Jotain uniikkia?
On ihme, että antiikin Rooman kulta-aikaa sotineen ja sirkushuveineen
ei ole käytetty peleissä enempää. Käytännössä
vain jotkin PC:n strategiapelit ovat hyödyntäneet aikakautta konseptissaan.
Varsin tuntematon Kodiak Interactive on huomannut tämän ja kehittänyt
Xboxille antiikin Rooman kuuluisan kilparadan nimeä kantavan Circus Maximuksen,
joka yhdistelee sen aikaista kilvanajoa ja taistelua paperilla ihan lupaavalta
vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.
Pelin ideana on ansaita rahaa uramoodissa ja sitä kautta avata uusia ratoja
ja hahmoja peliin, joita voi sitten käyttää yksittäisissä
kisoissa, harjoitushaasteissa ja moninpelissä. Rahaa saa tietysti menestyksellä
ajetuista kisoista, mutta myös vastustajien telomisesta, oikoreittien käyttämisestä,
tiellä juoksentelevien ihmisparkojen yli ajamisesta ja muusta sellaisesta.
Seuraavaan kisaan pääseminen edellyttää melko suurta summaa,
joten samaa rataa joutuu tahkoamaan useaan otteeseen varsinkin jos maaliin ei
tahdo ennättää ensimmäisenä. Tylsistymisen välttämiseksi
peli onneksi ajattaa pelaajaa samalla radalla käydyissä kisoissa vuoroin
myötäpäivään ja vuoroin vastapäivään.
Koska peli sijoittuu tuhansien vuosien taa historiaan, ei pelissä kaahailla
huipputehokkailla ja aerodynaamisesti muotoilluilla kilpureilla, vaan hevosten
vetämillä sotavaunuilla. Kilpailuissa on mukana neljä valjakkoa,
joilla kaikilla on sekä ajaja että aseistautunut sotilas. Pelin ensimmäinen
merkittävä ongelma tulee tässä, sillä pelaajan olisi
kontrolloitava molempia samanaikaisesti, joka on Circus Maximuksen kontrolleilla
varsin vaivalloista. Useasti eteen tulee tilanteita, joissa pitäisi käyttää
samanaikaisesti esimerkiksi A:ta hevosten nopeuden ylläpitämiseksi,
B:tä sotilaan aseen käyttämiseksi ja oikeaa tattia sotilaan asennon
muuttamiseksi tulevaa mutkaa varten. Vielä jos haluaisi pysyä tiellä
ja haalia sinne tänne ripoteltuja erilaisia power-uppeja, kuten lisänopeutta
tai energiaa, niin pelaajan täytyy käyttää vasenta tattia
ja liipaisimia hevosten kääntämiseksi ajajalla tai antaa ohjat
ristiohjaimella minne sattuu menevälle tekoälylle. Kontrolleja ei
myöskään voi kustomoida, joten siltä osastolta ei ole helpotusta
luvassa.
Rooman teillä
Ennen jokaista kisaa, pelaaja valitsee ajajan, sotilaan, hevoset ja vaunut.
Ajajan valinnalla ei tuntunut olevan vaikutusta juuri mihinkään ja
sotilaan kohdallakin erot syntyvät vain erilaisessa, mutta teholtaan hyvin
samanlaisessa aseistuksessa. Hevosen ja vaunun valinnalla sen sijaan on oikeasti
merkitystä nopeuteen ja ohjattavuuteen, mutta jostain kumman syystä
peli tarjoaa heti uran alussa jo laajan skaalan elikoita ja vaunuja hyvästä
huonoon. Useimmista autopeleistä tuttu menestyksen mukaan paraneva kalusto
olisi ollut paikallaan myös tässä tuotoksessa.
Ratoja pelistä löytyy yhteensä 19 kappaletta ja ne sijoittuvat
seitsemään eri paikkaan Rooman imperiumissa. Kuten aiemmin mainitsinkin,
sama rata ajetaan kahteen eri suuntaan eli oikeastaan ratoja ei ole kuin seitsemän
erilaista. Näiden lisäksi Circus Maximuksesta löytyy vielä
muutama intensiivinen Death Match -rata. Toisin kuin normaaleissa kilpailuissa,
niissä ei ole tarkoitus ansaita rahaa ja tulla ensimmäisenä maaliin,
vaan kerätä mahdollisimman monta vastustajan päänahkaa pistämällä
sotilaan taistelutaidot koetukselle vihollisten käydessä jatkuvasti
kimppuun kuin yleinen syyttäjä.
