Kädet heilumaan
Lähes kaikista virtuaalitodellisuuspeleistä on helppo kehittää kuvaus, jonka perusteella ne ovat jotain täysin älytöntä ja epäkiinnostavaa ryönää. Beat Saberin voisi kiteyttää näin: pelissä viipaloit sinisiä ja punaisia kuutioita musiikin tahtiin. Ooh, alkoiko kutkuttaa?
Itse asiassa pelin idea on juuri näin yksinkertainen. Kaukaa horisontista lähestyy kahden värisiä kappaleita, joiden yhdelle sivulle on piirretty tavoiteltavaa halkaisusuuntaa ilmaiseva nuoli. Käsissä on halkaistavaa palikkaa vastaavan värinen valomiekka, ja korvissa jumputtaa hypnoottinen biitti. Mutta tunnelma pongahtaa katosta läpi viimeistään sillä sekunnilla, kun ensimmäinen sapelin sivallus ottaa kontaktia kuutioon.
Aivan kuten Rock Bandissa tai Guitar Herossa, myös Beat Saberissa on vahvasti läsnä Mihaly Csikszentmihalyin keksimä flow'n käsite: virtuaalikypärä ja kuulokkeet sulkevat muun maailman ympäriltä, musiikki alkaa ohjata tahtia ja halkaistavat kuutiot liikeratoja. Refleksit ottavat ajatusten paikan, ja ajantaju katoaa.
Yhden tempun poni
Peruskonseptinsa puolesta Beat Saber on nopeasti nähty. Kappalevalikoimakin on aika suppea, vajaat parikymmentä biisiä, mutta mielenkiinnon ylläpitämiseksi kenttiä voi tuunata erilaisilla hienosäädöillä. Tahtia voi nopeuttaa tai hidastaa, sallittujen virheiden määrää rajoittaa tai kuutioiden kylkeen piirretyt nuolet voi säätää katoamaan ennen kuin palikka on kohdalla.
Suorittajia varten pelissä on kampanjatila, jossa käydään kappaleluetteloa läpi liittäen kenttään aina joitain ylimääräisiä haasteita. Välillä täytyy käsillä tehdä suureellisia eleitä, jotta tassujen kokonaisliikemäärä saadaan nousemaan useisiin satoihin metreihin. Välillä taas täytyy kaikki ylimääräinen viuhdonta pitää minimissä. Välillä kerätään pitkiä virheettömien osumien sarjoja, välillä taas täytyy välttää osumia kenttään pudotettuihin pommeihin. Valitettavan suuri osa haasteista tekee pelaamisesta turhauttavampaa.
Biletilanteissa voi kampanjan sijaan keskittyä vaikkapa hakemaan maksimaalisia pisteitä jostain valitusta kappaleesta jollain tietyllä vaikeustasolla ja säädöillä. Pelin hurman lisäksi tällöin pääsee nauttimaan myös kavereiden dorkan näköisestä sätkinnästä. Taas kerran vähän laajempi kappalevalikoima olisi tervetullut, ettei $100 Billsiä tarvitse kuunnella sataa kertaa illan aikana.
Ylös sohvalta rasvanpolttoalueelle
Jos videopelejä voi joskus syyttää fyysisesti passivoivaksi ajanvietteeksi, niin Beat Saberin kohdalla moinen moite on täysin perusteeton. Kun antaa pelin imaista mukaansa, voi parissa kymmenessä minuutissa riuhtoa itsensä sellaiseen hikeen, että suihku tekee poikaa. Samalla tulee testattua myös hartiaseudun liikkuvuutta ja läheisen jalkalampun iskunkestävyyttä.
Suppeudestaan huolimatta Beat Saber on yksi viihdyttävimmistä PlayStation VR -julkaisuista, ja etenkin aiemmista rytmipeleistä innostuneille lähes pakkohankinta. Vielä kun biisivalikoimaa saisi laajennettua...
