Toisin kuin viime vuonna ilmestyneet laajennukset, noitametsä ei piilota synkkiin syvyyksiinsä selkeää yksittäistä pääteemaa. Padassa porisee sekalainen seos leluja, joista parhaiten erottuu kaksi minionia: Genn Greymane ja Baku the Mooneater. Kaksikko vaatii pelaajaa rakentamaan pakkansa vain joko parittoman tai parillisen hintaisista korteista, ja kannustimina toimivat paranneltu tai edullisempi versio hero power -kyvystä. Ehostetut sankarivoimat tekivät debyyttinsä jo vuonna 2015 julkaistussa ja näyttävästi flopanneessa The Grand Tournamentissa, mutta tuolloin niihin pääsi iskemään kouransa vasta aikaisintaan kuudennella kierroksella. Tällä kertaa edusta voi nauttia ottelun alusta saakka.
"Sehän on vain Silver Hand Recruit", olivat Hanneksen viimeiset sanat ennen peliasennuksen poistamista ja suolaista Reddit-viestiä.
Rajoitukset rohkaisevat kokeilemaan raikkaita temppuja jokaisen hahmoluokan kohdalla, ja tulosta on syntynyt kiitettävän laajalla rintamalla: Ainoastaan priest ja druid ovat vailla arkkityyppeihin perustuvaa toimivaa pakkaa. Lisäksi muutamat kansion pohjalla vuosia pölyttyneet meemiläpyskät ovat saaneet yllätyspaikan valokeilasta, mikä tarjoaa ilahduttavan nostalgisia hetkiä veteraaneille. Genn ja etenkin Baku ovat poikkeuksellisen monikäyttöisiä kortteja, joiden avaaminen pakkauksesta on kustannustehokkainta, mitä pelaajalle voi tällä hetkellä tapahtua. Kaksikko myös vain vahvistuu ajan myötä, kun tulevat lisäosat tuovat manapaikkojen täyttämiseen lisää valinnanvaraa.
Kaiuta mun koneistoa
Paketti esittelee kaksi uutta avainsanaa, joiden lyhyen tähtäimen vaikutukset jäävät edellä mainitun parivaljakon varjoon. Echolla varustetut kortit voi pelata yhden vuoron aikana niin monta kertaa kuin manavarat antavat myötä, mikä mahdollistaa suuren hyödyn repimisen vain yhden korttipaikan kustannuksella. Joustava järjestely ei ole erityisen jännittävä, mutta se tuo ajoittain eteen uutta pähkäiltävää – ja sitähän ei Hearthstonessa ole liikaa.
Echo-kortit eivät ole yksittäisinä hintansa arvoisia, mutta maksavat itsensä takaisin joustavuudellaan.
Rush on puolestaan heikennetty versio ongelmallisesta chargesta. Oliot voivat hyökätä heti, vaan eivät kohti vastustajan naamavärkkiä. Näin ollen ne toimivat vaihtoehtona minioneiden tuhoamisiin tarkoitetuille loitsuille ja luovat lisää mahdollisuuksia pakkojen rakentamiseen. Mekaniikka on selvästi esikuvaansa reilumpi ja tulevaisuudenkin kannalta terveellinen lisäys avainsanojen valikoimaan.
Pienempänä jippona nähdään vielä kourallinen ihmissusia, jotka muuttuvat läpyskänläiskijän kädessä aggressiivisemman ja puolustavamman muodon välillä. Idea ei yllä vinkeää ajatusta pidemmälle, sillä käytännössä oikean hetken ja muodon yhdistäminen on turhan vaikea tehtävä. Odotteluun kun ei pahemmin ole varaa.
RNG-jumalat pahalla tuulella.
