Dragon Ball -sarjan ystäville on luvassa hyviä uutisia. Tästä japanilaisilmiöstä on tehty vain vähän hyviä pelejä, mutta 3DS:n Dragon Ball Fusions on täällä pelastamassa tilanteen.
Gokun, Trunksin ja kumppanien uutukaista sai odottaa Eurooppaan jonkin aikaa, sillä Japanissa ja Atlantin tuolla puolen fuusiohommiin päästiin jo viime vuonna. Lähtökohdat hyvälle pelille tuntuvat kuitenkin olevan ilmassa, sillä nimikkeen kehittänyt Ganbarion-studio on vastuussa muun muassa Wiin Pandora's Tower -seikkailusta sekä monista One Piece -tuotoksista. Tavoitteena on myös ollut ahtaa lähes kaikki Dragon Ball -hahmot samaan peliin. Kuulostaa varsin lupaavalta.
Piikkutukkien sukukokous
Looginen genre Dragon Ball -peleille olisi luontevasti jonkin sortin tappelu tai 2D-mätkintä, mutta uutukainen lähtee eri teille. Manga- ja anime-maailmasta tuttu sarja on näet muuntautunut 3DS:llä roolipeliksi. Lähdemateriaalin tunnistaa helposti, sillä mukana on paljon tuttuja naamatauluja sekä saagalle tuttua överiä toimintaa.
Tarina on perusperiaatteiltaan yksinkertainen. Homman nimenä on näet selvittää kuka on maailmankaikkeuden kovin taistelija – juurikin tätä asiaa varten luodussa rinnakkaismaailmassa. Tällä tekosyyllä on pystytty tuomaan yhteen aimo läjä lohikäärmepalloilijoita ilman turhan hankalia juonikuvioita. Jos odottaa peleiltä monimutkaisia juonenkuvioita sekä maailmaamullistavia käänteitä, joutuu tällä kertaa pettymään karvaasti.
Kolikon kääntöpuoleksi laskettakoon, että tuttuja hahmoja riittää. Seikkailun puitteissa tavataan läjäpäin tuttuja mätkijöitä, joita on tarkoitus rekrytoida omiin joukkoihin. Mukaan on mahtunut myös sattumanvaraisesti koostettuja taistelijoita, jotka näyttävät kuin suoraan sarjasta lainatuilta. Lisäksi nähdään sarjasta tuttuja pahiksia ja maisemia. Itse pelimaailma koostuu leijuvista saarista, joiden välillä liikkuminen ei onneksi tuota päänvaivaa lentotaitoisille sankareillemme.
Mikäli koet itsesi Dragon Ball -ekspertiksi, etkä tunnista ylemmässä kuvassa näkyvää sininuttuista hahmoa, niin ällös huoli. Fusionsissa päästään nimittäin heti alkajaisiksi luomaan oma avatar, jolla suunnata vuoropohjaisille taisteluareenoille. Valittavana on nimen lisäksi paljon ulkoiseen habitukseen vaikuttavia ominaisuuksia aina sukupuolesta, hiuksista, ihonväristä ja vaatteiden väreistä lähtien. Tarjolla on useampikin äänivaihtoehto, joskin ne kaikki ovat japaniksi pelin muun ääniraidan tapaan. Asuja voi vaihdella vapaammin, kunhan seikkailu on edennyt hieman alkua pidemmälle.
Se on Son Goku
Dragon Ball Fusionsin pihvinä ovat taistelut. Ja voi pojat, että ne ovat toteutettu hyvin. Taistelumekaniikka on mitä vekkulein ja kerta kaikkiaan seikkailun kantava voima.
Taistot ovat roolipelimäisen vuoropohjaisia. Kun vuorossa on oman tiimin jäsen, voi valita monensorttisista hyökkäyksistä tai muista komennoista. On lähitaistelua, energiapalleroiden laukomista sekä mukava kavalkadi erikoishyökkäyksiä. Kun taistomuuvit vievät vastustajan lähituntumaan, pääsevät pelaajat valitsemaan suunnan, josta vahinkoa jaellaan. Samanaikaisesti vastustajan tehtävänä on arvata tuo samainen suunta, jotta hyökkäyksen voisi torjua. Ei niinkään helppo selittää, mutta helppo ymmärtää pelitilanteessa.
Jos vastapuoli ei saa torjuttua offensiivia, se kärsii tuntuvat vahingot ja lennähtää jonkin matkaa taaksepäin. Jos taas on suunnitellut hyökkäyksensä hyvin, voi lennättää vihollisensa joko ulos taisteluareenalta tai päin muita hahmoja lisävahinkoa jaellakseen. Etenkin areenalta ulos lennättäminen on mitä nokkelin veto, sillä tällöin vihulaisen oma vuoro lykkääntyy. Viekkaat strategikot voivat parhaimmillaan hallita koko taistelua ilman, että vastapuoli pääsee juurikaan hyökkäämään.
