Alkuvuoden mielenkiintoisten indiepelien joukkoon lukeutuu tarinavetoinen resurssienhallintapeli Yes, Your Grace. Pelissä ohjataan Daverinin valtakunnan kuningas Erykiä, jonka valinnoista on kiinni pienen kuningaskunnan kohtalo ulkovaltojen poliittisessa ristipaineessa. Painetta ja tiukkoja valintoja riittää, varsinkin kun kuninkaalle on syntynyt ainoastaan tyttäriä, eikä kuningassuvun jatkuvuus ole siten varmistettu.
Lähtölaskenta kohti tuhoa
Koko peli rakentuu pitkänä takaumana kohti alussa paljastettavaa lopputilannetta, jossa kakka osuu tuulettimeen ja vihollislauma puskee muurin portista läpi. Näin käynnistyy lähtölaskenta kohti katastrofia. Toiminta tapahtuu oivaltavasti eräänlaisena resurssienhallinta- ja seikkailupelin yhdistelmänä. Yksi vuoro eli viikon mittainen jakso käynnistyy valtaistuinsalista, jossa sekalainen sakki kaipaa kuninkaalta audienssia. Seurakunta on todella vaihtelevaa, sillä mukaan mahtuu niin vieraiden valtojen lähettiläitä kuin satunnaisia alamaisia, joiden kanat ovat kateissa. Ei ihme, että kuninkaalla on stressi päällä, jos pienimpiäkään asioita ei delegoida alaisille. Etenemisen myötä käyttöön avautuu uusia metsästäjän ja noitur... noidan kaltaisia agentteja, joita voi lähettää auttamaan alamaisia.
Usein kuninkaalle saapuvat pyynnöt vaikuttavat valtakunnan resursseihin, joita ovat kulta, ruoka, onnellisuus ja sotilaat. Mikään kolmesta ensimmäisestä ei saa pudota liian matalalle, tai käy köpelösti. Sotilaiden tarve perustuu siihen, että tiettyinä ennalta ilmoitettuina hetkinä valtakuntaan kohdistuu hyökkäys, jolloin puolustuksen olisi syytä olla valmiina. Nämä pitkähköt valmistautumisjaksot muodostavat pelin toimivan rytmillisen rungon, sillä pelaajalla on jatkuvasti päällä jokin keskipitkän aikavälin tavoite, jossa on syytä onnistua. Sotilaiden rekrytoinnin lisäksi resursseja voi käyttää erilaisiin investointeihin ja puolustusrakennelmiin.
Resurssienhallinnan lisäksi kuningas voi seikkailla kuninkaanlinnan eri huoneissa keskustelemassa perheensä ja alamaisiensa kanssa. Vaikka mukana on myös vähäinen määrä kliksuseikkailua, on suurin osa toiminnoista keskustelua, josta muodostuu pelin tarinallinen runko. Turinointi onkin pelin parasta antia. Erykin nuoret tyttäret ovat aitoja persoonallisuuksia kasvukipuineen, eikä ajatus satunnaiselle poliittisesti relevantille prinssille naittamisesta ole kaikille houkuttelevaa. Valtakunnan ja perheen tarpeiden välillä on jatkuvaa ristiriitaa, ja lopulta myös pelin loppuratkaisut riippuvat pelaajan tekemistä valinnoista. Hahmot ovat eläviä, ja heihin muodostuu aito tunneside. Tämä on hieno saavutus!
Vapaita valintoja vai erilaisia ratakiskoja?
Resurssienhallinta ei ole kovin vaikeaa tai syvätasoista, vaikka siinä onkin mahdollista epäonnistua tuhlailevaisella käytöksellä. Monet investoinneista ovat kuitenkin itsestään selviä, eikä laajaa investointiohjelmaa ole vaikeaa viedä läpi. Yes, Your Grace joutuu tasapainoilemaan resurssienhallinan ja tarinavetoisuuden välillä. Koska resurssienhallinnassa mahdollisuuksien määrä on hyvin laaja, mutta tarinapolkujen määrä on rajallinen, joudutaan pelaaja ajoittain pakottamaan tietyille raiteille. Esimerkiksi pelasin alkupelin niin resurssitehokkaasti, että olin ensimmäisessä isossa taistelussa jatkuvasti voitolla. Kuitenkin kuningas noudattaa oletusjuonta, jossa pelaajan on oltava altavastaajana, jolloin Eryk voivottelee jatkuvasti taistelun kulun surkeutta ja pitää taistelun lopussa tapahtuvaa skriptattua käännettä pelastavana ihmeenä. Turhauttavaa, sillä en olisi tarvinnut jumalaa koneesta! Ainakin ensimmäisellä pelikerralla illuusio pitää kuitenkin lähtökohtaiseti otteessaan, ja erilaisia pelaajan valinnoista riippuvia loppuratkaisukombinaatioita on satoja.
Paras verrokki pelille on 90-luvun lopun klassikko King of Dragon Pass, joka kertoo pronssikautisen heimon kohtalosta lohikäärmesolassa diplomatian ja resurssinhallinnan keinoin. Molemmat pelit onnistuvat virittämään tunnelman siitä, miten vaikeita valintoja heimonsa johtaja joutuu tekemään, mutta samalla myös synnyttämään syvän rakkauden omiansa kohtaan. Yes, Your Grace ei tarjoa yhtä monipuolista resurssienhallintajärjestelmää kuin King of Dragon Pass, mutta se onnistuu tarjoamaan selkeämmän tarinallisen viitekehyksen. Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua – siinä on hyvän pelin resepti!
