Skeittilauta kainaloon ja grindailemaan
Tony Hawk's Pro Skater -pelisarja on vuosien saatossa saavuttanut itselleen varsin vankkumattoman maineen laadukkaana tuotteena. Monen vuoden takainen saagan ensimmäinen osa oli massiivinen hitti hiotun pelimekaniikkansa ja loppuun asti viedyn ideansa ansiosta. Katu-uskottavasta skeittailusta tuli nopeasti videopelikansan virtuaalista ykkösviihdettä. Neversoft Entertainmentin kehittämä konsepti oli simppelin yksinkertainen ja ensijulkaisun alkuperäisalustana toiminut PlayStation toimi mainiona markkinapaikkana otollisen kohdeyleisönsä ansiosta. Nuorille aikuisille suunnattu peli myi miljoonia kappaleita tehden siinä ohessa legendaarisesta lautailijasta Tony Hawkista kerralla entistä suositumman hahmon.
Noin vuosi ensimmäisen version jälkeen ilmestyneen jatko-osan myötä kansikuvamannekiiniksi alennettu Toni Haukka pyntättiin jälleen uuden pelijulkaisun päämyyntiartikkeliksi. Nopeassa tahdissa luotu Tony Hawk's Pro Skater 2 oli kuitenkin monien mielestä jopa ensimmäistä versiota parempi tuotos ylittäen lähes kaikki siihen kohdistetut odotukset. Julkaisupuolen hoitaneella Activisionilla oltiin päästy rahan makuun, kun sarjan kolmas osa ilmestyi kauppojen hyllyille vuoden 2001 loppupuolella. Täyden hattutempun tehnyt pelisarja sai osakseen edelleen loistavia myyntilukuja, mutta rahastuksen maku leijui vahvana ilmassa. Tämä ikävä epäilys sai lisäpontta tekijöiden ilmoittaessa tehneensä Tony Hawkin kanssa pitkäaikaisen sopimuksen miehen nimeä käyttävien pelien valmistamisesta myös jatkossa.
Tämän kädenpuristuksen satoa korjataan nyt Pro Skaterin neljännessa editiossa. Tuoton maksimoidakseen tekijät julkaisivat tämän uusimman Activisionin taidonnäytteen samanaikaisesti mahdollisimman monelle konsolille. Multiformaattijulkaisun myötä myös Game Boy Advancen pelaajat pääsevät jälleen nautiskelemaan mielikuvitustemppuilun ihmeellisestä maailmasta. Jo muutaman taskukoneinkarnaation koodannut Vicarious Visions on edelleen asialla tässä pitkäikäisen saagan neljännessä versiossa. Kuuden laajan kentän, 14 aidon skeittailijan ja muutaman pelillisen uudistuksen kautta koostuva paketti ei kuitenkaan ole mikään kovin suuri harppaus muihin Tony Hawk's -skeittailutitteleihin nähden kokonaisuuden luottaessa enemmänkin vanhoihin vitseihin ja tuttuun vetovoimaan.
Peruskaava käytössä
Aivan kuten edellisissäkin vastaavan firman valmistamissa peleissä, myös Pro Skater 4:ssä päästään herkuttelemaan upealla 2D/3D-grafiikan välimaastossa kulkevalla pelimoottorilla. Nintendon piskuisessa taskukoneessa ei ehkä ole sisällään kotikonsolien kaltaista graafista tehomyllyä, mutta siitä huolimatta Tony Hawk kumppaneineen näyttävät uskomattoman sulavilta myös pieneltä näytöltä ihasteltuna. Kaiken visuaalisen herkuttelun keskellä jämäkästi paikoillaan pysyttelevä isometrinen kamerakulma rajoittaa kuitenkin näkymää jossain määrin. Tästä huolimatta pelattavuus on pienestä nappulamäärästä piittaamatta hiottu nautittavaksi kokemukseksi. Olkapäänappuloiden avulla hoidettavien temppujen näyttävyyttä lisää entisestään pikkuruisiin polygoniskedettäjiin upotettu motion capture -animaatio. Sulavasti liikuskelevia miniatyyrimiehiä katsellessaan tulee kuitenkin aina silloin tällöin muistaneeksi, että kaikki tämä nähtiin jo saman pelisarjan kolmannessa osassa. Mitään uutta ei onnistuneeseen pelimekaniikkaan tai silmiä hivelevään ulkoasuun ole pystytty lisäämään.
