Ja lätty lätisee!
Ensimmäinen Mortal Kombat onnistui ilmestyessään 90-luvun alkupuolella herättämään pelimarkkinoilla suurta kohua häpeilemättömällä väkivaltaisuudellaan. Myöhemmin ilmestyneet useat jatko-osat eivät ainakaan lievittäneet asiaa, sillä täytyihän verellä mässäilyn olla aina näyttävämpää kuin edellisillä kerroilla. Verinen turpaan mättäminen ja lukuisat groteskit erikoisliikkeet olivatkin mainioita myyntivaltteja tuolloisella tappelupelirintamalla, mutta neljännen osan jälkeen kehittäjät tajusivat antaa sarjan levätä edes jonkin aikaa rauhassa. Tämä olikin viisas veto, sillä pelit alkoivat toistamaan itseään jo liiankin näkyvästi, minkä huomasi kolmannen ja neljännen osan välissä ilmestyneistä useista lämmittelyversioista. Nyt noin viiden vuoden tauon jälkeen sarja tekee odotetun paluunsa kaikille uuden sukupolven konsoleille Deadly Alliance -lisänimen turvin. Kauneusunet ovat tällä kertaa tuottaneet tulosta, sillä kyseessä on sarjan kenties brutaalein ja samalla myös paras osa tähän päivään mennessä.
Sarjan aiempien osien tavoin myös Deadly Alliancen ympärille on rakennettu pientä juonentynkää värittämään mättämistä. Vankina ollut velho Quan Chi on päässyt pakenemaan loukostaan ja löytänyt muinaisen lohikäärmekuninkaan armeijan, jota hän ryhtyy pikkuhiljaa herättelemään henkiin lyötyään hynttyyt yhteen virkakollegansa Shang Tsungin kanssa. Velhojen raivattua vielä tieltään heidän suunnitelmiensa suurimmat uhkaajat ryhtyvät muut tahot vastarintaan uuden Mortal Kombat -turnauksen muodossa. Tarinaa ei hirveämmin kuljeteta tästä eteenpäin, mutta jonkin verran kuitenkin - etupäässä tekstin ja parin kuvan muodossa. Kuitenkin melkein jokaisen tutun ja vähän tuntemattomankin hahmon motiivit sekä tarkoitusperät tulevat ilmi, mikä varmasti miellyttää sarjan mytologiasta kiinnostuneita ja miksei myös muitakin.
Verilöylyjä ja ruumiinosia
Mortal Kombat: Deadly Alliancesta löytyy roppakaupalla edellisosista tuttuja kasvoja, mutta myös täysin uusiakin kovanaamoja on melkoisesti mukana. Ihmiskyborgi Cyrax, vaeltava aave Scorpion ja ukkosenjumala Raiden saavat rinnalleen kamppailemaan muun muassa sellaiset veijarit kuin kylmänviileä Frost sekä juopponyrkkeilijä Bo'Rai Cho. Pelin hahmokokoonpano koostuukin 23 taistelijasta, mutta perinteiseen mätkintäpelihenkeen läheskään kaikki eivät ole heti alkuun käytettävissä. Toisin kuin edeltäjissään, Deadly Alliancessa hahmot poikkeavat toisistaan muutoinkin kuin erikoisliikkeidensä ansiosta, mutta toki suurin osa näistä Scorpionin keihäshyökkäyksen kaltaisista tunnusmerkkiliikkeistä on edelleen mukana kuvioissa. Niiden lisäksi jokaisella on tällä kertaa kolme erilaista taistelutyyliä, yksi aseellinen ja kaksi aseetonta, joita voi vaihtaa kesken otteluiden mielensä mukaan. Toiset hahmoista voivat kenties hallita judon tai karaten tapaisia kamppailulajeja, kun toiset taas osaavat eksoottisempia vaihtoehtoja. Aseinaan hahmoilla yleensä on miekkoja, tikareita tai muuta vastaavaa kalisteltavaa, joten kaikkien hahmojen liikkeiden opetteleminen onkin melkoinen urakka.
