”Ai, kuinka itse arvioisin turnaukseni sujuneen? Kiitos kysymästä, aivan parhaimmillani en tänään ollut. Pelaaminen oli visuaalisesti oikein nättiä, mutta pelivire ja tekemisen henki oli tänään jotenkin kadoksissa. Kuvailisin menoa hieman sisällöttömäksi, jos oikein itsekriittiseksi lähtisin. Haluan kuitenkin kiittää taustajoukkojani, jotka ovat pysyneet rinnallani myös aiemmat turnaukseni. Ensi kerralla sitten uudella sykkeellä ja isommalla tsempillä!”
Mario Federer
Jokapaikanhöyläksi muuntautunut Mario valloittaa tenniskentät jo kuudetta kertaa. Nimikkeen kehitystyöstä vastaa aiemmatkin urheilukarkelot työstänyt Camelot-studio, joka on tehnyt aiemmin kiitettävän hyvää työtä sarjan kanssa. Kokemus ei kuitenkaan aina takaa napakympin arvoista peliä.
Pallokentille lähdetään viiden erilaisen pelimuodon saattelemana. Jokaisen niiden pääosassa on totta kai tennis mutta muutamilla eri jipoilla varustettuna. On perinteisempää tennistä, supersienien kanssa kikkailevaa palloilua sekä verkkomoninpeli. Lisäksi pyritään pitää peliväline mahdollisimman pitkään liikenteessä ja toisaalla otellaan alati haastavammaksi muuttuvia vastustajia vastaan.
Vaikka tämä voi kuulostaa riittävältä, niin jokaiseen pelimuotoon ehtii tutustua yhden illan aikana. Tämän jälkeen tulee hieman epäuskoinen olo. Tässäkö tämä kaikki oli? Paketista tuntuu puuttuvan pihvi, aterian kruunaava pääannos. Lisukkeita tuntuu löytyvän, mutta kunnon yksinpeli loistaa poissaolollaan, sillä vaihtelua eri pelimuotojen välillä on hyvin vähän. Kateissa ovat aiempien kotikonsoliversioiden turnaukset pokaaleineen kuten myös taskukonsolin roolipelielementit. Ultra Smash kaipaisi hieman lihaa luidensa ympärille, jotta siitä olisi viihdyttämään pidemmäksi aikaa.
Bowser Borg
Pelailu sujuu helposti, sillä tarjolla on analogitatilla liikkumisen ohella vain useampi lyöntinappi. Käytössä on viisi tapaa lyödä palloa. Nämä muuvit vaihtelevat voimaltaan, kierteeltään ja korkeudeltaan. Erilaiset variaatiot oppii nopeasti, mutta niiden täysi hallinta vaatii hieman harjoitusta. Onneksi kentälle ilmestyy yhtenään erilaisia ympyröitä, jotka muistuttavat kulloiseenkin lyöntiin sopivasta vastalyönnistä. Näiden opasteiden käyttäminen onkin avainasemassa matkalla kohti erävoittoja.
Omat mausteensa tuovat lyöntien lataamiset sekä hypyt pallojen perään. Nämä hyppylyönnit ovat itse asiassa antaneet nimensä pelille, sillä pomppujen kautta tehtävät voimalyönnit tunnetaan Ultra Smash -liikkeinä. Nämä voimakkaat ja hieman harvemmin lähtevät spesiaalit ovatkin suuressa käytössä, mikäli mielii hallita koko liikevalikoiman ja napsia helppoja pisteitä omaan taskuun.
Koska kyseessä on Marion tähdittämä urheilutuotos, on mukana menossa totta kai jonkin sortin jippoja keventämässä menoa. Erikoisten lyöntien lisäksi kentille viskotaan supersieniä, jotka saavat hahmot kasvamaan jättikokoisiksi. Isompana liikkeissä on enemmän voimaa ja hahmoilla laajempi ulottuvuus. Sieniä jaellaan kummallekin puolelle verkkoa, joskaan ei kuitenkaan täsmälleen samoihin aikoihin. Isompikokoisena pelaavalla on etulyöntiasema, mutta ylivoima ei ole kuitenkaan murskaava. Tämä ominaisuus on ihan hauska, mutta siitä ei ole täyttämään sille kaavailtua isoa roolia.
Pelaamaan pääsee urheilulajille tyypillisesti joko yksi yhtä vastaan tai nelinpelinä. Yksin pelatessa jokaisen muun roolin ottaa tietokoneen ohjastama sienimaailman hahmo. Vastustajien vaikeustasoa voi säätää useammassa pelimoodissa, mikä takaa sopivan haasteen eri pelaajia varten.
Rosalina Williams
Parhaimmillaan Mario Tennis: Ultra Smash on paikallisessa moninpelissä 2-4 henkilön kesken. Nelinpelatessa meno on maittavampaa sekä paikoin hektisempää, eikä sisällön kapeus ehdi häiritsemään yhtä paljoa.
