XCOM: Chimera Squad luottaa hetki sitten arvostellun Gears Tacticsin tavoin suorasukaiseen toimintaan. Ihmisistä ja avaruusolioista koostuva ryhmä lähetetään selvittämään pormestari Nightingalen murhaa, jonka takana saattaa olla jokin kolmesta isosta rikollisjärjestöstä. Temmellyskenttänä ei ole enää koko planeetta Maa, vaan toiminta keskittyy kaupunkiin nimeltä 31 ja sen eri osiin.
Tarinaa ryydittää vahvasti huumori, ja hahmojen välinen dialogi perustuu pitkälti sarkastiseen piikittelyyn. Sarjakuvamainen ulkoasu vie myös yleisfiilistä kauemmas emosarjan synkistelystä, mikä sopii uuteen julkaisuun täydellisesti.
Nujerra vihollinen
Pointtina jokaisessa tehtävässä on listiä viholliset annettujen määräysten mukaan. Toiminta alkaa aina murtautumisvaiheesta, jossa hahmot asetellaan haluttuun sisäänmenojärjestykseen. Vihollisen voi yllättää yleensä kahdesta tai kolmesta paikasta, mutta valinnan mukaan tiimi saa etuja ja puutoksia. Matrixmainen hidastus pamahtaa valinnan jälkeen päälle, jonka aikana voi rauhassa puntaroida kenet kannattaa ottaa ensiksi hengiltä. Jos hyökkäys onnistuu, vihollisten status muuttuu joko aggressiiviseksi tai yllätetyksi. Aggressiiviset pahikset käyvät taistelun alettua tosissaan päälle.
Hidastuksen aikana voi päättää myös hypätä suoraan suojaan, jolloin hahmot saavat automaattisesti hyötyjä sekä väistöliikkeisiin että puolustukseen. Harvoin kuitenkaan syntyy tilanteita, joissa puolustustaktiikkaa kannattaa suosia hyökkäyksen sijaan. Mitä useamman vihollisen saa napsittua alussa jo pihalle, sitä parempi.
Taistelu itsessään on aika yksinkertaista, mutta hahmokohtaiset ominaisuudet tekevät siitä monipuolista. Miehistö ansaitsee kokemuspisteitä tehtävien lopuksi, ja ne aukaisevat uusia erikoisiskuja. Sankarit voivat käyttää iskuja muun muassa murtautuessaan vihollistukikohtaan tai taistelun aikana. Esimerkiksi käärme Torque myrkyttää vihollisen sylkäisemällä tämän päälle. Hän voi myös napata ukot lähitaisteluun pitkällä kielellään ja sen jälkeen kuristaa ne hengiltä. Tohinan aikana hahmot tietysti veistelevät kuivia vitsejä niin vihollisille kuin toisilleen.
Pidetään kaupunki ruodussa
Pyssyttelyn lisäksi Chimera Squad sisältää pieniasteista managerointia. Tiimiläisiä voi lähettää kouluttautumaan tai tekemään tutkimuksia, enää ei siis tarvitse palkata erikseen tiedemiehiä. Toiminta verottaa kuitenkin aina yhden tai kaksi tiimiläistä valinnasta riippuen, mutta sillä ei hirveästi ole väliä, koska tehtävään saa maksimissaan mukaan vain neljä ukkoa.
Opiskelun ohella managerointi tapahtuu kaupunginosissa. Näihin voi palkata kenttäryhmiä, jotka keskittyvät vartiointiin, rahoitukseen tai teknologiaan. Jokaisesta kolmesta nettoaa eri bonuksia, kuten esimerkiksi rahaa tai elerium-valuuttaa. Kaupunginosien levottomuudet kasvavat päivä päivältä suuremmaksi, ja näitä on tärkeä hillitä. Se tapahtuu käytännössä suorittamalla niihin kohdistuvia tehtäviä tai hyödyntämällä managerille suotuja etuuksia, kuten kulmakunnan levottomuuden jäädyttämistä. Erikoisuuksia ei voi kuitenkaan käyttää mielivaltaisesti, sillä niissä on pitkä latausaika. Niille ei ole onneksi tarvetta kovin usein, ja pelkästään tehtäviä tekemällä haasteista selviää nopeasti.
Ei liian vakavaa XCOMeilua
XCOM: Chimera Squad on tarinavetoisempi kuin aikaisemmat julkaisut, mikä ainakin näin maallikon silmin tuntuu hyvältä ratkaisulta. Tiimiläisten monipuolisuus tuo moniulotteisuutta taisteluihin, kun ulkoavaruuden vahvistukset muokkaavat etenemistä. Käytössä on nyt paljon muutakin kuin vain pelkät pyssyt.
Jo helpoimmalla vaikeusasteella tulee kuitenkin selväksi, että toiminta ei ole pelkkää läpsyttelyä. Koska pelissä eteneminen vaatii taktista ajattelua, voi tehtävä kosahtaa nopeasti väärien valintojen seurauksena. Isoin muutos aikaisempaan on, että sankarit eivät saa kuolla. Jos näin käy, tehtävä kelautuu takaisin aloituspisteeseen. Helpolla vaikeusasteella tekoäly ei kuitenkaan ole niin julma, ja automaattinen tallennuskin tapahtuu lähes jatkuvalla syötöllä.
XCOM: Chimera Squad maistuu jollakin tapaa paremmin kuin esimerkiksi XCOM 2, vaikka sekin oli koukuttava teos. Yleinen kevyempi fiilis tekee puuhastelusta helposti lähestyttävämpää. Ainoastaan teoksen yksinkertaisuus saattaa käydä pidemmän päälle puuduttavaksi, sillä taistelu tai managerointi ei juuri muutu etenemisen aikana suuntaan tai toiseen. Puutoksia korjaa tosin modiyhteisö, johon on jo nyt luotu paljon kamaa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Khimaira-ryhmään, sillä vaivainen parin kympin hintakaan ei verota kukkaroa liiaksi.
