Tietylle moottoriurheilun ystävien koulukunnalle autoilu ei ole nopeita kierrosaikoja ja taidokasta ajamista vaan peltikotteroiden pornografiaa. Etusijalla ei ole enää mielenkiinto siihen, mikä auto kiihdyttää nopeimmin ja suoriutuu mutkista parhaiten, vaan minkä konepeltiä ja kylkiä koristaa mauttomimmat maalaukset. Tähän saumaan yrittää iskeä Juiced 2: Hot Import Nights.
Juiced 2 on nykymittapuulla katsottuna geneerinen autopeli niin sisältä kuin ulkoa. Pelaaja luo itselleen ensin hahmon, jonka jälkeen ostaa pienehköllä alkupääomallaan ensimmäisen kilpurinsa. Sitten lähdetäänkin valloittamaan maailmaa uramoodissa, aloittaen tietenkin alimmasta kilpaluokasta. Kisat jakautuvat perinteisen kilpa-ajon ja driftauksen eli sivuluisussa ajamisen kesken. Driftauskisoissa voittaja määräytyy yleensä sivuluisussa kerättyjen pisteiden perusteella. Kilpaluokkia noustakseen pelkkä kisojen voittaminen ei vielä riitä, vaan pelaajan tulee suorittaa kisojen aikana erilaisia haasteita, kuten saada autonsa kulkemaan vähintään 300km/h, tai voittaa 10000 dollarin vedonlyönti toista kuskia vastaan ja niin edespäin. Voittorahoilla sitten ostetaan uusia autoja tai tuunataan entisiä. Joissakin kisoissa on mahdollista laittaa oma auto vedonlyönnin panokseksi. Jos ajaa hyvin, saa vastustajan auto uuden onnellisen omistajan. Jos taas ei pärjää, onkin aika mennä autokauppaan.
Eräs omaperäisyyttä tavoitteleva ominaisuus on kuskin ”DNA:ta kirjaava” järjestelmä. Kyseessä on lähinnä eräänlainen mittari, joka arkistoi pelaajan tapaa ajaa. DNA:n voi sitten lähettää kaverille Liven välityksellä, jolloin hän voi ajaa pelaajan ajotyyliä jäljittelevää tekoälykuskia vastaan. Myös tekoälyvastustajilla on oma rattimiehen DNA, mutta käytännössä mitään eroja ajotyyleissä oli vaikea havaita. Lisäksi oman ajotyylin tallentuminen vaikutti melko sattumanvaraiselta.
Pilaa hieno autosi liekkikuviolla
Tuunaus jäljittelee jotakuinkin Forza Motorsportista tuttuja uomia, mutta köyhemmin toteutettuna. Auton suorituskyvyn lisäksi metallipintoihin saa maalata ja liimailla jos jonkinlaista väriä ja tarraa. Myös ikkunoiden väriä voi muuttaa ja tietenkin puskurit, renkaat ja muut irtoavat osat voi vaihtaa tylsästä stock-mallista johonkin vähän rokkaavampaan versioon. Toisin kuin Forzassa ei taiteilu ole yhtä mutkatonta. Juiced 2:ssa pintojen koristaminen pohjautuu enemmän valmiisiin kuvakokoelmiin kuin nippuun suhteellisen yksinkertaisia muotoja, joista voi muotoilla lähes rajoittamattomasti erilaisia kokonaisuuksia. Hyvänä puolena jopa itseni kaltainen kärsimätön saa Juiced 2:ssa aikaan edes jokseenkin silmää miellyttävän koslan, mutta ne jotka oikeasti osaavat luoda taidetta kokevat pelin työkalut auttamatta rajoittaviksi.
