Tuoreen konsolisukupolven kynnyksellä verkkoja viskelevä, New Yorkin naapuruston oma supersankari on jälleen ajankohtainen. Tällä kertaa pääosa otsikoista kuuluu tosin Miles Moralesin tähdittämälle lisäosalle. Onpa mainio uutukainen arvioitu peräti kahdesti KonsoliFINin sivuilla: klik ja klik. Marvel’s Spider-Man: Miles Morales Ultimate Edition -nimihirviön lunastavat PlayStation 5 -pelaajat saavat bonuksena pääsyn myös alkuperäisen seikkailun remasteroidun painokseen.
Ultimaattinen versio, jota et tiennyt tarvitsevasi
Marvel’s Spider-Man Remastered on hämmentävä tapaus muutenkin kuin kovin rajoitetun hankintakanavansa vuoksi. PlayStation 4 -versio oli nimittäin kaikin puolin niin onnistunut ja ennen kaikkea teknisesti hiottu tuotos, ettei pelatessa tullut kertaakaan mieleen haluavansa kokea sen jotenkin ehostetumpana. Parissa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon, ja uuden konsolisukupolven mahdollistama sulavuus niin ruudun tapahtumissa kuin etenkin lataustaukojen suhteen tekee lopputulokselle hyvää.
Remasterointi tehdään siinä mielessä pieteetillä, että erot entiseen eivät hyppää välittömästi silmille. Vasta pidemmän session jälkeen havahtuu, miten vaivattomasti ja saumattomasti kaikki toimii näyttäen samalla vielä pykälän nätimmältä. Tehtävien aloitukset tai rakennuksien sisään siirtymiset sujuvat ilman erillisiä lataustaukoja, joten tarina soljuu eteenpäin kuin hyvässä elokuvassa ilman immersion tappavia mainostaukoja.
Kunhan seikkailussa pääsee siihen vaiheeseen, että pikasiirtymät näyttelevät isompaa roolia kaungin laidalta toiseen hypellessä, sujuvat myös teleporttailut miltei silmänräpäyksessä ilman kiusallista metrossa istuskelua. Etenkin akuutista keräilyvietistä kärsiville ennennäkemätön ripeys siirtymissä on kerrassaan loistava uudistus tuoreella konsolisukupolvella. Viimeistään nyt avoimen maailman peleissä on ihan pakko kerätä kaikki!
Tarjolla singahtelevia säteitä tai sulavia ruutuja
Nykytrendin mukaisesti pelaajan annetaan valita usemman graafisen asetuksen väliltä. Näkymien laadukkuuteen panostamalla ruutu päivittyy suurin piirtein samaan tahtiin kuin alkuperäisessä, mutta resoluutio sekä tekstuurien yksityiskohdat nostetaan seuraavalle tasolle, ja Ray Tracing -säteenseurannan taikatemput isketään kehiin elävöittämään yleisilmettä. Puhtaasti sulavuutta painottavassa moodissa ruudunpäivitys tuplataan ylimääräisestä kuorrutteesta säästämällä, minkä ansiosta tapahtumat soljuvat silkinpehmeästi.
Kirjoitushetkellä saapunut päivitys toi valittavaksi vielä kolmanen vaihtoehdon, eli säteenseurannan tuen yhdistettynä sulavuuteen. Tämä saavutetaan karsimalla esimerkiksi jalakulkijoiden ja liikenteen määrästä. Kaikissa vaihtoehdoissa on puolensa, mutta oma valinta kohdistui viimeksi lisättyyn vaihtoehtoon. Kaupungilla vauhdikkaasti svengailessa pienempien yksityiskohtien bongailu kun on huomattavasti vaikeampaa kuin sulavuudesta nauttiminen. Moodien välillä vaihtelu on ripeiden lataustaukojen ansiosta joka tapauksessa suhteellisen vaivatonta, vaikka muutos vaatiikin paluuta edelliseen tallennuspisteeseen.
Miles Moralesin ihastuttaviin talvimaisemiin ja eläväisiin hahmomalleihin verrattuna remasterointi ei veny graafisesti ihan samanlaiseen tykitykseen, mutta jälki on joka tapauksessa erittäin mallikasta. Yksityiskohtia pursuava kaupunki on edelleen kokonaisuuden kirkkain päätähti. Peter Parkerin nuorennusleikkaus päivitetyn kuontalon ansiosta on onnistunut, vaikka ajatus tuntui alunperin hieman turhalta. DualSensen tuomia ehostuksia pelaamiseen markkinoitiin niin ikään innokkaasti, mutta Spider-Manin kohdalla efekti jää kovin puolinaiseksi. Sen kummemmin "uuden sukupolven" tärinät kuin liipasinten tuntuma eivät aiheuta valtaisia tunteenpurkauksia.
Vakuuttaa säröistä huolimatta
PlayStation 4:llä kesken jäänyttä tallennusta pääsee hyödyntämään remasteroinnissa. Prosessi saisi sujua sulavamminkin, sillä vanhat tiedot pitää käydä erikseen siirtämässä edellisestä versiosta vielä näin pilvitallennusten aikakautena. Asiaan ei tullut paneuduttua lainkaan ennen arvosteluversion saamista, mutta onnenkantamoisena väistyvän sukupolven painos majaili vielä ulkoisella kiintolevyllä. Homma sujui pienen ihmettelyn jälkeen lopulta kommelluksitta. Sen sijaan pari jäätymistä onnistuivat oikeasti tappamaan tunnelmaa, kun koko konsoli heitti itsensä melko lailla täydelliseen jumiin. Toivon mukaan ongelma viilataan kuntoon joko laitteen tai pelin päivityksellä, sillä se löi ikävän särön muutoin hiottuun kokonaisuuteen aiheuttaen huolta mustavalkoisen monoliitin kestävyydestä.
Mikäli alkuperäinen Spider-Man jäi jonkin huonon tekosyyn varjolla kokematta, ja Miles Morales kiinnostaa uuden konsolin kaveriksi, on nyt tuhannen taalan paikka investoida ultimaattiseen hämispakettiin. Kaiken jo keränneille seittisankareille ylimääräinen sulavuus tai kauniimmin heijastelevat pilvenpiirtäjät tuskin motivoivat palaamaan Parkerin pöksyihin. Oma tallennus jäi aikoinaan läpipeluun jälkeen muilta osin vaillinnaiseksi, joten remasteroinnin turvin matkaa oli kieltämättä mahtava jatkaa. Vielä kun mukaan ängetään kaikki parin vuoden aikana ilmestynyt lisäsisältö sekä uusia pukuja haalittavaksi, on kyseessä äärimmäisen vakuuttava ja tuhti kokonaisuus.