Taistelijoiden eri tyyleistä luovat mielenkiintoisen niiden eri kombot, joita voi vielä parhaissa tapauksissa sekoittaa keskenään. Kyseiset rimpsut ovat kuitenkin todella pitkiä näppäinyhdistelmiä, joiden suorittamiseen tarvitaan tarkkuutta, ajoituskykyä ja erittäin hyviä hermoja. Jälkimmäinen ominaisuus on tarpeellinen etupäässä siksi, että hahmojen liikuttelu onnistuu vain ja ainoastaan ristiohjaimella, joka ei ole GameCuben muutoin loistavassa ohjaimessa niitä tarkimpia vaihtoehtoja. Vaikka tämä joissakin tapauksissa onkin varsin ärsyttävä ongelma, pienen tarkkuusharjoittelun jälkeen se häiritsee yhä vähemmän ja vähemmän pelikerta toisensa jälkeen. Muutoin kontrollipuoli on yllättävän hyvässä kunnossa. L-napista vaihdetaan taistelijan tyyliä ja R:stä taas suojaudutaan. Kaikki muut ovat erilaisia lyönti- ja potkunäppäimiä, joista vain osa on mahdollista linkittää kombohyökkäyksiksi. Kyse ei siis todellakaan ole pelkästä näppäinten päättömästä hakkaamisesta, sillä myös suojautuminen ja taktikointi on usein tarpeen voittamisen kannalta. Taistelut kruunaa yksi sarjan tuntomerkeistä, eli Fatality-lopetukset. Tietyillä näppäinyhdistelmillä toteutettavat erikoisliikkeet saavat pelihahmon suorittamaan vastustajalleen sen viimeisen kuoliniskun, jonka lopputuloksena syntyy yleensä verinen ja paloiteltu ruumis. Miinuksena täytyy kuitenkin mainita, etteivät monet uusista lopetuksista vedä vertoja edellisosien ikivihreille klassikoille, vaikka yritystä löytyykin. Lisäksi vaadittavia näppäinyhdistelmiä ei löydy itse pelistä tai sen ohjekirjasesta, joten pelaajien on turvauduttava internetin tiedon valtatien antimiin.
Tavallisimpien liikkeiden harjoitteleminen onnistuu Practice-moodin avulla, missä pelaaja pääsee vapaasti mätkimään maalitauluna seisovaa hahmoa sydämensä kyllyydestä. Tästäkin huolimatta on mielenkiintoisempaa aloittaa pelin alkeet Konquest-moodin turvin, sillä se on eräänlainen seikkailu- ja harjoittelumoodin sekoitus. Siinä jokaisella taistelijalla on harteillaan 10 tehtävää, joissa etupäässä harjoitellaan heidän erikoisliikkeitään ja liikesarjojaan. Mukana tietenkin on myös perinteiset Arcade- ja Versus-moodit, joita tuskin tarvitsee hirveämmin selitellä. Mainittakoon nyt kuitenkin, että Arcade- ja Konquest-moodien edetessä pelaaja ansaitsee erilaisia kolikoita, joilla voi ostaa vaikkapa luonnostelupiirroksia, kenttiä, hahmoja sekä heidän vaatekertojaan pelin The Krypt -osiosta. Pelistä löytyykin 676 ostettavaa kohdetta, joten pelattavaa varmasi riittää, mikäli kaiken aikoo omakseen hankkia. Vaihtelua tuovat myös pelaajien voimia ja kykyjä testaavat minipelit, jotka vaikeutuvat kerta toisensa jälkeen. Varsinaista vaikeustasoakin saa nostettua omia taitojaan vastaamaan ja täytyy myöntää Max-tasolla pärjäämisen vaativan todellisia lahjoja.
