Puoliksi koira, puoliksi mies
Enpä tiennyt Koiramiehen traagista taustatarinaa: poliisi ja hänen lemmikkinsä joutuvat pommiräjäytykseen. Kirurgit yrittävät pelastaa molemmat, mutta joutuvat tekemään kompromissin ja liittävät ihmisen kropan sekä koiran pään yhteen. Syntyi Tim-niminen Koiramies, eräänlainen supersankari, joka jatkaa rikoksien estämistä kuono kosteana. Näistä lähtökohdista hypätään sanaleikillä varustetun Mission Impawsiblen pariin. Ja hyppimistä pelissä tehdäänkin ja paljon.
Hyvät asiat ensin. Kirjojen fiilis ja piirtotyyli on saavutettu kiitettävästi sarjan debyyttipelissä. Hahmot näyttävät esikuviltaan, heillä on tutut kyvyt ja asut käytössään viittasankarien pomppiessa pitkin nimettömän kaupungin maisemia pahiksien perässä. Yhtä nappia painamalla vaihdellaan pääsankarin, Kisuliin ja 80-HD:n välillä. Veikeä tunnelma tavoitetaan hienosti, mutta harmittavasti muuten teosta vaivaa tasapaksu yllätyksettömyys.
Variaatiota on aivan liian vähän, kontrollit tuntuvat tahmeilta, eikä kenttäsuunnitteluun ole uhrattu luovuutta nimeksikään. Dog Manin kohdeyleisö tuntuu olevan lapset, joille nimike on ensikosketus tasoloikkailuun, sillä ympäristöt ovat pidetty simppeleinä ja suoraviivaisina. Vaikeusastekin on pääasiassa anteeksiantava, mitä nyt hahmojen alta murenevat tasanteet aiheuttavat ajoittain jopa aikuiselle päänvaivaa.
Ollaan sankareita kaikki
Kenttiä on lähes viisikymmentä, vaikka suurin osa niistä näyttää melkein samoilta. Taustat eivät ole millään tapaa mielenkiintoisia, eivätkä maailmatkaan tarjoa kuin perusominaisuuksia. Kerättäviä luita, pari piilotettua juttua per kenttä ja muutama tekosyy pomppia maaliin asti. Tasoloikille tuttuun tapaan tasoissa on yksinkertaisia pulmia, (unohdettavia) vihollisia ja kuoppia, joihin pudota. Elämiä on jokaista kenttää varten kolme, ja ne menetettyään pitää yrittää kyseisen kentän alusta uudelleen. Jokaisen maailman lopussa odottaa pomotaisto.
Aina välillä saadaan uusia ominaisuuksia. Y-napista vaihdetaan hahmoa, jos tilanne niin vaatii. Kisulii mahtuu pienempiin väleihin ja kiipeää seinää pitkin superkynsillään, kun taas robotti hyppii korkealle ja murskaa palikat alleen. Koiramieskin oppii uusia temppuja, kuten kaivamisen, mutta kaikkea toimintaa vaivaa yleinen tylsyys.
Tylsyyttä ärsyttävämpää on epätarkat, tahmeat kontrollit. Hahmot liikkuvat ja hyppivät kuin tervaan uitettuna. Helpotkin tasoloikkakohdat tuntuvat työltä, koska hahmoa on vaikea liikuttaa ilmassa. Tämä aiheuttaa turhaa kuolemista ja putoilua alas palikoiden päältä.
Etsi parempaa pelattavaa
Jotenkin toivoisi, että kirjasarjaan perustuvalla teoksella olisi edes hyvä ja monipuolinen taustatarina, mutta eipä Dog Man tarjoa sitäkään. Juonta ei oikeastaan ole, eikä välianimaatioita liioin tarjoilla kenttien välissä. Peliä ei ole lokalisoitu kotimaisille kielille, joten Koiramies on outo väliinputoaja. Yksinkertainen tasoloikka, joka vaatii luku- ja kielitaitoa. Tai no, voi sitä pelata ilmankin, koska ohut taustatarina on vain tekosyy hyppiä kentästä toiseen.
Neljänkympin hintaan Dog Man: Mission Impawsiblea on vaikea suositella kenellekään muulle kuin kirjasarjan tosifaneille. Parempi vainuta jotain parempaa pelattavaa.
