Erikoista extreme-urheilua
Entisaikojen surffaajat olivat päivettyneitä hurjapäitä, jotka vaaroista piittaamatta kohosivat erikoisten puusta tehtyjen surffilautojen päällä korkeimpienkin aaltojen selkään. Lautojensa päällä tasapainoillen he puikkelehtivat aallokossa ja hämmästyttivät satunnaisia tarkkailijoita hurjilla tempuillaan. Todelliset surffauksen harrastajat saattoivat viettää rannalla kokonaisia päiviä, jopa viikkoja, joiden aikana elanto hankittiin tekemällä satunnaisia hanttihommia. Suurten seteleiden sijaan surffarit asettivat elämässään etusijalle kullankeltaiset hiekkarannat, sinisenä välkehtivän meren ja suuret aallot - niin suuret, että niiden harjalla ratsastaessaan voi todella tuntea olevansa elossa.
Ajan kuluessa surffaus on käsitteenä hieman muuttunut. Vaikka perinteistä surffausta harrastetaankin edelleen innokkaasti, mielletään nykyaikaiseksi surffailuksi lähinnä internetin selailu. Siinä missä vanhan koulukunnan surffarit rehvastelevat lihaksillaan ja surffilaudoillaan, voivat nykyajan nettisurffarit vertailla korkeintaan kovalevyjensä kokoa ja laajakaistojensa leveyttä. Nettimaailmassa monitorin kelmeä hehku on syrjäyttänyt auringonpaisteen ja aaltojen kimmellyksen. Meren kohinan ja naurulokkien kirkumisen sijaan voi kuulla ainoastaan prosessorituulettimen hiljaisen hurinan. Internet-sukupolven toivo ei silti ole vielä menetetty, sillä Activision on keksinyt keinon, jolla nettisurffaritkin saadaan innostumaan alkuperäisestä aaltourheilusta.
Treyarchin kehittämä ja Activisionin julkaisema Kelly Slater's Pro Surfer edustaa viime vuosina suosionsa huipulle kohonnutta extreme-urheilupelien genreä. Extreme-urheiluksi luokiteltavista vaarallisista lajeista, kuten skeittauksesta, maastopyöräilystä ja lumilautailusta, on jo aiemmin saatu kokemuksia myös virtuaalisessa muodossa. Surffauspelejä ei kuitenkaan ole liiemmälti markkinoilla näkynyt, ainakaan tätä ennen. Kelly Slater peleineen ajelehtiikin liki neitseellisille markkina-alueille tavoitellessaan urheiluhullujen suosiota. Surffausta tuntemattomia suomalaisiakin houkutellaan pelin pariin lupaamalla yksinkertaista ja helppoa pelattavuutta.
Opas surffauksen saloihin
Peli alkaa näyttävällä videolla, jossa pelin nimikkohahmo Kelly Slater kertoo surffauksesta harrastuksena ja ilmiönä. Esittelyjen jälkeen siirrytään tutorial-osuuteen, jossa Kelly Slater neuvoo kädestä pitäen miten PlayStationin ohjaimia käyttäen voi surffata. Tony Hawk's Pro Skater -pelejä pelanneet tuntevat olonsa heti kotoisaksi, sillä kontrollit muistuttavat hyvin paljon aiempien extreme-pelien komentoja. Yhdestä painikkeesta ruudulla näkyvän surffarihahmon saa hyppäämään, toisesta tekemään tiukan kaarroksen ja niin edelleen. Ohjaimen ominaisuudet on hyödynnetty hyvin ja tuntuu, että jokaisella painikkeella on oma tarkkaan mietitty tehtävänsä. Alussa hankalan tuntuiset komennot oppii kyllä nopeasti, vaikkei olisi koskaan extreme-pelejä tai Tony Hawkia pelannutkaan. Monimutkaiset liikeyhdistelmät ja niiden opettelu takaavat, että mielenkiinto säilyy yllä kokeneillakin pelaajilla.
