Esikuvansa kopio
Pelaajan hahmo herää hotellihuonemaisesta tilasta ilman muistikuvia aiemmista tapahtumista. Ympäristöt ovat ränsistyneet, eikä muista ihmisistä ole havaintoa. Pian vastaan tulee asetta muistuttava Astra-työväline, jolla voi manipuloida ympäristöjään. Hupsu tekoälykin alkaa käydä keskustelua opastusvideoiden kaikuessa tyhjille käytäville. Alun perusteella The Entropy Centre kumartaa jopa liikaa esikuvilleen, mutta onneksi nimike löytää omaa identiteettiään mitä pidemmälle tarina etenee.
Wikipedian mukaan entropia on ”termodynamiikan perussuure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrää systeemissä.” Kuussa sijaitseva keskus tutkii ajan manipulointia ja varsinkin sen kelaamista. Osallistujat ratkovat – tai ratkoivat ennen jonkinlaista romahdusta – monimutkaisia pulmia tuottaakseen energiaa valtavaan koneistoon. Jokainen testi keskittyy jollakin asteella aikaan ja sen hyödyntämiseen. Ratkaisut vaativat hoksottimien lisäksi nurinkurista ajattelumallia, jossa viimeinen tapahtuma onkin ensimmäinen ja ensimmäinen viimeinen.
Vaihteleva vaikeusaste
Ykköskerroksen testit eivät vaadi suuria, sillä käytössä on vain perinteinen kuutio. Sen siirtäminen painolaatan päälle avaa oven tai aktivoi hissin. Tärkeintä on hahmottaa missä laatikon pitää olla milläkin ajanhetkellä, jotta pelihahmo voi hyödyntää tapahtumia päästäkseen maaliin ja seuraavaan pulmaan. Itse lootaa voi kantaa käsin, mutta manipuloimiseen tarvitaan Astran sädettä ja näköyhteyttä. Työväline muistaa menneet 35 sekuntia, joten liian pitkälle historiaan tapahtumia ei voi kelata.
Seuraavaksi mukaan sekoitetaan trampoliinimainen alusta, säteellä varustettu kuutio, sillan luova heijastus ja muutama muu apuväline. Näitä toimintoja yhdistelemällä ja ennen kaikkea ajoittamalla pyritään pääsemään ylemmäs ja ylemmäs keskuksen kerroksia ja kohti mahdollista vapautta. Joskus myös manipuloidaan rappeutuvaa ympäristöä korjaamalla rappusia tai palauttamalla kaatuneita seiniä. Vähemmän yllättäen vastaan asettuu myös korruptoituneita tekoälyrobotteja, jotka haluavat sinut hengiltä. Tarinankerronnan työkaluina toimivat niin keskustelut näsäviisaan Astran kanssa kuin myös entisten työntekijöiden sähköpostikeskustelut. Kaikki ei ole siltä miltä aluksi näytti.
Lähellä erinomaisuutta
Monipuoliset pulmat onnistuvat viihdyttämään varsinkin alkuun, mutta teos kärsii myös heittelevästä vaikeusasteesta. Jokainen kerros esittelee aina uuden pulmaelementin, joten tason alkukentät ovat läpijuoksuja, kunnes eivät ole. Parissa laajemmassa kokonaisuudessa laatikoiden siirtelyvuorot pitää ajoittaa täydellisesti, jotta pystyy siirtymään askel askeleelta lähemmäs maalina toimivaa oviaukkoa. Yksikin virhekelaus ja homma pitää simuloida uusiksi. Pienet rosoisuudet kirpaisevat myös: kontrollien epätarkkuus sai minut putoamaan kuolettavasti veteen useamman kerran.
Tarinalla on pituutta huomattavasti enemmän kuin olisi tarpeen. Jopa päähahmo vitsailee puolessa välissä, että ”kuinka monta uutta kuutiota sinulla on vielä esiteltävä.” Debyyttijulkaisuksi The Entropy Centre on kuitenkin hieno suoritus. Se tarjoaa moni monimutkaisia ja -puolisia pulmakokonaisuuksia, jotka todella vaativat koordinointia. Astrakin tarjoaa muutamat naurut konemaisilla vitseillään.
Pienellä viilauksella ja karsimisella entropiakeskuksen mysteerit olisivat ansainneet ehdottomasti lisätähden.
