Ovatko kissanpennut niin söpöjä, että niiden kanssa leikkimiseen voi pohjata kokonaisen videopelin? Tätä mieltä on ainakin Frontier Development. Kinectiä hyödyntävä virtuaalilemmikki on tosiasia.
Tähtäimessä merirosvojen aarre
Aluksi adoptoidaan kissanpentu ja annetaan sille nimi. Kesyjä kotikissoja ei pelissä nähdä, vaan pelaaja saa valita viiden uljaan kissapetorodun pienokaisista sen mieleisemmän. Vaihtoehtoina ovat leijona, gepardi, tiikeri, pantteri ja leopardi. Valintojen jälkeen suunnataan oudon lentävän otuksen opastuksella tutkimaan saarta. Oppaana ja pelin kertojana on Richard Horvitzin (Ratchet & Clank Future -sarja, Destroy All Humans! -sarja) tulkitsema Bumble-otus. Se opastaa kädestä pitäen pelaajalle, miten pennun kanssa leikitään, ja kommentoi päivänselviä asioita kyllästymiseen asti. Ensimmäisten minuuttien aikana käy selväksi, että Kinectimals on suunnattu nuoremmalle pelaajakunnalle. Onkin harmi, ettei pelistä löydy suomenkielistä ääninäyttelyä tai edes käännettyjä tekstityksiä.
Tehtävänä on etsiä merirosvojen kätketty aarre saaren syövereistä. Varsinaista tarinaa ei ole, vaan aarteen etsiminen toimii kätevänä aasinsiltana saaren tutkimiseen ja pennun kanssa leikkimiseen. Saari on jaettu alueisiin, ja uuden osan avatakseen täytyy kerätä tarpeeksi kokemuspisteitä. Peli etenee pelaajan leikkiessä pennun kanssa ansaiten myös rahaa, jolla voi ostaa uusia leluja ja sisustaa omaa mökkiään. Jokaisella alueella on lisäksi viisi kilpailua, joista on mahdollista voittaa leikkikaluja ja pelin valuuttaa. Näitä skaboja voi pelata myös useamman pelaajan voimin, ja niiden pariin saa palattua jälkikäteen niin usein kuin haluaa.
Erilaisia leikkejä ja leluja on paljon, ja lisää aukeaa kokoajan pelin edetessä. Pennun kanssa voi esimerkiksi heitellä frisbeetä, pallotella rantapalloa ja potkia futista. Kissanpentu vaatii myös jatkuvaa hoivaamista, kuten silittämistä, syöttämistä, harjaamista ja kylvettämistä. Harmillisesti leikit ja minipelit toistavat samaa kaavaa, vaikka lelut ja ympäristöt muuttuvat. Kinectimalsin söpön ulkokuoren alla piileekin hyvin perinteinen minipelikokoelma. Jokainen leikki on oma minipelinsä. Esimerkiksi frisbeen heitossa pelaajan pitää heittää limppu tarpeeksi pitkälle tai osua maasta törröttäviin maalitauluihin. Rantapallon pallottelussa pisteitä ropisee pitkistä yhtäjaksoisista putkista.
Kinectimals on graafisesti varsin upean näköinen. Saaren eri alueet aurinkoisesta hiekkarannasta, viidakon valtaamaan temppelinraunioon on toteutettu hienosti. Eläimiä vilisee luonnossa ja matkan edetessä mukaan tarttuukin uusia kissapetojen pentuja leikkikavereiksi. Pienemmät eläimet kuten perhoset ja ravut tuovat saarelle paljon kaivattua elämää.
Liikkeentunnistava kissanpentu
Erilaisten temppujen opettaminen käyttää hauskasti hyödykseen liikkeentunnistuksen tarjoamia mahdollisuuksia. Pelaajan pitää eleillään näyttää kissanpennulle, mitä tämän pitäisi tehdä. Mukana ovat tietenkin peruskäskyt, kuten istuminen ja makuulle meno, mutta myös erikoisempia temppuja löytyy. Pennun voi esimerkiksi opettaa leikkimään kuollutta menemällä itse maahan selälleen makaamaan. Pentu oppii muun muassa hyppäämään voltin sivuttain, kun nostaa kädet sivuille vaakatasoon ja piirtää toisella kädellä ympyrän ilmaan.
Liikkeentunnistus toimii suurimmalta osin hyvin ja luontevasti, vaikka useista Kinect-peleistä poiketen Kinectimals on kuvattu ensimmäisestä persoonasta. Eniten vaikeuksia tuotti pienempien pallojen ja lelujen, kuten tennispallojen, heittely. Ne tuntuivat lähtevän kädestä välillä ihan sattumanvaraisesti, joten maalitauluihin osuminen ei aina ollut helppoa. Toisaalta frisbeen sai yleensä lentämään juuri sinne minne halusi. Radio-ohjattavalla autolla ajo on niin ikään toteutettu erittäin hyvin. Ajelu hoidetaan pitämällä käsiä vartalon edessä aivan kuin pitäisi ratista kiinni. Kääntämällä kuvitteellista rattia auto kääntyy. Vauhti kiihtyy ja hidastuu sen mukaan kuinka pitkälle eteen käsiään työntää.
Valitettavasti valikot olisivat vaatineet vielä pientä selkeytystä. Esimerkiksi uutta lelua valitessa pitää ensin avata lelulaatikko, joka pitää sisällään kaiken seikkailun varrella tarvittavan. Sieltä sitten navigoidaan haluttuun alakategoriaan ja lopulta päästään selaamaan tietyn tyyppisiä leluja. Tässä ajassa pentu on jo ehtinyt tuoda valitsemansa lelun esille, mutta valikoista ei pääse takaisin niin, että leluehdotuksen voisi hyväksyä. Järkevämpää onkin vain odottaa leikin loputtua muutama hetki, että pentu käy itse hakemassa seuraavan leikkikalun.
Söpö, söpömpi, Kinectimals
Kinectimals on hellyttävä peli, jota on vaikea vihata. Eikä se edes oikeastaan anna vihanpurkauksiin kovinkaan paljon aihetta. Pelattavaa on yllättävän paljon ja vaikka toistoa on rutkasti, peli tarjoaa jatkuvasti jotain uutta pitääkseen homman mielenkiintoisena. Liikkeentunnistus toimii muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin. Valikoiden kankeus ja lokalisoinnin puute ovat tietysti ongelmia, joita nuoremmalle väelle suunnatussa pelissä ei mielellään näkisi. Onneksi vanhempien avustuksella innokas pelaajan alkukin pääsee peliin sisään, vaikkei aivan kaikkea ymmärtäisikään. Paatuneinta räiskintäjäärää Kinectimals tuskin pystyy käännyttämään, mutta lapsiperheille se on harkitsemisen arvoinen ostos – suomenkielen puutteesta huolimatta.
