Satokauden välitilinpäätöksiä

Monien muiden suosittujen nimikkeiden tapaan Farming Simulator aiheuttaa vahvoja tuntemuksia puolesta ja vastaan. KonsoliFINin ylläpidossa on koettu jopa ajoittaista rimakauhua tarttua talikkoon ja lähteä perustamaan unelmiensa maatilaa. Tilannetta paikataan nyt peräti kahden mielipiteen voimin, kun heinikossa pölisevät sekä untuvikon että veteraanifarmarin aatokset.

Aloittelijan ahdistusta

(teksti: Tero Lepistö)

Vaikka maaseudun rauhassa olenkin kasvanut, ei varsinaiseen maatilan hoitoon ole kertynyt käytännössä mitään henkilökohtaista kosketuspintaa. Ikimuistoisimmat kokemukset traktoreistakin rajoittuvat kiroiluun maanteillä, kun kyseiset liikenteen jarrut tuovat karvaan mausteensa muutoinkin verkkaisesti sujuviin työmatkoihin. Siitä huolimatta Farming Simulatorin aihepiiri salaa jopa hieman kiinnostaa, joten nyt oli otollinen aika testata jotain uutta ainaisten räiskintöjen tai kaahausten sijaan.

Farming Simulator 17 ei varsinaisesti houkuttele vasta-alkajia lumoihinsa. Karuhkon tylsä ulkokuori ajaa rimaa hipoen asiansa, mutta televisoruudun näkymiä voisi kuvailla lähinnä toimiviksi kauniin kutsuvien maalaismaisemien sijaan. Vaikka mukaan mahdutetaan tutoriaaleja etäisesti muistuttavia pätkiä, ei epäselvien ja turhan hätäisesti katoavien tekstilaatikoiden avulla vielä järin pitkälle pötkitä. Toisin sanoen menestyksekäs maajussin ura jää käytännössä kantapään kautta opiskeltavaksi. Asiaa eivät helpota paikoin tarpeettoman monimutkaiset kontrollit. Esimerkiksi erilaisten kurottajien puikoissa ärräpäät lentelevät alkuun akuutisti, kun kouran liikkeitä ei ohjatakaan loogisesti kahta tattia hyödyntäen, vaan erilaisiin väkinäisiin näppäinyhdistelmiin turvautuen.

Farming Simulator 17.jpg

Opiskeltavaa riittää. Peli on nimensä mukaisesti rehti simulaattori, joten esimerkiksi viljan kasvattamiseen liittyy kosolti muutakin kuin pelkkä loppupöristely puimurin puikoissa arvokkaan jyväkuorman toivossa. Kaikkiin työvaiheisiin tarvitaan luonnollisesti omat aparaattinsa, eikä valinnanvaraa Farming Simulatorin kattavassa virtuaalikaupassa jää uupumaan. Inhorealistisesti oman pankkitilin saldosta ei voi lausua yhtä positiivisia mietteitä, joten tarpeellisten – tai muuten vaan kivojen – lelujen haalimiseen täytyy joko tehdä pitkää päivää annetuilla resursseilla tai vaihtoehtoisesti turvautua ronskisti pankkilainaan.

Onneksi kaikkeen ei tarvitse revetä itse, vaan palkolliset hoitavat tarvittaessa puuduttavimmat rutiinityöt. Puuhat eivät suinkaan rajoitu pelloille, sillä tienaamaan pääsee esimerkiksi metsätöissä tai eläimiä pitämällä. Ylipäätään monipuolisuus on Farming Simulatorin suurin valttikortti. Useamman aktiviteetin välillä vaihtelemalla vääjäämätöntä kyllästymisen tunnetta voi pitää aisoissa riittävän tehokkaasti, ehkä jopa seuraavaan vuosipäivitykseen saakka.

GIANTS Softwaren luomus on edelleen jonkinasteinen outolintu konsolipelien valikoimassa. Askeettisessa ja aihepiirilleen selvästi uskollisessa kokemuksessa on kieltämättä rauhoittavaa vetovoimaa, mutta vain jos sen saloihin on valmis aidosti syventymään. Oma kärsivällisyys ei lopulta riittänyt pidempiaikaiseen suhteeseen, kun aika on rajallista ja markkinat täynnä mielenkiintoisempaa sisältöä. Sen sijaan normaalisti vähemmän pelejä kuluttava vaimo on yllätetty maajussittaren askareista useampaan kertaan levyn saapumisesta saakka, joten Farming Simulatorin vaikutusta ei parane missään nimessä aliarvioida.

Veteraanin mietteet

(teksti: A-P Kuutila)

Jiihaa. Farming Simulator on mennyt hieman eteenpäin edellisestä osasta. Kaipaamani radio on tullut viimein mukaan, ja mikäpä on mukavampaa kuin ajella traktorilla valtatiellä kantria kuunnellen. Kaikkiaan neljä erityylistä kanavaa tarjoavat kuunneltavaa yllättävän pitkäksi aikaa. Tosin GTA:n tyyppisestä viihderadiosta puheohjelmineen saa edelleen haaveilla.

Uudistukset eivät toki siihen lopu. Ajoneuvo- ja varustevalikoima on laajentunut yli 250:een. Mukana on myös näin suomalaisittain mielenkiintoisia Valtran koneita. Pelaaja saa käyttönsä jopa junan, jolla kuljetella tavaroita paikasta toiseen. Eläinkatraan uusin tulokas on puolestaan possu, ja kasvipuolella ensiesiintymisensä tekevät auringonkukka sekä soija. Eikä unohdettu ole metsätöitä ja pienimotoisempaa puuhastelua, kuten tomaattien kasvattamista. Touhuttavaa siis riittää lukuisiksi tunneiksi.

Konsoliversion näkyvin uudistus on modituki. Ladattavaa on rutkasti aina uusista alueista sekä työkoneista realistisempaan maan käyttäytymiseen. PC-serkun laajuuteen valikoimassa ei päästä, mutta tuen lisääminen on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan.

Ikävä kyllä GIANTS Software ei ole korjannut maajussipelinsä pahimpia ongelmia. Maailma on kovin hengetön, eikä maatilan töiden lisäksi muuta tekemistä juuri tarjota. Samat pökkelömäiset ihmishahmot kiertävät ympyrää kylän keskustassa, ja tiellä kulkee pari hassua autoa edestakaisin. Grafiikoitakaan ei ole saatu päivitettyä tälle vuosikymmenelle muuten kuin ajoneuvojen osalta. Jonkinlainen ohjaustuntuma olisi myös tarpeen, sillä edes ohjaimen tärinätoimintoa ei tueta. Suuri osa toimista kuitenkin liittyy jollain tavalla ajamiseen, joten olisi kohtuullista, että siitä tehtäisiin hauskaa. Tekoälykin kaipaa reipasta viilaamista, kun palkkatalikot jäävät edelleen jumiin esteen kohdatessaan. Jotain asialle on sentään tehty, sillä nyt pelaaja saa ilmoituksen, mikäli renki kohtaa ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kehittäjät siis tiedostavat ainakin osan puutteista, mutta eivät joko viitsi tai kerkeä korjata niitä kunnolla.

Farming Simulator 17 ei edelleenkään ole kaikille ilmeisin vaihtoehto peliostoksilla, mutta sillä on yleisönsä. Tällaisenaan farmisimu ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle, kun paha puutuminen iskee melko pian oman maatilan perustamisen jälkeen. Seuraavan osan on oltava rutkasti parempi, mikäli GIANTS Software mielii pitää sarjan fanit tyytyväisenä.