Myös suorituskyvyn virittäminen toimii oudolla periaatteella. Erinäisiä osia ei saa ostaa erikseen, vaan tiettyä ominaisuutta parannetaan ostamalla valmis tuunauspaketti. Tätä ennen kyseinen setti pitää avata ajamalla voitokkaasti jokin kilpailu. Vaikka Forza ja Juiced ovat selkeästi erilaisille pelaajakunnille tarkoitettu, on pakko vertailla tällaisen järjestelmän mielekkyyttä. Forzassa auton parantelu osa osalta teki ajoneuvosta pelaajalle paljon rakkaamman. Juicedissa auton parantelu on vain jonkin epämääräisen osaluettelon hyväksyntää, joten tuunauksen syvimpään olemukseen ei pääse kunnolla sisälle.
Arcade-peleissä ajotuntuma voi olla hyvällä tavalla arcadea, tai sitten se on sitä huonolla tavalla. Esimerkiksi Project Gotham Racing -sarja ei yritäkään uskotella olevansa huippurealistinen simulaattori, mutta sen arcademainen ajomallinnus on kuitenkin sen verran hyvin toteutettu, että jokaisessa autossa on se oma selkeä tuntuma. Juiced 2:ssa taas jokainen auto on kuin aivan sama kiskoilla menevä mystinen metallilaatikko. Varsinaisesta tuntumasta ei voi ohjauksen epätarkkuuden vuoksi edes puhua. Jos talosta löytyy Xbox 360:aan käyvä ratti, kannattaa sen käyttö unohtaa. Vain padilla auton ohjauksessa on edes jonkinlainen logiikka.
Hieman hassusti driftauskisat tuntuvat paremmalta pelata kuin varsinaiset kilpa-ajot. Koko ajotuntuma on aivan erilainen. Sladituskilpailuissa auto lähtee paljon herkemmin sivuluisuun kuin normikisoissa, eli pelin fiktiiviset ”luonnonlait” vaihtelevat absurdisti sen mukaan, millainen tapahtuma on kyseessä. Kun tämän tajuaa, niin harjoittelun jälkeen driftaus on itse asiassa jopa hauskinta tässä muuten niin keskinkertaisessa pelissä.
Näytä tyylitiedottomuutesi myös maailmalle
Hieman henkeä peliin tuo myös Live-uramoodi, joka on identtinen yksinpeliin verrattuna, mutta pelattuna ihmispelaajia vastaan verkossa. Kisat ovat siis samat, mutta toisaalta fiilis on suurempi, jos uskaltautuu vaikka laittamaan oman autonsa vedonlyönnin panokseksi. Tuunaamiaan autoja voi myydä verkon kautta. Verkkopelinä Juiced 2 voisi olla varsin viihdyttävä, ellei pelin muu keskinkertaisuus ajaisi mielenkiintoa Live-puolellakin alas.
Graafisesti ollaan selkeästi jääty jälkeen Xbox 360:n muusta tarjonnasta. Ratojen ympäristö ei näyttävyydessä jää juurikaan mieleen koostuen lähinnä urbaanin miljöön kliseistä kuten rumista kulmikkaista kerrostaloista. Ympäri maailman sijoittuvien ratojen nähtävyydet korostavat kliseisyyttä. Esimerkiksi Pariisiin sijoittuvalta radalta näkee, kuinkas muutenkaan, Eiffelin tornin ja olisihan se nyt ennenkuulumatonta, jos Sydneyssä ei ajettaisi oopperatalon ohi. Mitään hohdokasta nähtävää ei pelissä siis ole, joskin automallinnukset sentään näyttävät kohtuullisilta. Itse ratatoteutus ajaa asiansa profiiliensa puolesta, mutta erilaisia ratoja vain saisi olla enemmän. Äänitoteutus koostuu lähinnä niistä parista efekti-cd:ltä otetuista moottorinäänestä ja taustamusiikkimölystä.
Tänä vuonna on ilmestynyt monta hyvää autopeliä, joten Juiced 2: Hot Import Nightsia on todella vaikea suositella kenellekään. Jos driftauskisojen hetkittäistä hauskuutta ei huomioida, jää tästä autopelistä todella vähän käteen. Arcade-henkisille esimerkiksi juuri julkaistu uusin Project Gotham Racing tarjoaa paljon parempia vauhtielämyksiä.