Onneksi tekijät eivät kuitenkaan ihan täysin ole tyytyneet kulkemaan vanhoilla tutuilla poluilla. Vanha koira osaa muutamia uusia temppuja, jotka kirjoittavat aiempien versioiden peruskaavaa uuteen uskoon. Mielenkiintoisena elementtinä peliä rasittava kello on kokonaan poistettu pelaajaa häiritsemästä. Tästä johtuen kuvitellun temppuilijan puikoissa olevan mielikuvitusskeittailijan tehtäväksi jääkin vain laajojen kenttien perinpohjainen tutkiminen. Silloin tällöin vastaan tulee erinäistä kerättävää, kuten rahaa ja muuta mukavaa. Ajoittain eteen tulee myös haasteita, joita läpäisemällä uusia ratoja avautuu vähitellen pelattavaksi. Ohessa kehitetään tietenkin omaa hahmoa ja vieraillaan skeittikaupassa kaikkea kivaa ostamassa. Tuttuun konseptiin on siis kiinnitetty muutama mielenkiintoinen idea. Vapauden tunteen lisääminen päämoodina toimivaan Career-muotoon onkin ehdottomasti tämän nelososan parasta antia.
Tuoreutta olisi kaivattu myös muihin moodeihin, mutta tekijät ovat ainakin toistaiseksi jättäneet orastavat ideansa odottelemaan parempia aikoja. Tuuletuksen puutteesta kärsii etenkin yksittäisestä lautailupyrähdyksestä koostuva Singe Session -muoto. Lähinnä huippupisteiden metsästämiseen tarkoitettu parin minuutin skeittailusessio on mielenkiinnoton elämys, joka alkaa maistua puulta uramoodin tarjotessa huomattavasti laajemman pelielämyksen. Sama pätee myös vanhaan tuttuun Free Skate -vaihtoehtoon, jossa omia taitojaan voi vapaasti hioa ilman minkäänlaisia aikarajoituksia. Kellon poistosta hyötynyt Career tarjoaa kuitenkin täysin vastaavan kokemuksen, joten vapaa skeittailu kaipaa jatkossa uutta, tuoretta lähestymistapaa. Vanhaa sitkeää porkkanaa pureskelevat myös kolmososasta suoraan kopioidut Trick Attack-, Horse-, Tag- ja King of the Hill -moninpelit.
Ryhtiliikkeen paikka
Tasot itsessään ovat hieman parempia kuin edellisen osan vastaavat. Päätähuimaavia ilmalentoja ja siistejä temppuja voi tällä kertaa suorittaa puolisen tusinassa kotikonsoliversioista tutuksi tulleissa tasokokonaisuuksissa. Skate College, Alcatraz, Kona, Shipyard, Zoo, ja London ovat kaikki edustettuina. Jokainen mukana olevista grindailupuistoista on huomattavasti edellisen osan vastaavia kenttiä paremmin suunniteltuja ja täten entistä nautittavampia. Rajoitetun kuvakulman takia jotkut seinät blokkaavat yhä hämäävästi pelaajan näkymiä haitaten samalla pelattavuutta. Tässä uusimmassa versiossa vastaavia ongelmia on huomattavasti edellisiä versioita vähemmän, mutta problemaattiset kohdat nostavat yhä päätään aina silloin tällöin.
Kaikesta naputuksesta huolimatta on kuitenkin pitkin hampain todettava, että vanha sotaratsu on edelleen voimissaan. Sitä ei käy kieltäminen, etteikö lieviä kulahtamisen merkkejä olisi Tony Hawk's Pro Skaterin neljännessä osassa havaittavissa. Vaikka kokonaisuus on edelleen aivan yhtä pelattava kuin ennenkin, niin uusien ideoiden puute tekee hallaa Vicarios Visionsin mestariteokselle. Vallankumouksellista pelimoottoriakin on jo saatu ihailla muutaman version verran. Tekijöiden olisikin syytä vähitellen palailla piirrustuspöydän ääreen ja kehitellä kokonaan uusia konsepteja. Vuosien varrella loppuun asti kaluttu extreme-urheilugenre ei nimittäin enää näytä suoltavan tuoreita ideoita. Tästä huolimatta THPS4 on erinomainen omassa lajissaan. Edelliset Haukka-pelit missanneille tämä neljäs inkarnaatio on oiva vaihtoehto. Muiden on syytä säästää rahansa laittamalla setelinsä vaikka sukan varteen.
