Fantasia-annos ilman alkuruokaa
Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring perustuu samalla nimellä kulkevaan J.R.R. Tolkienin kynäilemään uskomattoman suosittuun fantasiakirjaan. Romaanin tavoin maailman kohtalon päättävää sormusta on suojeltava pahan voimilta ja virtuaalisessa Keskimaassa seikkailtaessa kohdataan mitä moninaisempia hahmoja, koetaan dramaattisia juonenkäänteitä ja pistetään ohessa muutama sata örkkiä lihoiksi. Konsepti ei ole järin mielikuvituksellinen. Lisää huolenaihetta herättää se mielenkiintoinen fakta, että pelin luoneen Pocket Studiosin meriittilistalta löytyy mm. Game Boy Advance -käännös tittelistä nimeltä Army Men: Operation Green. Lisenssipelien huonon maineen muistaen lähtökohdat eivät todellakaan olleet mitkään kovin mairittelevat, mutta tekijät tarttuivat rohkeasti härkää sarvista.
Pelissä astutaan nuoren hobbitin Frodon ja tämän lukuisten ystävien saappaisiin. Tarinan varrella kasvavaa veikeää sankarijoukkiota kävelytetään ympäri jo moneen otteeseen tutuksi tulleita maita ja mantuja. Kylissä parannellaan hahmoja, jutellaan siellä asusteleville ihmisille ja ostellaan kaikenlaisia tavaroita jo tutuksi tulleeseen roolipelimaiseen tyyliin. Kaupungista toiseen matkatessaan pelaaja joutuu usein mittelemään voimiaan erilaisten mönkijöiden kanssa. Vuoropohjaisina käytävät taistelut ovat pitkäveteisiä kokemuksia hidastempoisuudensa takia. Ylivedettyjen animaatioiden takia yksinkertaisesti toteutetuissa kamppailuissa vierähtää helposti useampikin minuutti kerrallaan. Pelaaja ehtii helposti käymään jääkaapilla sankareiden tuskaillessa miekaniskujensa kanssa. Ikävää turhautumista esiintyykin usein. Kaiken kruunaa se valitettava tosiasia, että taisteluista ei saa lainkaan kokemuspisteitä tai mitään muutakaan palkintoa. Vaivanpalkkaa on erilaisten hahmobonusten muodossa luvassa vasta, kun tarinassa etenee tiettyyn pisteeseen. Tämä lisää mielenkiinnottomuutta entisestään.
Kehitysajasta tinkimättä
Tarinankerronta on raskasta ja oudon hiomatonta. Tekijät ovat selvästi yrittäneet änkeä kaikki 500-sivuisen kirjaeepoksen juonikuviot mukaan peliin tässä kuitenkaan onnistumatta. Vaikka The Fellowship of the Ring seuraa kirjan tapahtumia uskollisesti, niin dialogin vähyyden lisäksi myös vapauden puute syö videopeliversion uskottavuutta. Alueita voi tutkia suhteellisen laajalti, mutta takaisin ei eri kaupunkien välillä voi kulkea. Seuraavan tärkeän etapin saavuttaessaan menneisyyteen ei enää ole paluuta. Tämä aiheuttaa ikäviä ongelmia, sillä pelin etenemisen kannalta tärkeitä tavaroita voi helposti jäädä jälkeen. Mokan tajutessaan takaisin ei enää pääsekään ja jos tallennusta ei ole tehnyt ajoissa, niin pahimmassa tapauksessa koko seikkailun joutuu aloittamaan alusta.
Viimeistelemättömyyttä huokuvat myös lukuisat lopulliseen myyntikappaleeseen jääneet bugit. Joskus vastaan astelevista vihollisista voi astella suoraan lävitse. Toisinaan taas pelloilla partioivat vastustajat eivät tekoälyttömyydessään edes huomaa pelaajan ohjastamaa sankarijoukkiota, vaan kävelevät muina miehinä heidän ohitseen. Näiden pienien ohjelmointivirheiden lisäksi mukana ei enää onneksi ole Yhdysvaltojen versiota vaivannutta koko pelin kaatavaa koodiongelmaa. Kovin hyvää kuvaa tekijöiden ammattitaidosta tämänkaltaiset virheet eivät kuitenkaan anna. Multiformaattitaustansa ansiosta The Fellowship of the Ring tyrkättiin rapakon takana markkinoille selvästi keskeneräisenä. Onneksi markkinoiden paineet eivät ole vaikuttaneet meille tulleeseen versioon, mutta kevyttä hiomattomuutta löytyy tarinan varrelta lähes jatkuvasti.
