On sulla ystävä
Pitkäikäisen sarjan uusin on käytännössä jo seitsemäs osa, joten tarina saattaa kuulostaa asiaan perehtymättömälle kovin sekavalta. Siltä se tuntuu myös aiheesta kirjoittavalle taholle, sillä taustalla oleva historia ulottuu vain ensimmäiseen ja toiseen julkaisuun. Lyhykäisyydessään tarinassa ollaan edetty siihen pisteeseen, että Sora ja ystävät ajautuvat jälleen kerran karkottamaan pimeyden voimat Disney-teemaisista maailmoista.
Kaiken pahan alku ja juuri Xehanort koettelee tiimin hermoja muun muassa saastuttamalla hyväntahtoisen hahmojen sydämiä. Ystävien kääntyessä toisiaan vastaan voi onneksi pitää mielessä yhden ajatuksen: kun uskoo ystävyyden voimaan, voi voittaa kaikki esteet.
Vaikeaselkoisesta juonesta jää oikeastaan käteen vain sen naiivisuus. Lapsenmielinen ajatus on kaunis, ja se toimii pitkälti pelin kantavana voimana. Maailmakohtaiset sivujuonet vaikuttavat kuitenkin mielenkiintoisemmilta osittain jo senkin takia, että niissä on aavistus Disneyn taikaa.
Hei, on sul ystävä
Tarinasta huolimatta Kingdom Hearts 3 on upea teos. Seikkailu maistuu hyvältä, sillä maailmat ovat mielikuvituksellisia ja niissä liikkuminen vaivatonta. Taistelut tuntuvat aluksi pelkältä hyökkäysnapin rämpytykseltä, mutta onneksi pidemmälle edetessä vaihtelevuus lisääntyy. Sora voi käyttää taikaiskuja, jotka saa perille näppärästi pikakomentojen kautta. Näiden lisäksi taisteluissa on käytettävissä tiimiläisiin luottavia erikoisiskuja.
Ne ovat kekseliäitä ja näyttäviä, ja aktivoituessaan kaverukset muun muassa hyppäävät huvipuistolaitteiden kyytiin. Esimerkiksi valtavan viikinkilaivan keinuessa edestakaisin ympärillä olevat viholliset kaikkoavat nopeasti. Koko show on visuaalisesti kaunista katseltavaa. Jokaiseen Disney-maailmaan sisältyy myös oma tiimi-iskunsa, kuten esimerkiksi Toy Story -lelujen ollessa kuvioissa sankarit istuvat raketin selkään.
Jee, on sul ystävä
Taistelukohtaukset ovat itsessään mukaansatempaavia, mutta vihollistyypit käyvät hieman yksipuolisiksi. Ylimääräisiä ärräpäitä pääsee myös jatkuvasti temppuilevan kameramiehen vuoksi. Vihollismäärän kasvaessa suuremmaksi lyönnin kohdistaminen tiettyyn rivisotilaaseen hankaloituu, eikä hommaa paranna helpotukseksi tarkoitettu lukitussysteemi. Kohteen ollessa lukittuna kamera pyörii minne sattuu, mutta pomotaisteluissa se on silti ihan hyödyllinen. Kohteita on silloin kuitenkin vain yksi.
Turpaanveto ei tapahdu pelkästään maalla, vaan muiluttamaan pääsee myös avaruudessa. Maailmasta toiseen siirrytään Gummialuksella, jolla lennellessä törmää erilaisiin pörriäisiin. Vihamielisten öttiäisten kanssa nahistelu muistuttaa takavuosien Space Invaders -räiskintää, mikä on mukavan nostalgista.
Vihollisia pääsee ammuskelemaan valmiilla härveleillä, mutta niitä voi rakennella myös itse. Emoaluksen matkaan saa palkattua lisäksi kaksi pientä liidokkia, jotka saa ohjelmoitua vaikkapa tykittämään taustatulta. Avaruudessa pyöriminen on palkitsevaa ja muun muassa meteoriitin palasia tuhoamalla inventaarioon tipahtelee päivitykseen tarvittavia materiaaleja.
Ystävä oon siis mä
Vuosikymmenen odotus saattaa aiheuttaa osalle faneista hampaiden vihlontaa, koska sisällöllisesti Kingdom Hearts 3 ei ole merkkiteos. Seikkailun parhaaseen antiin kuuluu sulava pelattavuus, upea audiovisuaalinen tykitys ja hauskat Disney-liitokset. Kovin haastavaksi kokemukseksi kolmatta osaa ei voi oikein kehua, sillä normaalilla vaikeustasollakin se on aika kevyttä läpsyttelyä. Joka tapauksessa Kingdom Hearts 3 täyttää sille asetetut vaatimukset, vaikka varmasti parempaankin olisi kyetty näin pitkän prosessin aikana. No, jos kymmenen vuoden päästä sitten uudestaan.