Perusidealtaan Kelly Slater's Pro Surfer ei juurikaan eroa muista extreme-peleistä. Tarkoituksena on ohjaimen nappeja oikeassa järjestyksessä painelemalla tehdä aaltojen päällä näyttäviä temppuja. Pisteitä saa kikkailemalla aallonharjalla mahdollisimman pitkään ja ketjuttamalla temppuja peräkkäin monimutkaisiksi sarjoiksi. Upeimmat temput ja näyttävimmät sarjat kasvattavat erikoismittaria, jonka ollessa täynnä voi tehdä vielä entistäkin ällistyttävämpiä liikkeitä ja kiepsautuksia. Huolimatta kaikille extreme-peleille tyypillisistä ominaisuuksista, ei Kelly Slater's Pro Surfer -peliä voi suoraan verrata Tony Hawk's Pro Skateriin. Villinä riehuva aallokko on nimittäin täysin erilainen ympäristö kuin snoukkapelien laskettelurinne tai skeittipelien betonista ja puusta rakennetut rampit. Omat liikkeet on sovitettava tarkasti aaltojen liikehdintään ja ainoastaan tulkitsemalla meren aikeet oikein, on mahdollista saavuttaa huipputulos. Pelin tärkein aspekti onkin eittämättä ihmisen ja meren välisen harmonian löytäminen.
Tony Hawk's Pro Skater -pelien tapaan pelissä on kattavan tutoriaalin lisäksi valittavana harjoittelu-, ura- ja kaksinpelimoodit. Pelin uramoodissa valitaan ensin joku alussa tarjolla olevasta yhdeksästä surffaajalegendasta, jonka jälkeen lähdetään tavoittelemaan mestaruutta ja mainetta maailman haastavimmille rannoille. Kullakin rannalla on suoritettava tietty määrä tehtäviä, joihin lukeutuu muun muassa valokuvaajille poseeraaminen ja muiden rantaleijonien kampitus. Mitä pidemmälle urallaan etenee, sitä enemmän saa käyttöönsä uusia hahmoja, rantoja, surffilautoja, vaatteita ja leffapätkiä. Uramoodien tehtävät ovat paikoin todella vaikeita, joten välillä taitoja on hyvä syventää harjoittelumoodin parissa. Taitojen karttuessa voi myös haastaa kaverinsa kaksinkamppailuun, jossa mitataan,
kumpi onkaan aallokon adonis ja todellinen surffiguru.
Laadukas toteutus
Monista muista extreme-urheilupeleistä poiketen Kelly Slater's Pro Surferin taustamusiikkina ei soi räminärokki tai punk. Pelin kehittäjät ovat selvästi tahtoneet poiketa valtavirrasta luomalla peliin tavallista rauhallisemman äänimaailman, jossa massiivisten aaltojen kohina ja pauhu yhdistyy unelmoivaan ambient- ja instrumentaalimusiikkiin. Ratkaisu on mielenkiintoinen, mutta jättää laimean jälkimaun: ainakin omasta mielestäni vauhdikkaan extreme-urheilun taustalle sopivat parhaiten juuri vauhdikkaat ja reippaat kappaleet. Nykyinen ratkaisu tuntuu kaikessa mielenkiintoisuudessaan samalta kuin Joutsenlampi nyrkkeilyottelun taustamusiikkina.
Musiikin ja meren pauhun lisäksi muita ääniä ei liiemmälti käytetä. Grafiikat ovat sitä vastoin todella kauniita ja ulkoasun viimeistelyyn on selvästi käytetty aikaa. Etenkin lainehtiva vesi näyttää hienolta, miltei hypnoottiselta. Taustan pienet yksityiskohdat ja vaahtopäät tarjoavat piristävää silmänruokaa, mutta eivät varasta huomiota tärkeimmältä: komeat surffarit muistuttavat tarkasti esikuviaan ja liikehtivät aalloilla aidon näköisesti. Myös surffilaudat näyttävät upeilta kaikkine koristeineen. Muodista kiinnostuneet ihastunevat mahdollisuuteen hankkia pelaamalla surffareille erilaisia merkkivaatteita ja -lautoja.