Verkkopeli sen sijaan on omituinen otus. Internetin välityksellä pääsee kohtaamaan muita tennistaitajia joko yksin, koulutetun amiibo-hahmon kera tai kahden pelaajan tiiminä. Muiden verkkopelaajien käsittely sen sijaan on kuin suoraan menneisyydestä, sillä tästä pelimuodosta puuttuu monet nykyajan perusasiat. Vastaan asettuvia pelaajia ei voi valita kuin muutamien peruskriteerien avulla, ei edes oman kaverilistan kautta. Mitään tapaa kommunikoida muiden kanssa ei ole, eikä matsien jälkeen tarjota mahdollisuutta uusintaotteluun. Seuraavana kohdattavat haastajat valitaan aina sattumanvaraisesti. Nämä ratkaisut tuntuvat käsittämättömiltä ja kiireessä laadituilta.
Yksinpelattaessa Ultra Smash ei tarjoa kuuta taivaalta, sillä meno yltyy tylsäksi hyvinkin nopeasti. Pelistä on iloa pidemmäksi aikaa, jos messissä on kavereita tai mielii otella verkossa muita pelaajia vastaan. Jos jokin Wii U -tuotos kaipaa DLC-sisältöä, niin tämä.
Waluigi Nieminen
Visuaalisesti kyseessä on varsin nätti peli, joskin maisemat ovat laimeita ja kovin yksinkertaisia. Ympäristöjä on todella vähän, käytännössä oikeastaan vain yksi. Tenniskentän lajia voi muuttaa, mutta sen ympärillä oleva stadion yleisöineen pysyy koko ajan enemmän tai vähemmän samanlaisena. Tämä vaikuttaa laiskalta ratkaisulta, etenkin jos vertaa tätä sarjan aiempiin tuotoksiin. Ruudunpäivitys ei tunnu yskivän missään välissä, joten teknisesti meno on ässä.
Äänimaailmaltaan Ultra Smash ei hurmaa, mutta ajaa asiansa. Musiikki on enimmäkseen menevää ja tiukkoihin vääntöihin sopivaa, mutta matsien päätyttyä melodiat häviävät päästä kiireen vilkkaa. Eri hahmojen elämöinti voi alkaa jurppimaan ennen pitkää, sillä se koostuu lähinnä erilaisista huudahduksista ja naurahduksista. Eniten selkokieltä kuullaan selostajalta, joka latelee pistetilanteita sekä matsien voittajia. Tämä ääni on kuitenkin mauton ja hajuton. Itse palloiluun liittyvät efektit ovat kuitenkin kohdillansa. Etenkin, kun palloa losauttaa mailalla oikein voimalla, on ääni todella maittava.
Pelaamalla saa avattua muutamat hahmot, pelikentät sekä paremmat versiot käytössä olevista sienimaailman tuttavuuksista. Tämä ei ole kuitenkaan kovin paljoa, vaikka joka ominaisuuden avaamisessa kestääkin useampi tovi. Lisää kerättävää olisi toivonut esimerkiksi eri kostyymien ja mailojen muodossa. Eri pelimoodeista saa kerättyä kasaan kolikoita, joiden avulla on mahdollista nopeuttaa uusien ominaisuuksien avaamista. Valuutalla voi myös maksaa jatkomahdollisuudesta Knockout Challenge -moodissa kohdatun häviön jälkeen.
Peli tukee amiibo-figuureja Super Smash Bros. -mätkinnän tyyliin. Ultra Smashissa olevien hahmojen pysteillä saa käyttöön tietokoneen ohjaamia pelaajia, joita voi kehittää omaksi nelinpelipariksi. Amiibot keräävät uusia ominaisuuksia niiden kanssa pelaamalla.
Wii U:n näytöllä varustetun GamePad-ohjaimen käyttö on peruskauraa. Sitä käytetään joko pistetilanteen pälyilyyn tai pelailuun televisioruudun korvikkeena.
Pientä napinaa osakseen saa hahmokatras, joka on kutistunut sitten sarjan edellisten osien. Se ei sinänsä haittaisi, mutta jostain kumman syystä omia Mii-hahmoja ei ole sovitettu mukaan lainkaan. Nämä hahmot olisivat sopineet mukaan enemmän kuin hyvin ja pelattavien hyyppien määrä olisi kasvanut huomattavasti.
Wimbledon't
Mario Tennis: Ultra Smash on erikoinen tuttavuus. Se on teknisesti toimiva mutta iloton. Pelaaminen on miellyttävää ja toimivaa, joskin tarjolla sietäisi olla enemmän vaihtelua tai edes kunnon yksinpelimoodi. Tuntuu siltä, että tuotos on kehitetty hätäisesti ja eteenpäin on menty sieltä missä tennisverkko on matalimmillaan.
Parhaat hetkensä tuotos antaa paikallisen moninpelin parissa, minkä ohella viihdykettä voi saada myös satunnaisista verkkomatseista. Pelkän soolona pelaamisen takia putkimiehen uusinta urheilunimikettä ei kannattane hankkia.
