Kuolettavan kaunis matka

Maailmassa on huonoja ja hyviä pelejä sekä kaikkea siltä väliltä. Sitten on teoksia, jotka jäävät mieleen kummittelemaan. Tummanpuhuva Inside kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.

Kuusi vuotta sitten tanskalainen indie-kehittäjä Playdead julkaisi uniikin tasoloikan ja pulmapelin yhdistelmän. Tarina mustavalkoisessa maailmassa brutaaleja ansoja, painovoimaa uhmaavia puzzleja ja puistattavaa jättihämähäkkiä väistelleestä pikkupojasta vakuutti ehjällä kokonaisuudellaan. Debyyttipeliksi Limbo oli vakuuttava näyttö tekijätiimin taidoista, mutta samalla myös mestarillinen esimerkki onnistuneesta pelisuunnittelusta. Tapa, jolla pelaaja opetettiin huomaamattomasti – ilman sanallista opastusta – pelin saloihin, oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Sama linja jatkuu uutukaisen parissa.

Pojasta polvi paranee

Ensiaskelista asti käy selväksi, että Insiden takana on sama tiimi. Tunnistettava kädenjälki näkyy ja kuuluu kaikessa. Limbon ystävät ovat nimikkeen kanssa kuin kotonaan, mutta nopeasti käy myös selväksi että Playdeadin uutuus on täysin oma pelinsä.

Inside on muutamatuntinen otos nimettömän nuorukaisen elämästä. Synkästä metsästä alkava tarina kuljettaa pojan läpi sateisen maailman kohti tuntematonta. Pelaaja heitetään keskelle tapahtumia, joita ei sen tarkemmin pohjusteta tai avata. Anonyymi päähahmo on karkumatkalla, mutta miksi? Se jää pelaajan pääteltäväksi. Inside taipuukin ajoittain perinteisen pulmailun lisäksi hiippailuosuuksiin. Muuten seikkailu etenee kekseliään tasoloikinnan ja pulmanratkonnan merkeissä.

INSIDE_01.jpg

Peli esittelee uusia ideoita tuon tuosta, eikä se sorru liialliseen toistoon. Monipuoliset puzzlet yhdessä käsin kosketeltavan tunnelman pitävät mielenkiinnon yllä koko kampanjan ajan. Lopputekstien rullatessa alun painostava pakomatka on ottanut pari yllättävää käännöstä. Jäljelle jää vain hämmennys. Siinä missä absurdi tarina jättää pohtimaan tapahtumia, tuntuu korkealentoinen käsikirjoitus myös pienoiselta pettymykseltä. Kaikissa muissa osa-aluissa Playdeadin luomus hipookin sitten täydellisyyttä.

Kuolettavan kaunis

Tekijät ovat luoneet uskottavan kehyksen tarinankerronnalle elävästä, yksityiskohtia pursuavasta maailmasta. Pienet detaljit luovat melankolisen kauniille ympäristöille historian. Rakennukset näyttävät eletyiltä, eivätkä tapahtumat rajoitu vain ruudun etualalle. Kaukana horisontissa voi nähdä erinäisiä tapahtumia – liittyvät ne sitten päätarinaan taikka vain ihmisten rosoiseen arkeen. Pelin universumia ei kyseenalaista missään vaiheessa. Teknisesti Inside on viimeiseen asti hiottu teos, jonka kruunaa sulavan kaunis ulkoasu. Ja tällä kertaa väripaletti ei rajoitu vain mustan ja valkoisen eri sävyihin. Valolähteiden ja sitä kautta varjojen käyttö on kentissä esimerkillistä, minkä ansiosta Inside näyttää liikkeessä vielä paremmalta kuin kuvissa.

Graafinen tyyli ja hahmomallinnus ovat ottaneet askeleen realistisempaan suuntaan verrattuna studion satumaiseen debyyttipeliin. Päähahmo on kirjaimellisesti kasvoton, mutta monipuolisen animaation kautta poika on yksi pelihistorian elävimmistä hahmoista. Iso kiitos kuuluu myös fysiikkamoottorille, jonka ansiosta esineillä ja henkilöillä on todentuntuinen massa. Vuorovaikutukset tavaroiden kanssa tuntuvat aidoilta niiden käyttäytyessä odotusten mukaisesti. Playdeadin luovuus arkkitehtuurissa sekä animaatiossa luovat pohjan toimivalle kokonaisuudelle, jonka tarinallisia pääkohtia tehostetaan oikea-aikaisilla musiikkivalinnoilla sekä ääniefekteillä.

Kaunis kuolema

Limbossa pelaaja eteni usein yritys-erehdys-taktiikalla. Sama prosessi tulee tutuksi Insiden kanssa, mutta brutaaleihin kuolemiin johtavat erheet eivät tunnu yhtä tarkoitusperäisiltä ja groteskeilta. Kolmen dobermannin repiessä pojan elotonta ruumista ei naurata. Kohtaamiset koirien kanssa ovatkin pelin muistettavimpia tilanteita. Pojan juostessa karkuun raivotautista piskilaumaa ei auta kuin pidätellä henkeä ja toivoa parasta. Tarinan edetessä vastaan tulee myös muita pelottavia elementtejä, kuten loppupuolella suureen osaan nouseva vesi. Alun painostava tunnelma kääntyy täysin päälaelleen eteeristen sukelluskohtauksien astuessa kuvaan. Pinnan allakaan ei tosin saa olla turvassa.

INSIDE_03.jpg

Inside jättää paljon pelaajan tulkinnan ja tarkkailun varaan. Maailmaan on piilotettu useita salaisuuksia, jotka avaavat käsikirjoituksen koukeroita hieman. Lisäksi vastaan tulee pieniä fanipalveluksena toimivia yksityiskohtia: valokuvavedos kehittyy, jos malttaa vain odottaa, seinäkello tikittää eteenpäin sekä monia muita pieniä yksityiskohtia. Peli jättää paljon nyansseja toiselle läpäisykerralle.

Käy sisään

Limbo julkaistiin alun perin yksinoikeudella Xbox 360:lle, mutta vuosien saatossa tunnelmallisen seikkailun on päässyt kokemaan melkein laitteella kuin laitteella. Toivottavasti Playdead päästää tulevaisuudessa myös muut kuin PC- ja Xbox One -pelaajat kokemaan Insiden taian.

Playdeadin lumoava uutuus vie pelaajan unohtumattomalle matkalle kohti tuntematonta. Vaikeatulkintainen tarina on oikeastaan nimikkeen ainoa heikkous. Tanskalaisstudion minimalistinen mutta samalla eläväinen maailma kiehtoo synkkyydestään huolimatta, eikä ohjainta malta laskea alas ennen kuin kaikki tarinan viimeisetkin mysteerit ovat ratkenneet. Erinomaiset pelit herättävät keskustelua myös lopputekstien jälkeen, ja Inside on ehdottomasti yksi niistä.