Ei pöllömpi!
Käsinpiirretty, kaunis When the Past Was Around ei ole pelkillä ruusuilla tanssimista, sillä tarinan keskiössä on nuoren Edan traaginen rakkaustarina. Miten menetyksestä selviää, kun kaikki ympäristössä muistuttaa Hänestä? Muutamaan kappaleeseen jaettu tarina ei etene kronologisesti, vaan tapahtumat avautuvat takaumien kautta iloine ja suruineen. Käsikirjoitus sisältää myös ripauksen fantasiaa, koska Edan rakkaudenkohde on herrasmies – The Owl – jolla on pöllön kasvot.
Edan intohimot ja unelmat tuntuvat menettävän hohtoa, eikä aiemmin selvältä tuntuva päämäärä siinnäkään enää kirkkaasti horisontissa. Eräänä päivänä tilanne kuitenkin muuttuu, kun parikymppinen nuorukainen tapaa karismaattisen, vanhemman miehen. Miehen, jonka kannustuksella ja lämmöllä visio tulevasta on taas käsin kosketeltavissa. Yhteinen arki pyörii musiikin ympärillä, yhteisellä sävelellä. Mutta mitä tehdä, kun kohtalo astuu peliin?
Rakkautta ensi kuulemalla
When the Past Was Around kertoo tarinaansa pulmien ja tutkimisten kautta. Selkeisiin alueisiin jaetut kentät sisältävät piilotettuja esineitä, avattavia lukkoja ja ratkottavia puzzleja. Menneisyyden haamut on kohdattava askel askeleelta. Pulmat pidetään miellyttävän yksinkertaisina, jotteivat ne vie liikaa huomiota pelin todelliselta päätähdeltä, eli juonelta.
Usein tarkkaavaisuus riittää etenemiseen, mutta mukaan mahtuu muutama hieman vaivaakin vaativa aivopähkinä. Kaikkea yhdistää muistot, olivat ne sitten valokuvia, tuttu kaulahuivi tai tietty sävel. Musiikki toimii eräänlaisena punaisena lankana koko pelin läpi. Se on yhdistävä tekijä teoksen pääparille, ja yksi kappale nouseekin mukaan pulmiin asti.
Kynttilän valossa pelaten
PC-tausta näkyy toteutuksen kontrolleissa. Nimike on kirjaimellisesti osoita ja klikkaa -genren edustaja, sillä ohjaimen vasemmalla analogitatilla ohjataan verkkaisesti liikkuvaa nuolta ja A-napilla tehdään kliksuttelu. Ruudun alalaidassa oleva inventaario ei onneksi täyty esineistä, koska sen käyttö ei missään vaiheessa tunnu intuitiiviselta. Valikoitakin klikkaillaan nuolella, mikä tuntuu asteen verran kömpelöltä. Loppujen lopuksi pieni murhe, mutta kokemus kannattaa kokea hiirellä pelaten, jos siihen on vain mahdollisuus.
When The Past Was Around muistuttaa hieman ihanaa Florencea, vaikkei teos saavutakaan samanlaista herkkyyttä kuten australialainen mestariteos. Sympaattinen piirtojälki, kaunis musiikki ja sopiva kesto takaavat, että Edan menneisyyden parissa viihtyy pari iltaa. When the Past Was Aroundin tapaisille julkaisuille on tilausta, kun haluaa antaa aisteilleen muutakin kuin tartuntalukuja ja synkkyyttä. Suositellaan pelaamaan kynttilänvalossa.
