Kaikkien aikojen seikkailu
Hyrulella ei pyyhi hyvin. Luonnonilmiöiden, tautien ja nälänhädän riivaama valtakunta vaikutti pitkään olevan lopullisesti tuhon oma. Eräänä päivänä mysteerinen muukalainen saapui kuninkaan puheille. Itseään Agahnimiksi kutsunut tummanpuhuva hahmo paljastautui monitaitoiseksi velhoksi. Kykyjään käyttämällä hän nosti universumin uuteen kukoistukseen ja voitti itselleen kaikkien luottamuksen prinsessa Zeldaa lukuun ottamatta. Taikurilla oli kuitenkin pahat mielessään ja pian hän manipuloikin kuningasta sekä tämän pahaa-aavistamatonta vartijakaartia tanssimaan oman pillinsä mukaisesti. Nuoria neitoja ja taikaesineitä alkoi häviämään mysteerisesti. Lopulta pääpahikseksi paljastunut Agahnim sai tietoonsa, että häntä epäilevä prinsessa onkin legendaarisen seitsemännen tietäjän jälkeläinen. Tästä vihastuneena polttavalta aavikolta kotoisin oleva roisto vangitutti nuoren Zeldan ja lukitutti tämän haltuun ottamansa linnan synkimpään tyrmään. Kaikki toivo ei kuitenkaan ollut mennyttä. Kahlittu hallitsijatar käytti telepaattisia kykyjään ja kutsui läheisessä kylässä asuvan Link-pojan luokseen. Painajaisunestaan herännyt pienikokoinen sankari päätyi ottamaan vaikealta näyttäneen pelastamistehtävän kontolleen.
Näin alkaa Super Nintendolle aikapäiviä sitten julkaistu Legend of Zelda: A Link to the Past, yksi kaikkien aikojen parhaista videopeleistä. 16-bittisen kulta-ajan keskivaiheille osunut Nintendon tuotos oli legendaarisen Shigeru Miyamoton käsialaa ja se toimi pitkään eräänlaisena merkkipaaluna tuleville mahtijulkaisuille. Miljoonia myynyt tekele oli aikansa suurin hitti. Nyt, kymmenen vuoden jälkeen, Kyoton viihdetehdas näki parhaaksi nostattaa tämän klassikon pölyisestä haudastaan. Uudelleensyntymän myötä peli konversoitiin käännöskoneena itseään tunnetuksi tehneelle Game Boy Advancelle, tyrkättiin uusiin kuoriin ja ympättiin markkinoille. Lopputulos on nostalgista videopelihistoriaa.
Voimankäyttö sallittua
Kaikki Zelda-seikkailun peruselementit ovat tässä saagan kolmannessa osassa yhä paikallaan. Taistelut käydään reaaliajassa, turhasta vuoropohjaisuudesta välittämättä. Sotilaita ja erinäisiä mönkijöitä kurmotetaan aluksi vain miekalla, mutta myöhemmässä vaiheessa pelaajan käyttöön annetaan useita lisätavaroita. Näihin kuuluvat mm. pommit ja eri ominaisuuksilla varustettuja nuolia sinkoava jousipyssy. Silloin tällöin vastaan tulee myös seikkailua edistäviä hyödykkeitä, kuten nopeamman juoksun mahdollistavat sprinttisaappaat, sekä painavien esineiden nosteluun tarkoitetut voimahanskat. Kaman puutteesta kärsivät sankarit voivat myös tuhlata pelin varrella keräämiänsä rahoja kauppojen ylihintaiseen tarjontaan.
Normaalin toiminnan lomassa kärsivällisyys on Link to the Pastin pelimaailman suurin hyve. Tutkimista painottava pelimekaniikka vaatii lähes joka kolkan perinpohjaista tutkimista. Suurin osa ajasta kuluu edelleen pitkähköissä luolastokokonaisuuksissa, mutta aina silloin tällöin tehtävänä on syynätä joku pelimaailman kylistä tietyn erikoistavaran toivossa. Sormi voi mennä suuhun, ennen kuin jostain talosta löytyy se ovelasti piilotettu salakäytävä.
Menoa helpottaa erinomainen ohjattavuus. Päähahmo liikuskelee ympäriinsä mukavan vaivattoman oloisesti. Kepeää meininkiä katkoo kuitenkin mahdollisuus vuorotella "valoisan" ja "pimeän" maailman välillä. Jonkin aikaa kampanjassa edettyään Link löytää mysteerisen apuvälineen, jonka avulla hän pystyy teleporttaamaan itsensä pelimaailman pahaan osaan. Synkemmässä vastineessa eroavaisuuksia löytyy ihmisten käyttäytymisen ohella myös ympäristöstä - siltojen sijainneissa ja muissa yksityiskohdissa löytyy eroavaisuuksia. Silloin tällöin jumiin jääneen pelaajan onkin haravoitava molemmat alueet ennen matkan jatkumista.
Kaikilla tähän ei riitä kärsivällisyyttä. Turhautumiskerrointa lisäävät entisestään paikoin jopa pirullisen vaikeat ongelmanratkaisukohdat sekä energiana toimivia sydämiä ahkerasti vähentävät loppuhirviöt. Kaikenlaisen universumia koossa pitävän oheissälän perässä juostessaan pelaaja ei kuitenkaan tunne itseään petetyksi, sillä tallentamaankin pääsee milloin tahansa. Muutaman kymmenen tunnin mittainen seikkailu vaatii joka tapauksessa kärsivällistä panostamista. Jokaisesta mukaan ängetystä koukusta nauttiakseen pelaajan pitää pystyä arvostamaan Linkin seikkailujen monisäikeisiä elementtejä. Roolipelistä tässä ei missään tapauksessa ole kyse. Kyseessä on pikemminkin toimintapainotteinen seikkailuelämys kevyillä RPG-elementeillä höystettynä.