Helpotusta pelimekaniikan jo kiinni naulattuun arkkuun tulee lukuisista elinkaarta pidentämään laitetuista palveluksista, joita sankarimme on suoritettava erinäisiä tavaroita saadakseen. Nämä pienet tehtävät eivät yleensä ole pakollisia, mutta ne ovat sinänsä suhteellisen mielenkiintoisia kokemuksia. Erilaisten tavaroiden toimittaminen hahmolta toiselle voi olla yllättävän antoisa kokemus muun yksinpelin ollessa pelkkää roskaa. Samalla pelaajalle voi myös aueta kirjasarjojen taustoja ja muita uusia juoniyksityiskohtia. Tekijät ovat työskennelleet läheisessä yhteistyössä kirjan julkaisijoiden kanssa. Tämä näkyy, mutta valitettavasti vain muutaman näppärän yksityiskohdan muodossa. Kunnianhimoa pelin luojilla on toki ollut, mutta mielikuvitukseton toteutus kaivaa kuoppaa kokonaisuuden alle. Vähemmän monimutkaisella asenteella pelattavuus olisi ehkä voinut välttää uhrin aseman.
Huonouden virstanpylväs
Ulkoasultaan The Fellowship of the Ring on sopivan näyttävä. Vehreät maastot, kirjasarjan ystäville tutuksi tulleet maamerkit ja muut yksityiskohdat luovat omaa illuusiotaan aidosta Keskimaasta. Myös hahmot näyttävät tarpeeksi uskottavilta, vaikkakin erilaisissa animaatioissa olisikin ollut huomattavasti parantamisen varaa. Sama ongelma välittyy myös ympäristöihin. Vaikka maastot näyttävätkin vaihtelevan kauniilta, niin niissä ei ole kovinkaan paljon interaktiivisuutta. Täten esimerkiksi virtaavat joet ja räiskyvät soihdut näyttävät kovin elottomilta. Kontrasti onkin jossain määrin hämäävä. Paikallaan tanakasti seisoskelevaa jokea katsellessaan tulee joskus miettineeksi, mihin tekijät ovat kehitysaikansa käyttäneet.
Sama valitettava yleistunnelma huokuu myös ääniraidalta. Game Boy Advancen pienistä kaiuttimista raikuva yliampuva sinfoniamusiikki on toki suhteellisen laadukasta kuultavaa, mutta itseääntoistavat kappaleet eivät luo hyvää kokonaiskuvaa auraalisesta toteutuksesta. Korvia ei liiemmin hellitä muunkaan audion osalta. Muutama mukana oleva digitalisoitu ääninäyte ja täysin asiayhteydestään poistetun kuuloinen efektipauke eivät ole tarpeeksi nostamaan pelin tunnelmaa nykyistä korkeammalle. Tämä on sääli, sillä etenkin hiljattain julkaistut kirjasarjaan pohjautuvat elokuvat hyötyivät selvästi vahvasta audiovisuaalisesta toteutuksestaan. Nyt sekä graafinen että auraalinen osa-alue ovat varsin heikoissa kantimissa.
Ikävänä yksityiskohtana alkuperäisen kirjan selailu onkin huomattavasti antoisampi kokemus, kuin tämän Universal Interactiven häpeällisen huonon tuotoksen pelaaminen. The Fellowship of the Ring on heikkouksien riivaama videopeli, jossa huonot puolet nousevat pääosaan. Tolkienin fantasiaeepoksen kaikki elementit ovat käytössä. Valitettavasti henki ja sisältö puuttuvat täysin. Näillä eväillä tekijänä häärinyt Pocket Studios tarvitsee tuleviin kehitysprojekteihinsa rutkasti onnea. Toivottavasti jatko-osa pystyy paljon parempaan, sillä tälläisenään Sormusten Herran legendaarista mainetta loataan oikein huolella. Arkihuolet voikin jättää taakse, kun The Fellowship of the Ringin pelikasetti murskataan jykevällä vasaralla. Se onkin tämän tuotoksen iskevin hetki.
