Port Royale 4 käynnistyy erittäin lupaavasti Dead Man's Chest -piraattilaulun voimin. Tästä huolimatta älä ymmärrä väärin – kyseessä on ensisijaisesti bisnes-, ei piraattipeli, vaikka seikkailullisia elementtejä onkin lisätty mukaan.
Kaikkeen puuttuva kuvernööri
Nimikkeen kehittäneellä Gaming Minds Studiosilla on selvästikin kaukokaipuu tropiikin saarille, sillä saman studion tuotoksia ovat niin Port Royale kuin Tropico-sarjojen viimeisimmät iteraatiot. Ja mikäs siinä, sillä banaanipuiden katveeseen mahtuu paljon hyviä kauppoja ja luotien vihellystä. Pelaaja ohjaa tuoretta kuvernööriä, jolla on vastuullaan hieman erikoisesti niin kauppalaivastojen rakentaminen kuin naapurikaupunkien kehitykseen puuttuminen. Ainakin esimies on selvä, sillä jokaisella Karibiassa häärivällä neljällä valtiolla on varakuningas, jolle pelaaja on viime kädessä tilivelvollinen. Tätä se moderni matriisiorganisaatioiden johtaminen teettää, mutta tällä mennään.
Kaupungit kykenevät tuottamaan ainoastaan muutamia tuotteita perusraaka-aineista kehittyneempään teollisuuteen. Kulutustarpeita löytyy kuitenkin kaikkialta, joten nohevalle pisnesmiehelle löytyy loputtomia mahdollisuuksia tehdä rahaa. Kaupunkien kysyntä ja tuotanto on hyvin mallinnettu, ja hinnat reagoivat niihin nopeasti. Karttamoodissa on helppoa korostaa kaupungit, joissa tuotetaan kaivattuja tuotteita. Näin kartalle alkaa nopeasti muodostua loogisia reittejä, joita pitkin laivojen kannattaa kuljettaa tavaraa. Reiteissä on huomioitava hinnan lisäksi myös tuulet, jotka vaikuttavat reittien nopeuteen.
Pätevä kirjanpitäjä on painonsa arvoinen dubloneita
Laivat saa automatisoitua helposti, mutta reitit ja niillä kulkevat tavarat tulee silti suunnitella tarkasti. Koska hinnoittelu on dynaamista, on huojentavaa, että tarkan osto- ja myyntihintojen optimoinnin voi jättää tekoälyn huoleksi. Tämä on erinomainen mahdollisuus, sillä tälläkin hetkellä suuri osa peliajasta kuluu reittejä suunnitellessa. Jos tämän lisäksi myös hintatasoja olisi tarpeen mikromanageroida, kasvaisi otsaan nopeasti suurehko kupla.
Käyttöliittymä on ylipäätään erinomaisesti suunniteltu. Zoomatessa kartalla ulos pelaaja voi operoida isolla pensselillä suunnitellen kauppareittejä. Sukeltaessa sisään kaupunkeihin aktivoituu rakentelumoodi, jossa voi tehdä pienimuotoista kaupunkikehitystä. Jopa ajan nopeutus on dynaamista, jolloin aika nopeutuu yläperspektiivissä. Vieraissa kaupungeissa voi käydä aluksi vain kauppaa, mutta myöhemmin kaupungin luottamuksen kasvaessa myös tuotantorakennuksia ja lopulta muitakin rakennelmia voi tehdä ohi paikallisen kuvernöörin. Yksinkertainen heksapohjainen rakentelu on juuri sopivan yksinkertaista, eikä esimerkiksi teiden suunnitteluun tarvitse nähdä vaivaa.
Missä se rommipulloni on?
Vaikka suurin osa fokuksesta on kauppareittien ja kaupunkien tuotantorakennusten optimoinnissa, ei seikkailua ja rähinöintiä ole unohdettu. Täysin uutta on vuoropohjaisesti toteutettu meritaistelu, joka toimii yllättävän hyvin. Käytännössä kyse on taktisista roolipeleistä tutusta mekaniikasta, jossa molempien osapuolien laivat seilaavat heksaruudukossa. Jokaisella laivalla on käytössään rajallinen määrä liikkumis- ja kääntymispisteitä. Laivat voivat ampua vuoron aikana molemmilla laidoilla, joten sopiva manöverointi tuplalaukausta varten on avain voittoon. Lisäksi käytössä on lisäsiirtojen tai erikoislaukausten kaltaisia lisäbonuksia. Halutessaan taistelut voi ratkaista myös automaattisesti, mutta pienellä vaivannäöllä pelaaja kykenee lähtökohtaisesti vivuttamaan voiton pienestä alivoimastakin.
Kampanjat rytmittyvät varakuninkaan antamien tehtävien kautta, mitkä tökkivät pelaajaa kohti tiettyjä kartan alueita. Sinänsä koko Karibia on käytössä vaikka heti ensimmäisessä kampanjassa, ja vapaassa pelimoodissa kukkukunkulle voi näyttää pitkät ja puuhastella mitä haluaa. Tämä tarkoittaa luonnollisestikin merirosvousta. Sopivasti mielistelemällä voi pelaaja tehdä Sir Francis Draket, eli ryhtyä luvalliseksi kaapparikapteeniksi. Myös vapaampi rähinöinti on mahdollista, mutta silloin perässä ovat ennen pitkää kaikkien maiden laivastot. Mukana on myös ripaus seikkailullisia elementtejä, kuten pieniä tehtäviä antavia ihmisiä tai kartan palasia.
Mikään Pirates!:in kaltainen Karibian seikkailupeli tämä ei siis ole, vaan kaupankäynti ja bisnes ovat varsinaisessa ytimessä. Paras verrokki onkin kenties Anno-sarja, vaikka yhtä syvälle tuotantoketjun uumeniin ei joudutakaan. Port Royale 4 tarjoaa ainakin pariksikymmeneksi tunniksi oikein mukavaa pelaamista, ja puolustaa paikkaansa muiden kaupankäynti- ja bisnespelien joukossa.