Se toinen tarina
Käännöspelien tulvasta tuskastuneet GBA-pelaajat saavat kaikesta huolimatta rahoilleen vastinetta Link to the Pastin parissa. Usean kasetin omistajat pääsevät nimittäin nauttimaan paketin toisesta tuotoksesta, moninpelihurmokseen suunnatusta Four Swordsista. Tässä kokonaan uudessa kokonaisuudessa prinsessa Zelda on jälleen onnistunut joutumaan pahuuden voimien kaappaamaksi. Sankarimme tehtävänä on pelastaa viaton neitokainen, mutta tällä kertaa maailmanpelastaminen ei onnistukaan yksin. Metsästä löytyvän erikoisvärkin avulla Link pystyy onneksi kopioimaan itsensä neljäksi eri hahmoksi.
Eteneminen pohjautuu tällä kertaa täysin mukana olevien pelaajien tiimityöskentelyyn. Suurin osa luolastojen ongelmista vaatii nerokasta yhteispohtimista. Sama pätee myös pomotaisteluihin ja mukana olevien erikoiskykyjen hyväksikäyttöön. Näistä viimeisin ominaisuus on varsin mielenkiintoinen, sillä kopiosankareilla voi Neljän Miekan tarinassa olla käytössään vain yksi ominaisuus kerrallaan. Alussa on tehtävä valinta juoksubootsien, lentoviitan ja muiden hyödyllisten värkkien väliltä. Tietystä kohdasta pääsee ohi vain oikeaa kykyä käyttämällä, joten mietintämyssy on syytä asettaa tanakasti päälaelle.
Tälläinen innovaatio on uutta Zelda-sarjalle. Kommunikoinnin avulla eteneminen on nerokas idea ja sitä osataan hyödyntää täydellisesti. Mukaan on myös laitettu moninpeleille tyypillinen kilpailuelementti. Kaikki keräävät tasoista löytyviä rahoja yhteiseen kukkaroon, mutta kentän lopussa jokaisen saalis jaetaan erillisiin kasoihin. Eniten käteistä poiminut palkitaan lämpimällä kädenpuristuksella ja palkintokaappiin sijoitettavalla mitalilla.
Four Swordsin tarjoama pelillinen anti on lopulta varsin laihahkoa, sillä sivujuonteena toimiva seikkailu kestää vain muutaman tunnin verran. Tarina on kuitenkin suunniteltu sen verran älykkäästi, että sen tarjoamat haasteet muuttuvat mukana olevan pelaajamäärän mukaan. Maailman pelastaminen on nautinnollisinta neljän hahmon voimin, mutta vähemmälläkin määrällä selviää varsin mainiosti. Vaikeusastekin osaa porrastaa itsensä konsoleita kädessä pitävien kopiosankarien mukaisesti.
Nostalginen fantasiamatka
Pinttyneimmat retrokääkät ilahtunevat tiedosta, että Link to the Past pysyy grafiikkansa osalta äärimmäisen uskollisena alkuperäiselle Super Nintendo -versiolle. Kaikki elementit värikkäästä peliympäristöstä särmikkäisiin vihollisiin ja loppuun asti hiottuun animaatioon vakuuttavat yhä erinomaisella otteellaan. Ajan hampaan vaikutus on joka tapauksessa paikka paikoin näkyvissä ja Four Swordsiin verrattuna vanhan SNES-klassikkon visuaalinen anti on suhteellisen heikoissa kantimissa. Nostalgisesta elämyksestä on yhä kysymys, mutta pieni kasvojenkohotus olisi silti ollut paikallaan.
Onneksi samat pinttyneet käsitykset eivät ole ulottuneet äänipuolelle, jota on selvästi rukattu Game Boy Advancen ominaisuuksille sopivammaksi. Taustalla soivat kappaleet ovat selvästi joutuneet käymään läpi pientä uusintamiksausta. Kaikki klassiset Zelda-teemat ovat yhä omalla ansaitulla paikallaan, mutta Koji Kondon sävellyksiin on selvästi tullut uutta pontta tuoreiden ideoiden ansiosta. Uusi näkemys sopii Linkin seikkailujen auraaliseen altiin erinomaisesti ja tunnelma onkin edelleen katossa mahtipontisen musiikin säestäessä viimeisen vastustajan kanssa käytävää eeppistä taistelua.
Legend of Zelda säilyttää yhä vetovoimansa yhtenä kaikkien aikojen klassisimmista videopelisarjoista. Vuonna 1987 versonnut tuotos on sittemmin saanut tukuittain toinen toistaan laadukkaampia jatko-osia. Linkin tarinoiden jatkumo on merkittävä ja siksi noin kymmenen vuoden takaisen SNES-klassikon uudelleenlämmittely haiskahtaakin halpamaiselta rahastukselta. Totuus on kuitenkin se, että audiovisuaalisista vajavaisuuksistaan huolimatta A Link to the Past on vielä tänäkin päivänä kiistaton klassikko. Jo se oikeuttaisi maksamaan tästä tuoreesta paketista täyden hinnan, mutta runkoon pultatun Four Swords -moninpelin myötä Nintendon uutuus on yksi tämän hetken laadukkaimpia yhdistelmäjulkaisuja.
