Pelaajien puolisoiden koukuttajana tunnettu The Sims on kaikkine jatko- ja lisäosineen ollut tasaisen varmassa suosiossa vuosien ajan. Tietokoneilla syntynyt sarja on sittemmin levinnyt myös konsolipuolelle, mutta sen pääpaino on ollut aina virtuaaliperheen elämän ohjailussa. Nyt Electronic Arts on tuonut sarjan myös Wiille, mutta uutukainen, MySims, irtautuu vanhasta totutusta kaavasta.
Puolet Legoa, puolet eläinristeystä
MySimsissä ei hallita sim-hahmojen elämää parittaen näitä mitä hullummiksi pareiksi, vaan ihmissuhdekoukeroiden selvittelyn sijaan pelissä keskitytään idyllisen maalaisyhteisön rakentamiseen Nintendon oman Animal Crossingin tapaan. Kun aikanaan ollutpa kerran ja kukoistanut pikkukaupunki menettää luojansa, sen rakennukset alkavat ränsistyä ja asukkaat muuttavat pois. Lopulta rötisköjen keskelle eksyy päähenkilö, jolla sattuu olemaan kaupungin luojan voimat. Pelaajan kontolle lankeaa luonnollisesti kaupungin jälleenrakennus - eihän kykyjä kannattaisi sentään hyödyntämättä jättää.
Kaupunki kasataan kukoistukseen yhdistelemällä erinäköisiä ja -kokoisia muotoja taloiksi sekä niitä koristaviksi esineiksi Wiimoten osoittimen avulla. Täydestä menisi, jos pelipakettia koristaisi erään kuulun tanskalaisen lelufirman logo. Rakentelu on yksinkertaista, mutta siihen tottumiseen menee hetki jos toinenkin. Vaikka palikat napsuvatkin paikoilleen kolmiulotteisessa ruudukossa, niiden liikuttelu on ehkä liiankin herkkää puuhaa. Välillä palikan sijainti saattaa muuttua ikävästi esimerkiksi juuri silloin, kun sitä on kiinnittämässä paikoilleen. Luomuksensa on myös helppo tuhota vahingossa, ja kankeuden kruunaa minkäänlaisen kumoamismahdollisuuden puute. Toisin kuin lapsuuden leikeissä, aivan mitä tahansa ei voi rakentaa, sillä pelin täytyy tietää mihin pelaajan visio johtaa. Tässä kuvioon astuvat eri esineiden piirustukset, jotka antavat tavaroille karkean mallin. Kun rakennettavan esineen reunaehdot täyttyvät, pelaajan mielikuvitus voi ottaa ohjat tarkemman muotoilun ja koristelun suhteen.
Koristelun keskeinen asia ovat elementit, jotka määrittävät esineiden tyypin. Ympäri pelimaailmaa on piilotettu runsaasti eri elementtejä puusta aina täytekakkuihin ja videopeleihin. Vaikka osa elementeistä löytyy loogisista paikoista, kuten omenat puista tai ruusut pensaista, välillä touhussa ei ole mitään järkeä. Tai kukapa tietää, ehkä piparkakku-ukkojen tai pekonin etsiminen metallinpaljastimen näköisellä vempaimella maan alta voi olla jossain maankolkassa arkipäivää.
Kaupungin kasvaessa se alkaa houkutella yhä useampia simejä, jotka täyttävät stereotypioita laidasta laitaan: on italialaista pizzanpaistajaa, synkistelevää goottityttöä sekä trendikästä deejiitä. Pelin naiivi maailmankatsomus ei tee eroa sukupuolten välille edes hahmonluonnissa, joten poikamaisen hahmon saa puettua mekkoon, eivätkä lentosuukot, halailu tai kutittelu ole mahdoton näky mieshahmojen välillä. Kun jonkin simin kanssa kaveeraa tarpeeksi ja muistaa lahjoa tätä välillä, tästä tulee tosiystävä. Bestikset juhlistavat suhteen nousua uudelle tasolle antamalle pelaajalle lahjaksi piirustuksia uusiin esineisiin, mutta mitään muuta virkaa niillä ei ole. MySimsin hahmojen väliset suhteet ovatkin vain aiempien Sims-pelien ihmissuhdejäävuoren huippu.
Lataa, lataa, rutisee
MySims näyttää kieltämättä hyvältä sarjakuvamaisen tyylin sekä eläväisten hahmoanimaatioiden takia, mutta kaikkea varjostaa jatkuva latailu. Siirtyminen taloihin, niistä ulos sekä liikkuminen eri alueiden välillä heittää esiin latausruudun, jota saa tuijoitella pahimmillaan jopa toistakymmentä sekuntia, ja itse pelikin töksähtelee välillä. Jopa valikoissa liikuskelua säestää usein raivokas levynlukuääni, josta ei päästä eroon edes pelin aikana. Mikään muu näkemäni Wii-peli ei ole ollut lähelläkään samanlaista latailuelämystä.
Teknisiä ongelmia voi sietää kärsivällisyydellä, mutta edes tällä ei voi kiertää MySimsin suurinta ongelmaa – yksinkertaisuutta. Sims-kaavaa on karsittu tylsyyteen asti, ja peli onkin melkeinpä kokonaan pelkkää rakentelua sekä elementtien etsimistä. Maailma on täynnä kaikenlaista tekemistä TV:n katselusta tanssimiseen, mutta miltei kaikki on täysin merkityksetöntä. Napostelu on turhaa sillä hahmolla ei ole ikinä nälkä. Sama pätee torkkujen ottamiseen, sillä hahmo ei väsy.
MySims on kuin yhtä suurta hiekkalaatikkoa. Tekeminen on vapaata ja leluja on paljon, mutta hiekkalaatikkoleikit eivät olleet kurahousuikäisenäkään hauskoja yksin. Konsepti suorastaan huutaa moninpeliä, mieluiten netissä, mutta yksin pelailuun on tyytyminen. Tämä tappaakin pelin uudelleenpeluuarvon kokonaan, sillä kun kaikki on kerran nähty, se on vain nähty.
Tämä ei ole kiireisen ihmisen peli. Etenkin harvinaisimpien elementtien kerääminen on leppoisan hidastempoista puuhaa, ja pelaaminen on muutenkin lähinnä rauhallista tutkiskelua. Jos Animal Crossingin kaltainen puuhastelu on sydäntä lähellä – eikä latausruudun tuijottelu joka välissä saa otsasuonia pullistelemaan – MySimsistä voi pitää helposti. Perinteisiin Sims-peleihin tottuneet saattavat kuitenkin pettyä tekeleeseen pahemman kerran.
