Kastemato avaruuspuvussa
Kastemadot ovat harvemmin päässeet tähdittämään videopelejä, mutta Earthworm Jim -sarja on tehnyt poikkeuksen tähän kaavaan. Sega Megadrivella debytoinut Jim on tuiki tavallinen kastemato lukuun ottamatta supervoimia, jotka hän sai ryömittyään maasta löytämänsä avaruuspuvun sisään. Peli oli melko menestyksekäs ja poiki useiden konsoliversioiden lisäksi jopa TV-sarjan, jota esitettin täällä Suomessakin jokunen vuosi sitten kummastusta herättäneellä nimellä Jimi Matala. Nyt Jimin seikkailut ovat kääntyneet GBA:lle, ja kyseessähän on pelisarjan toinen osa.
Tarinan juoni on mitäänsanomattoman yksinkertainen: Paha Psycrow kaappaa Jimin rakkaan prinsessan What's-her-namen aikeinaan mennä tämän kanssa naimisiin tullakseen galaksin hallitsijaksi. Koska Jim ei voi vain jäädä pyörittelemään peukaloitaan, lähtee hän kostoreissulle hakemaan naisensa takaisin. Jimin on seurattava Psycrowta ja prinsessaa planeetalta toiselle ja estettävä Las Vegasin aurinkokunnassa tapahtuvat pikahäät.
Aidosti hauska..
Alkuperäinen Earthworm Jim 2 oli omaperäistä ja hivenen kummallistakin huumoria viljelevä tasohyppely, eikä GBA-käännöksessä ole huumori kärsinyt. Jimin on edelleen väisteltävä taivaalta putoilevia eläkeläisiä, vihollisina nähdään kultakalamaljalla keilailevia koiria ja tasojen välillä kaksi lehmää onnittelee pelaajaa tason läpäisystä.
Pelin vaikeustaso ei päätä huimaa ja sen haaste tuleekin lähinnä huonosta suunnittelusta. Millintarkat hypyt eivät toimi ideaa pidemmälle huonon törmäystarkistuksen takia. Jim putoilee melko usein kallionkielekkeiden ja joskus jopa lattiankin läpi.
..ja aidosti ruma peli
Vaikka huumori ei ole kärsinyt käännöksessä, ei grafiikasta voida sanoa samaa. Taustat ja hahmot ovat rumia pikselimössökasoja, jotka liikkuvat todella kankeasti. Animaatiot eivät edes sulaudu kunnolla yhteen, vaan hahmot töksähtelevät animaatiosta toiseen. Ja vaikka EWJ2 on GBA-standardeillakin ruma peli, se ei aina toimi niin kuin pitäisi. Peli on kaikkea muuta kuin sulava ja tästä johtuen Jim vastaa toisinaan pelaajan käskyihin viiveellä.
EWJ2:n musiikki on kamalinta mitä olen kuullut pitkään aikaan. Heti ensimmäisen kentän tunnuskappale sai minut etsimään valikoista musiikin vaimentamista, mutta turhaan. Pelin musiikkia ei yksinkertaisesti voi kuunnella. Äänitehosteet ovat yksinkertaisia mutta suurimmaksi osaksi ihan toimivia, joitain aivan kamalia pätkiä lukuun ottamatta.
Jimin erikoiskykyihin kuuluu muun muassa pelin kuuden eri aseen käytön lisäksi taito ruoskia vihollisia itsellään tai leijailla selkärepustaan aukeavalla räkälaskuvarjolla turvaan. Repussa asustelevaa räkää käytetään myös erilaisten rotkojen yli heilahteluun lätkäisemällä se kiinni katossa oleviin limatahroihin. Kontrolleihin tottuu melko nopeasti, mutta liikkeistä esimerkiksi ruoskiminen tuppaa jäämään käyttämättä lähes kokonaan.
Huonon suunnittelun hedelmä
EWJ2:n 10 pelitasoa ovat melko vaihtelevia, ja perinteisen tasohyppelyn lisäksi pelimuotoja on kolme erilaista: koiranpentujen pomputtelua vaahtokarkin päällä talosta toiseen; lintuperspektiivistä kuvattua raketilla lentelyä sekä leijailua Jimin ilmatäytteisen pään varassa. Eri pelityylit tuovat mukavaa vaihtelua tavalliseen tasohyppelyyn, mikä jääkin pelimuodoista huonoimmaksi.
Yksi pelin ärsyttävimmistä puolista on ehdottomasti sen salasanatallennus. Jokaiselle kentälle on oma kahdeksanmerkkinen salasanansa, joka ei ole mikään oikea, lausuttava sana, vaan satunnainen kirjain- ja numeroyhdistelmä. Salasanojen pitäminen ylhäällä erilaisilla muistilapuilla on turhauttavaa, varsinkin jos laput sattuvat katoamaan, kuten allekirjoittaneelle kerran kävi. Jossain äärimmäisen nerokkaan suunnittelun puuskassa pelintekijät ovat päättäneet, että elämien loputtua peli on aloitettava kokonaan alusta ilman mitään mahdollisuuksiakaan tason uudelleenpelaamiseen. Tämän ominaisuuden ärsyttävyyttä lisää myös se, että pelin salasanat sisältävät niin elämien, kuin myös energian sen hetkisen määrän. Eli jos aloitat tason vähillä energioilla ja ilman lisäelämiä, joudut aloittamaan sen aina samasta lähtöasetelmasta naputeltuasi salasanan koneeseen.
Earthworm Jim 2 olisi pelinä oikein mainio, mutta GBA-käännöksessä tulleet viat ja puutteet estävät pelistä nauttimisen liian pahasti. On sääli huomata, miten pelin omaperäinen, joskus aidosti hauska huumori ja monet hyvät ideat on heitetty hukkaan hutiloidun käännöksen ja luokattoman toteutuksen takia, ja todeta EWJ2 taas yhdeksi dollarin kuvat silmissä tehdyksi käännökseksi, jonka olisi voinut jättää suosiolla tekemättä.
