Hieman aluksi hirvitti se fakta, että tämän läpipelaamisessa vierähtäisi todennäköisesti päälle sata tuntia. Vanha ja väsynyt kun on, sekä työssäkäyvä, eivät japaniropellukset ole olleet enää ihan ykkösvalinta vapaa-ajanviettoon. Siitä huolimatta tällaisia tempauksia tulee tehtyä, eikä se aina kaduta. Myönnettäköön, että Persona 5 Royalin kanssa alkoi kaduttaa siinä 15 tunnin kohdalla, mutta hampaitten kiristely muuttui kohtalaiseksi chillailuksi 25 tunnin puutumuksen asetuttua olemaan. Loppu luikahtikin sitten lähes huomaamatta.
Pahoja aikuisia pistetään turpaan
Persona 5:n tarinaa tuntemattomille avattakoon hieman sen erikoista juonikuviota. Päähahmo on japanilainen teinipoika Ren Amamiya, joka ryhtyy taistoon kieroutuneita aikuisia vastaan. Aikuiset ovat pahoja siksi, että ne ruojat jallittavat lapsia mennen tullen antaen korruption rehottaa seurauksista huolimatta. Teinien tajutessa maailman olevan täynnä orjuutta, sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta, heidän on pakko toimia. Ongelmia aiheuttaa tilanteen monimutkaisuus: Nuoret eivät voi elää järjestelmän osina, eivätkä sen ulkopuolella. Pelkkä olemassaolo on vaarallista, kuten väärin perustein rikoksesta syytetty päähenkilö saa huomata. Renistä tulee kapinallisen Phantom Thieves of Hearts -ryhmän johtaja, joka pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa tekemällä laittomuuksia ja koskettamalla ihmisten sydämiä.
Elikkä ollaan aika syvällisten mietintöjen äärellä. Pelin värikäs ja vauhdikas visuaalinen ilme kietoo sisäänsä synkeähkön tarinan, joka laittaa miettimään asioiden tilaa ihan oikeassakin elämässä. Pahat aikuiset on saatava ruotuun, tuntemaan katumusta ja tunnustamaan tekemänsä vääryydet. Maailman voi pelastaa vain nitistämällä hirviöt aikuisten aivoissa.
Pitkästi sähäkkää pelattavaa
Kuten mainittua, alku kangerteli Persona 5 Royalin kanssa. Kyse ei kuitenkaan ollut tarinasta tai pelimekaniikoista, vaan omista aivoistani. Iltaisin väsyneenä pelin käynnistäminen oli lähes varma migreenitriggeri kaiken ruudulla tapahtuvan äksönin seurauksena. Vahvat värit ja kontrastit, nopeat liikkeet, täyteen pakatut animaatiot… silmät sekä keskittymis- ja sietokyky olivat kovilla. Viikonloppuna toisaalta kaikki se tuntui ihan ookoolta, ajoittain jopa nautinnollisen täyteläiseltä.
Joka tapauksessa, tarinahan Persona 5 Royalissa on se oleellisin tekijä. Kertomus korruptiosta, nuoren ihmisen tuskasta ja barrikadeille nousemisesta uppoaa minuun kuin nakkivene Päijänteeseen. Persona 5:tä pelanneille luvassa on hyvin tutunoloinen kokemus. Parannuksista ja pienistä lisäyksistä huolimatta pelin perusasiat syy-seuraussuhteineen ovat tismalleen samat. Suurin osa uudesta tarinasisällöstä on istutettu peliin lisättyyn kolmanteen lukukauteen, mutta sitä ennen muutoksia ei juurikaan huomaa. Kolmas osa tuntuu jokseenkin kuin laajennukselta, joka on täysin erillään itse pääjuonesta.
Uusia hahmoja Persona 5 Royaliin on heitetty mukaan kaksin kappalein. Toinen heistä, voimistelutaivaan tähdeksi pyrkivä Kasumi, on höllästi juonessa kiinni heti alusta saakka, mutta muuntuu pelattavaksi hahmoksi vasta loppukolmanneksella. Koulukuraattori Takuto puolestaan tarjoaa mielenterveydellistä tukea, kun maailman muuttaminen käy liian raskaaksi. Jo alkuperäisestä pelistä tuttu etsivä Akechi saa erityistä rakkautta Royalissa. Tähän Renin ideologiseen kilpailijaan solmittava yhteys tapahtuu tällä kertaa vapaaehtoisten tapahtumien kautta, ja uudet Akechi-kohtaukset ikään kuin konkretisoivat häntä hahmona entistä paremmin.
Tuttu, muttei turruttava
Enempää paljastelematta Persona 5 Royalin juonta etenkin niille, jotka eivät tunne sen edeltäjää, todettakoon kuitenkin sen olevan kymmenien pelituntien arvoinen. Ilmassa on tiettyä ennalta-arvattavuutta myös uuden osion suhteen, mutta tarina rullaa niin hyvin, ettei siitä viitsi enempiä valittaa.
Kaiken kaikkiaan Royal tarjoaa tyydyttävämmän loppuratkaisun kuin alkuperäinen peli. Kolmannen lukukauden pääpahis tulee tykö ja lähelle, ansaitsee jopa ymmärrystä. Myös itse pomotaistelut ovat erilaisia. Niin isojen kahakoiden tarinat kuin mekaniikatkin ovat saaneet syvyyttä ja vaihtelevuutta, joka tekee pelikokemuksesta rutkasti kiehtovamman. Bonuksena mainittakoon, että tarinasta löytyy uudistustenkin jälkeen tiettyjä ongelmallisia yksityiskohtia liittyen kahteen aikuiseen homomieheen, jotka sieppaavat alaikäisen pojan.
Mikäli nautit alkuperäisestä pelistä, tuo Persona 5 Royal elämänlaadullisia parannuksia tuttuun kuvioon. Graafinen ilme tuntuu neljänneksen fiinimmältä alkuperäiseen verrattuna, sillä esimerkiksi tekstuurit ovat yksityiskohtaisempia ja kokonaisuus on kaiken kaikkiaan astetta terävämpi. Lisätty narratiivinen herkkupala on myös koko höskän uudelleenpeluun arvoinen. Jos taasen et ole kokeillut peliä aiemmin, mutta kaihoat ylipitkää japanilaista roolipeliä, on nyt korkea aika hypätä teinijengin kelkkaan.