Lisänimi Fusions viittaa ominaisuuteen, joka antaa pelaajien fuusioida keräämiään Dragon Ball -hahmoja yhteen. Kahta tai maksimissaan viittä hahmoa voi yhdistää yhdeksi taistelijaksi. Tälläkin osa-alueella valikoimaa riittää, vaikka aivan joka hahmoa ei voi noin vain risteyttää. Hupaisan näköiset fuusiot ovat etenkin tiukassa paikassa hyödyllisiä, sillä niillä voi parhaimmillaan saada aikaan paljon vahinkoa.
Erilaisia erikoisliikkeitä on kosolti, ja niitä pystyy opettamaan kolme per taistelija. Jos nykyiset muuvit eivät miellytä, voi tyrkätä soturilleen uusia, mikäli niitä on saanut plakkariinsa. Uusia liikkeitä ansaitaan tyrmäämällä vastustaja ulos taistelualueelta.
Mätkimässä on useimmiten viisi hahmoa omasta tiimistä ja saman verran vastapuolelta. Tiimin saa rakentaa oman mielensä mukaan matkan varrella mukaan haalituista tyypeistä.
Roolipelielementit eivät jää vuoropohjaiseen taisteluun, vaan ne ulottuvat myös hahmonkehitykseen. Taistelijat keräävät kokemuspisteitä ja siten kokemustasoja. Mitä kokeneempi soturi on, sitä enemmän tämä tekee vahinkoa ja sitä edistyneempiä muuveja hälle voi opettaa.
Trunksin lohikärmespallot
Englanninkielistä ääninäyttelyä ei pelissä valitettavasti kuulla. Puheenparret koostuvat harmillisesti vain japaninkielisistä huudahduksista ja ynähdyksistä. Musiikkipuoli ei valitettavasti kovin mieleenpainuvia sointuja soittele. Toisaalta eivät musisoinnit ärsytäkään, joten ei niitä liikaa sovi haukkua. Graafisesti Goku-seikkailu on mukavaa katseltavaa, joskin pientä toiston makua on eri kohdin havaittavissa. Erikoisesti 3D-kuvaa ei ole tarjolla lainkaan.
Nimikkeen vaikeustaso tasapainoilee helpohkon ja haastavan välillä. Läpipeluun aikana yksikään taistelu ei päätynyt häviöön, kunnes tarinan loppupuolisko iski vastaan astetta voimakkaampia hirmuja. Tällöin oli välillä jo hätä housussa. Noin ylipäätään pärjää, kunhan suunnittelee strategiansa hyvin ja tönii vastustajiaan ulos taistelukentiltä. Tällöin tuntee olevansa kyseisen areenan hallitsija.
Moninpeli luonnistuu joko paikallisesti tahi verkon välityksellä. Homman nimenä yksinpelistäkin tuttu taistelu, vieläpä täsmälleen samoilla hahmoilla – kaikkine vaatteineen ja tasoineen. Verkkomoninpeliä testatessa oli useimmiten vaikeuksia löytää vastakumppania, mutta kun sellaisen äkkäsi, asettui vastaan moninkertaisesti voimakkaampi tiimi. Tällöin lopputulemana nähtiin hyvinkin lyhyt matsi ja auttamaton häviö. Paikallisesti oteltaessa kyseessä voi olla hyvinkin hupaisa nimike.
Päävalikossa pääsee käsiksi Fusion Cameraan, jonka avulla kahdesta naamataulusta voi luoda fuusion 3DS:n kameroilla kuvaten. Testatessa toiminto tuntui kovin krantulta, eikä lopputulos näyttänyt kovin ihmismäiseltä. Ei jatkoon.
Hieman erikoisena ratkaisuna kaikki japanilaisessa versiossa nähtävät miekat on länsimaissa muutettu puukepeiksi. Sensuuri on iskenyt jälleen kovin hölmöön asiaan.
Varsin digattavaa menoa
Dragon Ball Fusions on erikoinen tapaus. Siinä ei ole hulppeita juonikuvioita, suuria pelimekaanisia muutoksia matkan edetessä tahi orkesterilla soitettua musiikkia. Mutta mainio taistelusysteemi siinä on, sekä sivutehtäviä ja rekrytoitavia hahmoja. Seikkailun pariin palasi mieluusti aina siihen asti, kun lopputekstit rullasivat ruudulla noin 18 tunnin pelailun jälkeen. Eikä aivan kaikkea ole nähty viimeisen vastustajan kaatuessa. Tuotos ei välttämättä tarjoa vauhtiin päästyään paljoa uutta, joten meno voi tuntua etenkin loppupuoliskon aikana itseääntoistavalta. Fusions ei pyri olemaan kaikkea mahdollista, vaan se keskittyy tekemään yhden asian hyvin.
Näin ollen arvosana palloilee kolmen ja neljän tähden välillä. Peli onnistui viihdyttämään taistelumekaniikkansa turvin melkoisesti, mutta toisto alkaa käydä lopulta kunnon päälle. Oli arvosana mikä oli, on kyseessä hyvinkin viihdyttävä tuttavuus. Dragon Ball -universumin fanit innostunevat uutukaisesta tätäkin enemmän.