Väkivalta on ratkaisu kaikkeen
Pelin ulkomuoto on yksi Deadly Alliancen positiivisista yllätyksistä, sillä visuaalisesti se on varsin näyttävä - jopa pelin alkudemo on huomattavasti laadukkaampaa jälkeä, kuin mitä Midwayn peliltä voisi odottaa. Varsinaisessa pelissä etenkin hahmot ovat komeaa katseltavaa, vaikka pienen pientä kulmikkuutta onkin havaittavissa. Eri liikkeet ovat luonnollisen näköisiä lukuun ottamatta silloin tällöin tapahtuvia töksähtelyjä, joita syntyy kun hahmo ei täysin ehdi reagoimaan ruudun tapahtumiin. Yksi hauska yksityiskohta on hahmojen liioiteltu verenvuoto heidän ruumiitaan pitkin. Veritahrat jättävät jälkensä myös peliareenoille ja ottelun päätyttyä ympäristö onkin värjääntynyt kaoottisen punaiseksi. Itse hahmojen ruumiisiin ei jää naarmuakaan, mutta naamataulujen entisöimiseen tarvittaisiin tosielämässä parikin kauneusleikkausta. Taistelutantereet ovat myös mukavaa katseltavaa, varsinkin Lin Kuei -klaanin temppelin jäinen ympäristö on jäänyt allekirjoittaneen mieleen. Areenat eivät kuitenkaan ole loppujen lopuksi kovinkaan laajoja ja ne latistuvat kooltaan aluetta ympäröivän näkymättömän "voimakentän" takia. Tämän voi kuitenkin antaa anteeksi, koska peli pyörii tasaisesti hidastelematta, eivätkä sahalaidatkaan vaivaa graafista ilmettä melkeinpä lainkaan.
Äänipuolella ei ole juurikaan mitään yllättävää, mikä pätee melkeinpä kaikkiin saman peligenren edustajiin. Homma kuitenkin tulee hoidetuksi - aseet kolisevat aivan kuten niiden kuvittelisikin kolisevan ja hahmotkin ääntelevät tuskanhuutonsa ihan kohtuullisesti. Ja mitäpä olisi Mortal Kombat -peli ilman Scorpionin "Get over here!" tai kuuluttajan "Finish him!" -huudahduksia? Äänityöskentelyä on enemmänkin, etupäässä alkudemossa ja loppukuvissa. Niissä kertojana toimiva heppu tekee roolisuorituksensa ihan kohtalaisella menestyksellä, vaikka dialogi on muutamissa tapauksissa hiukan tökeröäkin. Myös musiikkipuoli on melko heikko esitys, sillä yksi sähäkimmistä kappaleista löytyy hahmojenvalintaruudusta. Itse otteluiden aikaiset melodiat eivät hirveämmin reaktioita herätä, mutta ovat kuitenkin tyhjää parempia. Enemmän panostusta tälle osa-alueelle olisi kuitenkin toivonut.
Mortal Kombat: Deadly Alliance on todella positiivinen yllättäjä Cuben varsin laihalla taistelupelirintamalla. Mikäli Super Smash Bros. Melee on tullut jo koluttua läpi useampaankin otteeseen ja janoaa uutta verta kehiin, on tässä ihan varteenotettava vaihtoehto. Pelissä riittää paljon tekemistä, mikäli mielii kaikki sen bonukset saada haltuunsa, ja mahdollisuus nöyryyttää kavereita kaksinpelimoodissahan vain lisää peli-ikää. Mikäli pienet kontrolliongelmat ynnä muut puutteet oltaisiin saatu hiottua pois, olisi Deadly Alliance kamppaillut kynsin ja hampain samassa sarjassa jopa Virtua Fighterin, Tekkenin ja Dead or Aliven kaltaisten nimikkeiden kanssa. Nykyisellään se kyllä pääsee todella lähelle tuota tavoitetta, mutta ei ihan maaliin asti. Kyseessä on kuitenkin Mortal Kombat -sarjan paras osa, jota on vaikea olla suosittelematta edellisistä pitäneille, ja miksei muillekin taistelupelien ystäville.