Naapurikateutta noitametsässä
Suurinta osaa hahmoluokista on muistettu vähintään kahteen pelityyliin sopivilla korteilla, mutta parin kohdalla tyydytään puskemaan vain yhtä pakkatyyppiä. Keskustelu- ja kommenttipalstat täyttyivät ennen julkaisua huolestuneista viesteistä, sillä Blizzardin ideoimat eksoottiset kokeilut ovat harvemmin ottaneet tuulta alleen. Tällä kertaa kehittäjät pyrkivät rakentamaan suureen käsikokoon perustuvaa druidia, rush-mekaniikkaan nojaavaa warrioria ja ties kuinka monetta kertaa control-hunteria. Yritykset menevät jälleen metsään, mikä sinänsä toki sopii laajennuksen teemaan.
Näillä eväillä kohti uutta Hearthstone-vuotta.
Rogue on puolestaan saanut kovemman luokan sattumanvaraisuuskäsittelyn. Tuulesta temmatuilla korteilla pelaaminen tuo eteen hassuja hetkiä, jotka keräävät katselukertoja YouTubessa ja saavat heikommankin pelurin tuntemaan onnistumisen hetkiä. Huippukohtia lukuun ottamatta ilo on kuitenkin kaukana, sillä satunnaisuus tekee peliliikkeiden suunnittelun lähes mahdottomaksi. Kyseisten efektien määrän tasapainottaminen on eittämättä hankala tehtävä Blizzardille. Toisella puolella pöytää huutaa vakavasti otettavan kilpailemisen perään haikaileva porukka, kun taas toisella puolella naureskelee suurempi kasuaalipelaajien joukko.
Shaman tuntuu silti olevan Hearthstone-tiimin todellinen heikkous, sillä Thrall on historian aikana sahannut voimalistan ääripäästä toiseen enemmän kuin mikään muu sankareista. Viime aikoina paikka on löytynyt pahnan pohjalta, eikä tuoreesta setistä tunnu löytyvän tarvittavia työkaluja ylemmäs kiipeämiseen, vaikka legendary-kortti Shudderwock sai yhteisön kiljumaan nerfien perään ensimmäisten päivien aikana. Tekijät ovat viimeisimpien lisäosien kohdalla keksineet aina uuden idean luokan päänmenoksi ja unohtaneet sen heti seuraavaan pakettiin mennessä. Tosin esimerkiksi surullisen kuuluisan freeze-shamanin laittaminen jäihin oli pelkästään fiksu veto, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut useamman setin tuhlaaminen tuhoon tuomitun arkkityypin tukemiseen.
The Witchwoodin valikoima on kokonaisuutena valitettavan yllätyksetön. Kehittäjät ovat täyttäneet onnistuneesti rotaation luomia aukkoja, mutta mielenkiintoiset uutuudet ovat vähissä. Käsiin jää lähinnä vanhoja mekaniikkoja hieman erilaisissa kuorissa. Muutokset eivät myöskään ole juuri vavisuttaneet voimasuhteita, mikä on omiaan syömään pohjalle jumahtaneisiin luokkiin erikoistuneiden korttisankareiden peli-iloa.
Venyneet vuorot saivat Blizzardin kaksinkertaistamaan Shudderwockin animaation nopeuden.
Puuroa oksilla, lunta latvassa
Pakettiin kuuluu epäsuorasti myös uusi Monster Hunt -yksinpelimuoto, joka näkee päivänvalon vasta huomenna torstaina. Ensitietojen mukaan pelaaja saa valita yhden neljästä hahmosta, ja otella valmiilla pakoilla tekoälypomoja vastaan. Idea on pääpiirteiltään sama kuin edellislisäosassa debytoineessa Dungeon Runissa, joka nousi lyhytikäiseksi yllätyshitiksi. Jos toteutus on tälläkin kertaa samaa tasoa, on luvassa oivaa hupia parin illan ratoksi.
Uusi kausi korahtaa käyntiin tasapaksuissa tunnelmissa. Pakanrakentamista mukavasti mylläävät legendaryt ja pätevät avainsanat jäävät mielikuvituksettoman metsäretken merkittävimmiksi muistoiksi.