Kelly Slater's Pro Surfer on oivallinen esimerkki siitä, miten product placement -mainonta on siirretty pelimaailmaan. Kuusinkertainen surffauksen maailmanmestari Kelly Slater käyttää juuri tietyn valmistajan puhelinta, pukeutuu juuri tietyn merkkisiin vaatteisiin ja käyttää vain parhaiden sponsoreiden surffilautoja. Uramoodin kautta avautuva mahdollisuus vaatettaa surffaajia kalliilla merkkivaatteilla varmistaa, etteivät mainostajien merkit ja logot jää huomaamatta pelin tiimellyksessä. Mainonta ei onneksi muutu missään vaiheessa häiritseväksi tekijäksi, vaikka osa mainoksista näyttääkin jälkikäteen lisätyiltä. On silti kiinnostavaa huomata, miten markkinavoimat alkavat vihdoinkin
tajuta, kuinka suuri bisnes pelaaminen nykyään on.
Ongelmia paratiisirannalla
Pelissä voi valita kamerakulman esittämään tapahtumia joko rannalta katsottuna tai suoraan surffaajaa päin kuvattuna. Pelin edetessä ja tehtävien vaikeutuessa huomaa, miten hankalaa on kumpaakaan kuvakulmaa käyttämällä hahmottaa kokonaistilannetta. Treyarch olisi voinut lisätä nykyistä vakaamman kameran kuvaamaan surffaajaa myös takaapäin muiden extereme-pelien tapaan, jolloin ohjaaminen olisi saattanut helpottua. Kameraongelman vakavuuden huomaa viimeistään uramoodin törmäilytehtäviä suorittaessa: ulottuvuuksista ei saa mitään selvää, ja jopa suuriin purjelautoihin on toisinaan mahdotonta osua. Törmäilytehtävät ovat pelin huonointa antia ja edustavat mielikuvituksetonta tehtäväsuunnittelua: miksi rennossa urheilupelissä ylipäätään pitäisi töniä ja kampittaa muita?
Hermostunutta hampaiden narskuttelua aiheuttaa myös tuubissa, eli laskeutuvan aallon muodostamassa tunnelissa, surffaaminen. Tunnelin sisällä surffatessa tasapaino pettää todella helposti, joten ohjainta on vältettävä liikuttamasta kummallekaan sivulle. Osa tunnelin sisällä tehtävistä liikkeistä vaatii kuitenkin sivuttaissuuntaisia ohjausliikkeitä, joten vaikeuksia on luvassa: pitäisikö pysytellä pystyssä vai kaatua jahdatessaan pisteitä? Tunnelitemppujen tekemisen olisi voinut toteuttaa paremmin, sillä nykyisellään se on hirvittävän vaikeaa.
Maailman paras surffipeli
Ruudunpäivitys on tasaisen tyylikästä, eikä arvostelua tehtäessä tullut kertaakaan vastaan tilannetta, jossa peli olisi alkanut nykiä. Teknisiä vikoja Kelly Slater's Pro Surferista saa hakemalla hakea ja kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Näyttävä toteutus ei kuitenkaan riitä peittämään pelin yksitoikkoisuutta, joka ilmenee tehtävien ja maisemien samankaltaisuutena. Kun Alaskan rannoilla surffailu tuntuu melkein samalta kuin Floridan lempeillä aalloilla ratsastaminen, tulee mieleen olisiko peliin voitu saada edes jollain tavalla hiukan vaihtelua. Nykyisellään Kelly Slater's Pro Surfer toistaa hieman liikaa itseään, jotta sitä voisi pitää täydellisenä extreme-pelinä.
Pienistä virheistään huolimatta Kelly Slater's Pro Surfer on ehdottomasti maailman paras surffipeli. Se kestää hyvin vertailun muiden extreme-pelien kanssa ja paikoin sen tekniset innovaatiot ovat vertaansa vailla. Vaikka surffaaminen ei pitkään jaksa viehättää, on Kelly Slater's Pro Surferin pariin aina miellyttävää palata. Ja mikäpä olisikaan mukavampaa ajanvietettä, kuin paeta koleita kevätpäiviä virtuaalirantojen lämpöön?
