi päälle voi kytkeä symbolit, jotka paljastavat lähestyttäessä tarkasteltavat kohteet. Löytyypä sieltä myös asetus, jonka nimi on "turvamoodi", eli monsterit eivät voi tappaa pelaajaa tämän ollessa aktiivisena. Mitä ihmettä nyt oikeasti? Jos tiedät, että voit vaikka kutitella karmaisevaa ilmestystä kainaloista ilman pelkoa noutajasta, niin mitä kauhuilua moinen on? Tietyt vaarat ovat toki pelottavan näköisiä ja äänimaailma antaa ne parhaat "sävärit", mutta moinen on itselleni jo liiallista kädestä pitämistä. Eri asia tietysti, mikäli samassa kohdassa on henki lähtenyt jo lukuisia kertoja, eikä toisto enää maistu, mutta silti moinen on liian lällyä.
Lineaarisuutta ja tunnelmaa
Sitä voinee pitää positiivisena puolena, että Layers of Fear on paikoin erittäin lineaarinen. Kun yksi ovi aukeaa, toinen sulkeutuu ja matka jatkuu. Esimerkiksi hyviä säikytyksiä tarjonneessa Visagessa jatkuva edestakaisin ramppaaminen kävi paikoin hermoille, vaikka pidänkin julkaisua erinomaisena kauhukokemuksena. Tunnelman puolesta molemmat ovat huippuluokkaa, mutta uutukaista on pelkistetty mukavan suoraviivaiseksi.
Yhden hassun yksityiskohdan haluan erikseen mainita: huomasin hyräileväni ääneen jotakin menevää ja rentoa biisiä, sillä eräässä osuudessa oli ollut jo pitkään epäilyttävän hiljaista. Oletin kait suunnilleen, että ikkunan läpi syöksyy pian jokin belsebuubin veroinen otus.
Tiivistetysti ohjattava hahmo voi vain tarkastella ja poimia esineitä, avata ovia, käyttää taskulamppua, kumartua, liikkua rivakammin ja zoomata katsetta hieman eteenpäin. Minkäänlaista inventaariovalikkoa ei ole, vaan tarinan kannalta tärkeät esineet näkyvät ruudulla ja katoavat käytön jälkeen. Halutessaan voi muokata esimerkiksi kävelyyn liittyvää heilumista ja tilannekohtaista katseen sumentumista, mikäli nämä aiheuttavat vaikkapa huonovointisuutta.
Sehän maistui
Mikäli arvioisin Layers of Fearia pelkästään kauhun osalta, niin lopputulos olisi napakymppi. Niin monta hyvää ja pelottavaa, jopa häiriintynyttä hetkeä, tuli matkan varrella eteen. Mielikuvitus on laukannut Oscar-tason runoratsun tavoin tietyissä kohdissa. Eikä niitä kuolemia loppujen lopuksi montaa tullut, mutta sen sanon, että ne kannatti kokea jo tunnelmankin osalta. En kuitenkaan testannut, miten kuolemattomuusasetus toimii, joten siitä en osaa sanoa.
Tarinaa seurasin aluksi mielenkiinnolla ja luin jokaisen lippulappusen läpi huolella, mutta kokonaisuutta ajatellen taustakerronta ja ympärille rakentuva juoni vaikuttavat keskinkertaisilta. Myöskään tietyt palapelit eivät liiemmin kutittaneet pääkoppaa, vaikka joukossa oli muutama hyvin maittava tapaus. Enemmän olisin odottanut tältä osin, koska ne ovat keskeinen osa peliä. Mainitaan vielä läpäisyyn käytetty aika, hieman alle 10 tuntia kaikki paikat koluten – varsin kompakti kokonaisuus.
Kauhun ystäville tämä on varmasti maukas paketti ollen kokonaispakettina neljän kiiltävän sakaraisen arvoinen.
