Monsteri matalassa majassaan
Darkestvillen kylään jo aikoja takaperin päätynyt Cid-demoni on tuttu näky kylän kanta-asukkaiden keskuudessa. Pelaajan ohjattavissa oleva vinksahtaneen huumorin ystävä on kaikkea muuta kuin pidetty tapaus, vaan saapa Cid kuitenkin tallustella rauhassa omia polkujaan.
Alkuun liikkumismahdollisuudet ovat hyvin rajoitettuja, sillä töllissään majailevan Cidin koti on muutettu pieneksi vankilaksi paikallisen asukkaan torpattua ulospääsyn tyystin. Tästä päästäänkin yhteen pelin pääteemoista, joka vaatii tutkimaan jokaisen sopen ja kivenkolon etenemisen mahdollistamiseksi. Päättelytaidot joutuvat silloin tällöin koetukselle, ja inventaariossa tulee vietettyä paljon aikaa. Sitä mukavampaa on kuitenkin edetä omien ratkaisutaitojen avulla.
Cidille on mahdutettu mukaan kiitettävän paljon puheenparsia, joita virnuileva monsteri latelee pelaajan viihdykkeeksi. Kaikkea typerääkin kannattaa kokeilla, sillä palkinnoksi voi saada esimerkiksi nauruhermoja kutkuttavan letkautuksen tai hupaisan kertomuksen Cidin tarinapankista.
Värikäs maailma tallusteltavana
Tarinan edetessä näkymä on kuin entisaikojen puzzlepeleistä, esimerkiksi Monkey Islandien tai Day of the Tentaclen tapaan. Taidokkaan värikkäästi piirretyt peliruudut herättävät ihastusta ja suorastaan pakottavat tutkimaan joka sopen. Haasteellisempaa kokemusta hakeville eri objekteja pystyy tutkimaan niitä osoittamalla, mutta pelattavuuden parantamiseksi ohjaimesta saa myös ruudun jokaisen kohteen näkyviin. Kontrollit on tehty erittäin pelaajaystävällisiksi, sillä etunäppäimillä voi selata inventaariota nopeaan tahtiin ja objektia klikkaamalla on helppo valita haluttu toiminto.
Seikkailussa vastaan tulevat hahmot ovat persoonallisia ja hyvin piirrettyjä. Ääninäyttely ajaa erinomaisesti asiansa, ja ruudulle soljuvan isokokoisen tekstin ehtii helposti lukemaan. Useimmiten muiden hahmojen kanssa käytävissä keskusteluissa on iso nippu vaihtoehtoja, joiden läpikäyminen tuottaa ahkeran jutustelun myötä johtolankoja moniin pieniin mysteereihin. Kokonaisuuden rakentumista on ilo seurata ahaa-elämysten nostaessa hymynkareita suupieliin onnistumisten myötä. Päälle päätteeksi myös ääni- ja musiikkiosasto miellyttää korvien väliä.
Lyhyestä virsi kaunis
Teknisesti Darkestville Castle on erittäin onnistunut konsolikäännös vuoden 2017 PC-versiosta. Padilla toimiminen on vaivatonta, ja esineiden käyttäminen sekä yhdisteleminen toimii paremmin kuin saman lajityypin mutta härskimmän huumorin Leisure Suit Larry: Wet Dreams Don't Dry -pelissä, jonka arvostelin taannoin. Pituutta Darkestville Castlelle ei kuitenkaan kerry kuin noin 5–6 tunnin verran, josta voi vielä raapaista tunnin verran pois. Pelin alussa nimittäin jäin kahteen otteeseen jumiin erääseen kohtaan, joka pakotti aloittamaan alusta. Onneksi seikkailua ei tuolloin ollut kuin puolisen tuntia takana ja pilvitallennus pelasti pulasta saman ilmiön tapahtuessa kolmatta kertaa. Tietyssä tilanteessa tapahtuva jumiutuminen esiintyi myös Larryssa, mutta siinä oli mahdollista tehdä manuaalitallennuksia eri kohtiin – tässä ollaan automaattitallennusten varassa.
Julkaisun jälkeen on tullut kaksi korjaavaa patchia, joten nyt Darkestville Castlen seikkailusta voinee nauttia kaikessa rauhassa. Harkitsin aluksi kolmea tähteä seikkailun lyhyyden vuoksi, mutta uskallan nostaa uutukaisen neljän tähden tasolle hyvän huumorin ansiosta. Toki riittävän hyvä lontoon taipuminen on tälle edellytyksenä, sillä lokalisointia ei ole. Cidin seikkailuja voi kokeilla PS Storesta löytyvän ilmaisen demon avulla ennen ostopäätöstä, täältä kuitenkin vilpitön suositus mainiolle pelikokemukselle. Kuten Cid asian ilmaisee: "Ei ole aina helppoa olla paha... Mutta hyvä kaverini, se on paljon hauskempaa kuin olla hyvä tyyppi!". Juuri tällaisten värilasien läpi pirteän vaihtelevaa juonta pitää tarkastella seikkailun aikana.