Niukka ratavalikoima ei yhtään parane siitä tosiseikasta, että
ratojen suunnitteluun ei olla uhrattu riittävästi aikaa. Ne nimittäin
alkavat melko pian kyllästyttämään, kun samanlaiset mutkatyypit
ja ennalta arvattavissa olevat oikoreitit toistuvat radasta toiseen. Lisäksi
muuten varsin staattisiin ratoihin edes hieman eloa tuovat harvat kaatuvat puut
ja muut sellaiset kaatuvat aina ensimmäisellä kierroksella sitä
samaa tuttua reittiään, joten niiden tuoma mukava lisähaaste
jää hyvin lyhytaikaiseksi.
Kodiak jatkaa samaa välttävää linjaansa myös tekoälyn
kohdalla. Paikoin todella ärsyttävän kuminauhaefektin takia suuria
eroja vastustajiin ei pääse syntymään millään,
vaikka kuinka hyvin ajaisi, ja liian usein voitto valuu käsistä loppusuoralla,
jolla tekoäly saattaa saada yht'äkkiä ylimääräistä
nopeutta aivan tyhjästä. Tämä käy pitemmän päälle
hermoille varsinkin pitkissä kilpailuissa. Hyvänä puolena tietysti
on sanottava, että parin pahan virheenkään jälkeen mahdollisuudet
paremmille sijoille eivät ole täysin menneet.
Moninpeli tukee neljää pelaajaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita,
että neljä pelaajaa pääsisi vääntämään
toisiaan vastaan, vaan maksimissaan vain kahta valjakkoa kisaamassa yhdessä
tekoälyn kanssa tai toisiaan vastaan. Peli nimittäin pakottaa kaksi
pelaajaa parivaljakoksi: toisen ajajaksi ja toisen sotilaaksi. Vaikka ratkaisu
tuntui aluksi ihan toimivalta, alkoi se muutaman kisan jälkeen harmittamaan,
sillä pelkkä ajaminen ei ole kovinkaan haastavaa puuhaa ja toisaalta
pelkkä taisteleminen on vain hervotonta nappien hakkaamista yksinkertaisen
taistelusysteemin takia.
Niin olikos tämä peli tehty Xboxille vai PSX:lle?
Oikeasti kisat olivat loistokkaita yleisötapahtumia ja vaikkei Circus
Maximus: Chariot Wars välitäkään sitä loistoa ja tunnelmaa
kilpailuihin liittyneillä seremonioilla, ei sitä ole luvassa myöskään
grafiikan puolelta. Ensireaktio pelin grafiikasta toi mieleen lähinnä
PSX-pelit, mutta vain korkeammalla resoluutiolla. Tarkempi tarkastelu paljasti
sentään joitain himmeitä valopilkkuja, kuten kohtalaisesti mallinnetut
ja animoidut hahmot sekä parhaimmillaan melko värikkäät
tekstuurit. Kokonaisuus on siitä huolimatta heikko. Ympäristöt
ovat laiskasti mallinnettuja, horisontissa on näkyvissä lievää
pop-uppia ja ruudunpäivitys on vaivaiset 30FPS. Kodiakin puolustukseksi
tosin on sanottava, että sahalaitaisuutta pelissä ei pahemmin ole
havaittavissa, joka on aina toivottavaa Xbox-pelin kohdalla.
Valitettavasti äänetkään eivät yllätä positiivisesti.
Dolby Digitalilla kuultuna kavioiden kopse on vielä ihan siedettävää,
mutta samaa ei voi sanoa naurettavasta ääninäyttelystä ja
mitään sanomattomista musiikeista. Jos peli edes olisi tukenut omia
soittolistoja, niin olisin laittanut taustalle Gladiaattori-elokuvan soundtrackilta
otettuja kappaleita, mutta kun ei niin ei.
Lopullinen tuomio
Circus Maximus on huono peli. Odotukseni kyseistä tuotosta kohtaan olivat
merkittävästi suuremmat, jo ihan sen omaperäisen idean takia.
Kodiak on kuitenkin onnistunut ryssimään pelin lupaavan konseptin
käytännössä jokaisella osa-alueella. Jos tekniset puutteet
vielä voi katsoa läpi sormien, menee peli-into totaalisesti kontrolliongelmien,
tekoälyn ja kehnon ratavalikoiman takia. Pelin pelimuodoista vain moninpeliä
jaksaisi edes vähän muita pidempään pelata, mutta se ei
yksin riitä pelastamaan tätä onnetonta tuotosta pelien kaatopaikalta.
Älkää ostako, sillä kaupat suorastaan pursuavat parempia
pelejä.
